Blind Husbands

Ohjaus Erich von Stroheim
Näyttelijät Sam De Grasse, Francelia Billington, Erich von Stroheim, Gibson Gowland
Maa Yhdysvallat
Pituus 93 min.
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1919 Universal Film Manufacturing Company.

Etsi CDONista

• Kuva 3
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Amerikkalaisen mykkäelokuvan suuriin ohjaajiin lukeutunut Erich von Stroheim ehti toimia näyttelijänä D. W. Griffithin Kansakunnan synnyssä (1915) sekä niin sotilaallisena neuvonantajana kuin apulaisohjaajanakin, ennen kuin ennen kuin hänen pitkäaikainen haaveensa elokuvien ohjaamisen suhteen toteutui. Vaikka Stroheim oli tällä osa-alueella täysin noviisi, sai hän vakuutettua Universalin studiopäällikön Carl Laemmlen kyvyistään ja lupaamaan vielä kohtalaisen budjetinkin elokuvaansa varten. Laemmlen luottamus palkittiin, sillä Blind Husbands oli yksi valmistumisvuotensa menestyneimmistä elokuvista ja nosti kertaheitolla b-luokan westerneistä ja halvoista sarjaelokuvista siihen saakka tunnetun Universalin suurten studioiden joukkoon. Stroheim nousi niin ikään kuuluisuuteen ja hetkessä tästä periksiantamattomasta ja itseluottamusta uhkuvasta ensikertalaisesta tuli Hollywoodin kuumimpia ohjaajanimiä.

Stroheimin esikoiselokuvan tapahtumat sijoittuvat Cortina d’Ampezzoon, amerikkalaisten suosimaan lomakohteeseen Euroopassa. Sinne saapuu myös kuuluisa tohtori Robert Armstrong (Sam De Grasse) yhdessä vaimonsa Margaretin (Francelia Billington) kanssa. Heidän seuraansa lyöttäytyy piakkoin itävaltalainen luutnantti Erich von Streuben (Stroheim), todellinen sydäntensärkijä, joka kiinnittää huomionsa yksinäisyydessä riutuvaan tohtorin vaimoon ja alkaa liehitellä tätä.

Ne Stroheimin maneerit, jotka ärsyttivät suunnattomasti Hollywoodin studiopäälliköitä ja johtivat vuosikymmentä myöhemmin ohjaajan alasajoon ja uran päättymiseen, olivat olemassa jo Blind Husbandsia tehtäessä. Elokuvan tuotanto kesti huomattavasti suunniteltua kauemmin ja budjetti paisui yli kolminkertaiseksi alkuperäisestä. Jostain syystä Laemmle ei kuitenkaan jarrutellut ohjaajaansa ja kun Blind Husbands lopulta sai ensi-iltansa, oli se käytännössä ainoa Stroheimin teoksista, joka muistutti miltei täydellisesti ohjaajansa näkemyksiä. Riitaa syntyi vasta siinä vaiheessa, kun tuotantoyhtiö päätti vaihtaa alkuperäisen The Pinnacle –nimen myyvempään asuun. Stroheimin kerrotaan olleen raivona, mutta toiset tahot pitävät nimenmuutoksesta seuranneita riitoja ainoastaan Universalin mainostemppuna.

Blind Husbands on Stroheimin ensimmäinen tutkielma rakkaudettomasta avioliitosta ja samalla näpäytys amerikkalaisille pyhää instituutiota kohtaan: pelkällä vihkivalalla ei avioliitossa pitkälle pärjätä, sitä on myös muistettava vaalia päivittäin. Tarinan henkilöhahmot – kiireinen aviomies, tunteidensa ristiaallokossa kamppaileva nainen sekä ulkomaalainen liehittelijä – ovat hyvin samanlaisia, joskaan eivät yhtä monitasoisia kuin Stroheimin muutamaa vuotta myöhemmin ohjaamassa mestariteoksessa Järjettömiä naisia (1922). Periksiantamattomana ja armottomana realistina Stroheim tiesi pelisäännöt, olihan hän itse toiminut ennen elokuvauraansa oppaana eri lomakohteissa ja nähnyt, kuinka hommat siellä toimivat.

Blind Husbands on kauttaaltaan onnistunut elokuva. Sen henkilökuvaus ei ole vielä yhtä pikkutarkkaa kuin mihin Stroheim parhaimmillaan pystyi, mutta reilusti keskivertoa parempaa kuitenkin. Stroheimin itsensä kirjoittama tarina on tiivis, näyttelijät erinomaisia ja lavasteryhmän luoma illuusio eurooppalaisesta lomakeskuksesta ympäröivine Alppeineen erittäin hyvin toteutettu. Blind Husbands on kestänyt aikaa hienosti ja lukeutuukin edelleen yhdeksi parhaista koskaan tehdyistä esikoiselokuvista.

Valitettavasti nykykatsojan on mahdotonta nähdä elokuvaa alkuperäisessä, suuren ihailun saavuttaneessa muodossaan. Universal nimittäin leikkasi elokuvan uudelleen viittä vuotta myöhemmin, jonka seurauksena siitä katosi jonkin verran filmimateriaalia. Elokuvaa ei jostain syystä palautettu koskaan alkuperäiseen muotoonsa eikä se nykyään ole enää mahdollistakaan, sillä Blind Husbandsin alkuperäisnegatiivi tuhotui tulipalossa 1950-luvun lopulla. Stroheim suunnitteli tekevänsä elokuvastaan uusintaversion 1929, äänellä varustettuna ja erilaisella loppuratkaisulla, mutta hanke kariutui Stroheimin ja Universalin välisiin ristiriitoihin.

Dvd: Kinon R0-julkaisu on kuvanlaadultaan keskitasoa. Värisävytetyssä kuvassa on mukana niin roskia, naarmuja kuin puuttuvia ruutujakin. Hieman parempaa restaurointia olisin kaivannut, mutta kyllä tämäkin menettelee. Donald Sosinin säveltämä stereoraita on sisällöltään perustasoa.

Ekstroja Kinon julkaisuissa on vähäisesti. Kuvagallerian lisäksi mukana on kaksi haastattelua, otteita kuvakäsikirjoituksesta, viitteitä suunnitellusta ääniversiosta sekä lyhyt selvitys taustamusiikista. Lisäksi levylle on laitettu James Cruzen vuonna 1929 ohjaama varhainen äänielokuva The Great Gabbo, jossa von Stroheim näyttelee pääosaa.

teksti: © 2006 Kari Glödstaf