Blood: The Last Vampire

Ohjaus Chris Nahon
Näyttelijät Gianna Jun, Allison Miller, Liam Cunningham, JJ Feild, Koyuki, Yasuaki Kurata, Larry Lamb, Andrew Pleavin, Michael Byrne, Colin Salmon, Masiela Lusha, Ailish OConnor
Maa Hong Kong / Ranska / Kiina
Pituus 91 min
Ikäraja 18 vuotta
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2009 East Wing Holdings, SAJ, Beijing Happy Pictures Cultural Communications Co. ja Sony Pictures Entertainment.

Hanki omaksi

• Kuva 5
• Ääni 5
• Ekstrat 2
• Lisää alla

DVD

Blood: The Last Vampire (2009) on osittainen uusi versio vuoden 2000 samannimisestä animefilmistä. Piirretystä on siirrytty reaalimaailmaan, mutta erikoistehosteet ja vaijeritappelut pitävät elokuvan lähellä fantasiamuotoa. Tyylikäs kuvapinta ja lyhyt kesto kannattelivat alkuperäisteoksen olematonta sisältöä, nyt kumisee ja lujaa.

Tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun Japaniin, amerikkalaisten sotilastukikohtaan. Ihmisten ja vampyyrien välillä vallitsee klassinen hyvän ja pahan välinen sota, josta harva kuitenkaan tietää.

Saya (Gianna Jun) on puoliksi vampyyri ja puoliksi ihminen. Korkean fetissikertoimen vuoksi 400-vuotias superolento näyttää hennolta teinitytöltä, joka pukeutuu koulupukuun ja katsoo kulmiensa alta tuimasti kameraan.

Katanallaan Saya silpoo ihmisen muodon ottaneita demoneita Neuvostolle, joka puolustaa ihmisrodun tulevaisuutta. Työstä hänelle maksetaan hänet hengissä pitävällä verellä. Motiivi on myös henkilökohtaisempi. Demonit tappoivat hänen isänsä, mytologian peruskuvastoon kuuluvan vanhan mestarin.

Puhdistuskeikkaa lukiossa suorittava Saya pelastaa Alicen (Allison Miller) varmalta kuolemalta demonien kynsistä. Eräässä mielessä heistä tulee ystäviä, vaikka kyse on enemmän selviytymisestä. Amerikkalainen Alice on sotilastukikohdan kenraalin tytär, mistä avautuu uusi jännitekenttä.

Alice kertoo isällensä näkemästään verilöylystä, muttei löydä todisteita. Saya toimii CIA:n valtuudella ja koskematon CIA menee kenraalin arvovallan ylitse. Isän on rikottava käskyjärjestystä löytääkseen totuuden. Seuraa ongelmia, ruumiita.

Nimi Alice lienee alluusio Liisan seikkailuihin ihmemaassa. Alice tulee sattumalta tietoiseksi varjoissa käytävästä sodasta. Hän näkee peilin takaiseen vääristyneeseen kauhumaailmaan, josta sen jälkeen tulee arjen päällimmäinen kerros. Lisäksi vastapuolella on kuningtar ja lopussa ollaan yksin koetun kanssa.

Miksi Vietnamin sota taustadiskurssissa ja sotilasmiljöö? Selitystä ei anneta. Avaus voisi olla siinä, että päällekkäin on kaksi sotaa, kulissien takainen ja julkisempi Vietnam, ja että näistä ensimmäisen kätketty luonne toimisikin kommentaarina Vietnamin sodan todellisuudelle. Mutta kuten on todettu, Vietnam oli myös julkinen tv- ja mediasota.

Blood: The Last Vampire luottaa väkivaltaisiin miekkataisteluihin, mutta suuren sijan saavat erikoistehosteet ovat kehnoja. Ryöppyävä veri on pikselimössöä. Massataisteluissa vihollisilta irtoavat vähintään raajat, raflaavimmillaan ruumis räjähtää. Eräs siivekäs ”välipomo” on ulkonäöltään kuin 90-luvun videopelistä tai Mattelin lelumainoksesta.

Hätäinen leikkaus ja tärisevä kuvas taas sotkevat vaijereilla tehdyt stuntit, joihin on kuitenkin selvästi panostettu. Lopputulema on poseerausta teräaseen kanssa, ikään kuin jos Lone Wolf and Cub -elokuvien painesuihkuverellä maalattuihin kamppailuihin lisättäisiin taianomaisia kung fu -elementtejä ja paketti leikattaisiin musiikkivideoksi.

Elokuva lieneekin tehty uusiksi siksi, että vampyyrit elävät nyt huippukauttaan markkinatuotteena. Tästä kuitenkin puuttuu modernien tulkintojen sinällään mielenkiintoiset kosketukset. Tv-sarjassa True Blood vampyyrit rinnastuvat ennakkoluuloja herättävään vähemmistöön ja Twilighteissa (2008, 2009) viritellään kristillistä seksivalistusta.

Blood: The Last Vampire on yksiulotteisempi kuin sarjakuvan Blade filmatisoinnit, joissa vampyyrit selittävät tekojaan edes sillä, että he ovat evolutiivisesti ihmistä kovempi laji. Tässä on vain abstrakti kuvio hyvästä ja pahasta eikä kumpaakaan problematisoida.

DVD: Elokuvan suomalaisen laitoksen on julkaissut Sony. Teknisesti julkaisu on moitteeton. Kuva on 16:9 anamorfinen / 2.35 ja ääniraitana 5.1 englanti, espanja ja italia. Lisämateriaalina on 20-minuuttinen making of -dokumentti sekä huomattavasti mielenkiintoisempi 17-minuuttinen, joka keskittyy vaijereilla tehtyihin stuntteihin ja tappeluiden kuvausprosessiin. Myös trailereita. Lisämateriaalia ei ole tekstitetty suomeksi.

Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen