Blindness

Ohjaus Fernando Meirelles
Näyttelijät Julianne Moore, Mark Ruffalo, Alice Braga, Yusuke Iseya, Danny Glover, Gael García Bernal
Maa Kanada / Brasilia / Japani
Pituus 121 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Rhombus Media , O2 Filmes, Bee Vine Pictures, Alliance Films, Ancine, Asmik Ace Entertainment, BNDES, Corus Entertainment, Fox Filmes do Brasil, GAGA Communications, IFF/CINV, Movie Central Network, Téléfilm Canada, Sandrew Metronome

Hanki omaksi

• Kuva 3
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

BLU-RAY

Kun kirjallisuuden Nobelilla palkittu José Saramago epäröi antaa Kertomus sokeudesta -romaaniaan filmatisoitavaksi, hänen olisi kannattanut kuunnella vaistojaan. Sen verran tyhjänpäiväinen on hänen tarinaansa pohjautuva Blindness (2008). Asetelma sinällään on mielenkiintoinen: suuri määrä ihmisiä sokeutuu hyvin yllättäen lyhyessä ajassa. Viranomaiset pyrkivät eristämään nämä ihmiset karanteeneihin, joissa sairastuneiden elämänlaatu nopeasti heikkenee ja siteet ulkomaailmaan katkeavat. Entä jos yksi ainokainen ihminen tässä joukossa säilyttäisi näkönsä? Lähtökohta tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia tutkia äärimmäisyyksiä, joihin ihmiset ahdistavissa tilanteissa saattavat ajautua tai tapaa, jolla yhden ihmisen yksittäinen fyysinen ominaisuus voi paikoin nostaa hänet ylimaalliseen asemaan tai tehdä hänestä ulkopuolisen.

Muun muassa City of God (2002) ja Uskollinen puutarhuri (2005) -elokuvista tunnettu ohjaaja Fernando Meirelles on ennakkoluulottomasti lähtenyt tekemään suurta ihmisyyttä tutkiskelevaa elokuvaa. Teknisestikin ajatellen kaikki vaikuttaa olevan paikallaan, pohjatyö sokeuden vaikutuksista toimintaan ja ajatusmaailmaan on tehty, musiikkiin ja äänimaailmaan on kiinnitetty mukavasti niille kuuluvaa huomiota ja osuvat puitteet on löydetty ja huolella valmisteltu. Elokuvan keskeisiin rooleihin on vieläpä hankittu tunnettuja nimiä kuten Julianne Moore, Mark Ruffalo ja Danny Glover. Mikä sitten mättää?

Blindnessin suurimmat ongelmat kulminoituvat Julianne Mooren henkilöhahmoon, jonka päähenkilönä olisi tarkoitus nousta keskiöön näkemisen merkityksen ja ristiriitaisesti samalla piinatun ja ylistetyn erityisyksilön sisäisen maailman kiemuroiden avartamisessa. Kuitenkin suurin osa elokuvasta yksinkertaisesti kuluu tuskastellessa tämän avainhenkilön toiminnan saamattomuutta. Kun vielä hahmon sisäinen motivaatio ei paljastu dialogissa tai Julianne Mooren ylpeänrauhallisen olemuksen kautta marttyyriuden ja ylistyksen hakua kummemmaksi, on loppukin mielenkiinto edessä avautuvaan tarinaan helposti hävitetty. Keskeistä on siis paitsi dramatisointivaiheessa tapahtunut, ja täten käsikirjoittaja Don McKellarin kontolle kuuluva, näkökulman muutos sisäisestä kamppailusta ja yksilön observoinnista ulkopuolelle myös näyttelijäntyön eräänlainen turvallisuus. Tämä koskee Mooren lisäksi toki muitakin, sillä varsin hyvästäkin perustekemisestä huolimatta porukka vaikuttaa loppuen lopuksi aika hampaattomalta.

Yhtenä katsomiskokemukseen laimentavasti vaikuttavana tekijänä saattaa olla myös tänä päivänä suhteellisen laaja vertailukohtien määrä muissa katastrofeja, karanteenia ja äärimmäisiä reaktioita kuvaavissa elokuvissa. Toisaalta varmasti turrumme shokeeraaviin kuviin ja kanssaihmisten potentiaalisen julmuuden ilmenemiseen, mutta toisaalta saatamme vain miettiä ääneen, että tämäkin on jo tehty…ja niin paljon paremmin. Vertailussa saattavat hetkittäin nousta mieleen myös vanhat zombie-elokuvat! Sen verran vajakin oloisesti hahmot näyttävät välillä haparoivan. En hetkeäkään epäile etteikö Blindness silti löytäisi suuren joukon katsojia, jotka pystyvät ohittamaan itseäni häirinneet osatekijät matkalla ihmisyyden syvimpiin syövereihin ja saavuttavat tässä elokuvassa haettuja tunneperäisiä reaktioita.

Kuvaformaatti (1080p / 24fps HD) ei ainakaan nykykodin peruslaitteilla herättänyt erityistä huomiota itseensä tai suhteessa kerrontaan. Värimaailma ja utuisen valon korostaminen sen sijaan tukevat elokuvaa juonellisesti ja temaattisesti ja kuvanlaatu on suhteellisen hyvä. Ääni (DTS HD High Resolution 5.1) oli varsin hyvä.

Teksti © 2009 Marjo Eskola