Bronson

Ohjaus Nicolas Winding Refn
Näyttelijät Tom Hardy, Matt King, Edward Bennett-Coles
Maa Iso-Britannia
Pituus 92 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 Vertigo Films, 4HD Films, Str8jacket Creations ja Perfume Films

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Iso-Britannian vaarallisimmaksi vangiksikin tituleerattu Charles Bronson (oikealta nimeltään Michael Peterson) on suurelle osalle maailmaa tuttu vain nimeltä, mutta kotimaassaan mies on julkkis – ainakin omasta mielestään.

Vuonna 1974 tuolloin 19-kesäinen Peterson tuomittiin seitsemäksi vuodeksi vankeuteen aseellisesta ryöstöstä. Kiven sisässä mies pisti ranttaliksi, ja mukiloi niin kanssa-asukkeja kuin vartijoitakin. Eristyssellin ja psykiatrisen kautta nyrkkisankari yritettiin jopa kotiuttaa siviiliin lätkäisemällä tälle terveen paperit, mutta sekään ei auttanut: pian mies oli taas lusimassa. Charles Bronsoniksi miehen titteli vaihtui tämän nyrkkeilypromoottorin ehdotuksesta: “Micky” Peterson oli liian kesy nimi laittomissa nyrkkikehissä vastustajiaan pieksevälle hurjapäälle.

Omien sanojensa mukaan Bronson halusi kuuluisaksi. Miestä ei oltu siunattu lauluäänellä eikä hän osannut näytellä, joten tappelu ja väkivalta tuntuivat luontaisilta vaihtoehdoilta. Mutta julkisuudenkaipuun alla piili jotain muutakin: taiteilija.

Tähän kiteytyy tanskalaisen Nicolas Winding Refnin elokuvasovitus Bronsonin hurjasta elämästä. Hän kuvaa miehen kärsivänä taiteilijana, joka etsii uusia ilmaisukanavia yhteiskunnan rajoitteista piittaamatta. Mutta missä menee eksentrisen ja mielipuolisen raja? Milloin luomisvimma onkin psykoosi?

Kysymykset jätetään elokuvan viime metreille, siihen asti kerrontaa hallitsee väkivalta. Tyly, anteeksiantamaton väkivalta. Winding Refnin taustat kehutun ja kohutun Pusher-trilogian peräsimessä näkyvät selvästi.

Elokuva kulminoituu Tom Hardyyn, joka ottaa harteilleen Bronsonin vaikean roolin ja selviytyy siitä kunnialla. On yhdentekevää, muistuttaako Hardy tosielämän Bronsonia: valkokankaalle välittyy uskottava kuva levottomasta, aggressiivisesta ja järjen ja järjettömän ääripäissä risteilevästä mielipuolesta. Hardy tuo hahmoonsa annoksen komiikkaa ja kauhua: Jekyll ja Hyde, joista jälkimmäinen levittää itsensä brittitabloideihin ja mukiloi vartijoita. Ensimmäinen nostaa päätään vasta 2000-luvulla: nykyään mies on tyyni, kuntoiluohjeita ja runoja kynäilevä kuvataiteilija.

Bronsonia on jo ehditty moittia väkivallan glorifioinniksi ja toisaalta hehkuttaa 2000-luvun Kellopeliappelsiiniksi. Se ei ole kumpaakaan: väkivaltaa ei näytetä ihannoiden, mutta toisaalta se ei myöskään provosoi. Bronsonin nyrkit viuhuvat mutta substanssi puuttuu. Lopun taidekokeilut tuntuvat irrallisilta, kun aiemmin kyse on ollut lähinnä turpaanvedon hauskuudesta ja lööpeissä paistattelusta.

Ohjaajana Winding Refn hakee vielä muotoaan. Bronson edustaa pintatasolla miehen onnistuneempia töitä: tyylikästä kuvausta ja hienoja värikontrasteja säestää upea ääniraita, jolla moderni post-punk (á la New Order) lyö kättä klassisen (Verdi, Wagner) kanssa. Tarina jää taka-alalle. Bronson on hahmona vaikea, liukas kuin saippuapala, eikä ohjaaja saa hänestä otetta ennen aivan loppua.

DVD: Scanboxin julkaiseman DVD:n kuvaformaatti on anamorfinen 1.85:1-laajakuva, ja ääniraitana kuullaan DTS:ää. Värikontrasteilla pelaava kuva on sävyiltään dynaaminen, eikä virheitä löydy. Rakeisuus on tarkoituksellista. Ääniraita toimii niinikään mainiosti.

Lisämateriaalia on kiitettävästi. Ohjaajan kommenttiraita on mielenkiintoinen, ja noin 15-minuuttinen making of valottaa puhuvine päineen elokuvan tekoa ihan mukavasti. Lisäksi levyltä löytyy Tom Hardyn treenausta käsittelevä lyhyt pätkä, sekä sokerina pohjalla sen aidon ja oikean Michael Petersonin nauhoitettu tervehdys. Siis se sama, joka soitettiin elokuvan ensi-illassa, ja joka sittemmin johti poliisitutkintaan.

Mukana on myös muiden elokuvien trailereita.

Teksti: © 2009 Anton Vanha-Majamaa