Che - Kapinallinen

Ohjaus Steven Soderbergh
Näyttelijät Benicio Del Toro, Rodrigo Santoro, Demián Bichir, Lou Diamond Phillips, Carlos Bardem, Franka Potente
Maa Yhdysvallat / Ranska / Espanja
Pituus 135 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Laura Bickford Productions, Morena Films, Telecinco, Wild Bunch ja Paramount Home Entertainment Finland

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Suosittelen tutustumaan Che – Sankari –elokuvan arvosteluun ennen tämän artikkelin lukemista, jos et aiemmin ole tutustunut edellä mainittuun elokuvaan.

Che Guevara: “To survive here, to win… you have to live as if you’ve already died.”

Che – Kapinallinen seuraa Che Guevaran, legendaarisen sissijohtajan ja vapaustaistelijan viimeistä vallankumoushanketta Boliviassa ja samalla hänen viimeistä elinvuottaan 1966-67. Che – Sankari loppui vuoteen 1958, joten näiden kahden elokuvan väliin jää melkein kymmenen vuoden ajanjakso. 50-luvun loppupuolen ja 60-luvun alkupuolen Che vietti lähinnä hallinnollisissa tehtävissä Kuubassa, kun valta siellä oli vihdoinkin saatu vaihdettua, joten näiden vuosien yli hyppääminen oli elokuvallisesti epäilemättä ainoa oikea ratkaisu.

Tässä toisessa elokuvassa Che on vihdoin hylännyt Kuuban byrokratian ja on palannut toiminnassa ruohonjuuritasolle: johtamaan vallankumouksellista ryhmää Boliviassa. Homman nimi on pitkälti sama kuin ensimmäisessä osassa, ensimmäinen elokuvan puolikas koulutetaan joukkoja, filosofoidaan ja politikoidaan vuoristossa ja viidakossa, ja toinen puolikas omistetaan hieman runsaammalle toiminnalle.

Che-elokuvat olivat alun perin tarkoitettu yhdeksi massiiviseksi elokuvaksi, mutta ne pilkottiin Eurooppaa varten kahteen eri osaan. Elokuvan keinotekoinen kahtia jakaminen näkyy selkeästi Che – Kapinallisen alkupuolella, sillä homma alkaa kuin tyhjästä, eikä meinaa millään lähteä käyntiin. Onneksi tämä asia korjautunee DVD-julkaisuvaiheessa, eikä asiasta voi syyttää itse teosta, tai sen ohjaajaa Steven Soderberghiä.

Muuten Soderbergh jatkaa tässä toisessa elokuvassa ensimmäisestä osasta tutulla, armottoman realistisella tyylillä. Elokuva on puhuttu espanjaksi vielä suuremmissa määrin kuin ensimmäinen osa. Tällä kertaa englantia puhutaan vain kahdessa tai kolmessa kohtauksessa. Kuvaus ja kerronta muistuttavat enemmänkin dokumenttia kuin klassista bio-elokuvaa. Soderbergh ei ole sisällyttänyt elokuvaansa lähikuvia juuri lainkaan, vaan kuvissa esiintyy lähes koko ajan ryhmiä, joissa tehdään suunnitelmia ja puhutaan, eikä puhujan henkilöllisyydestäkään aina ole varmuutta. Che ei suinkaan ole jokaisen kohtauksen keskipiste, vaikka kerronnallinen kiintopiste onkin. Tämä kaikki poikkeaa vahvasti klassisesta Hollywood-kaavasta ja sen tarkoituksena on pitää katsoja tarpeeksi etäällä henkilöhahmoista. Vasta elokuvan viimeisissä kohtauksissa Soderbergh päästää katsojan aivan lähelle Chet´tä, suorastaan hänen iholleen, muuttamalla kerronnan näkökulman täydellisesti. Näiden viimeisten kohtausten vaikutus on murskaava.

Rakenteeltaan Che – Kapinallinen on edeltäjäänsä armollisempi ja selkeämpi. Takautumat ja jatkuvat loikkaukset nykyisyyden, tulevaisuuden ja menneisyyden välillä on nyt unohdettu. Nyt tarina etenee loogisesti ja sitä on helppo seurata.

Benicio Del Toro on pääosassa edelleen mies paikallaan. Vaikka Che-elokuvat eivät tarjoa hänelle mahdollisuuksia kovin suuri-eleiseen dramaattiseen näyttelemiseen, hän on roolissaan harvinaisen läsnä. Che-elokuvat tulevat varmasti jäämään hänen filmografiansa laadukkaimpien teosten joukkoon.

Che – Kapinallinen on mestarillinen henkilökuvaus. Se on myös ehdottomasti Soderberghin ensimmäinen todella hyvä elokuva sitten Trafficin (2000). Tämä jälkimmäinenkään Che-elokuva ei sovi ihan kevyeen popcorn-illanviettoon, vaan se vaatii katsojan jakamattoman huomion. Vastalahjaksi se antaa katsojalle vaikuttavan elokuvakokemuksen ja tunteen siitä, että tällä kertaa katsojaa ei aliarvioitu.

DVD: Paramountin DVD-julkaisu on samaa tasoa elokuvan ensimmäisen osan kanssa: perushyvää DVD-tasoa. Kuvaformaattina on edelleen komean näköinen 1.78:1 anamorfinen laajakuva ja ääniraitoina DTS ja Dolby Digital 5.1.

Trailereita lukuunottamatta mukaan ei ole valitettavasti löydetty mitään lisämateriaaleja.

Teksti: © 2009 Antti Honkala