Sarah Jessica Parker ja Hugh Grant ovat aviopari, joka pakenee murhamiestä maaseudulle.
Avio-onnea Morganeiden tapaan (2009) on romanttinen komedia avioparista (Hugh Grant ja Sarah Jessica Parker), joka pakotetaan todistajansuojeluohjelmaan jouduttuaan poikkeuksellisen hurjan tappajan tappolistalle. Harmillisesta tilanteesta tekee entistä hankalamman se tosiseikka, että pariskunta on asunut erillään jo jonkin aikaa, eivätkä he tule keskenään toimeen.
Jatkuvasti kinasteleva, henkeen ja vereen newyorkilainen snobipariskunta sopeutuu tietenkin huonosti Wyomingin osavaltiossa sijaitsevaan pikkukaupunkiin, jonne heidät rahdataan piiloon tappajalta. Heidän turvakseen nimetään kaksi ”maalaisjunttia” (Mary Steenburgen ja Sam Elliott), joilla on vaikeuksia ymmärtää pinnallisia kaupunkilaisia – ja päinvastoin. Nelikon yhteiselämä ei ole helppoa, mutta onneksi sopu sijaa antaa. Kun yhdessä opetellaan ratsastusta, lypsyä, ammuntaa ja rivitanssia, niin pian kovaksi keitetyt newyorkilaisetkin joutuvat tarkistamaan omia arvojaan, eikä maaseutukaan vaikuta enää niin kauhealta paikalta.
Avio-onnea Morganeiden tapaan on juuri niin typerä elokuva kuin miltä se kuulostaakin. Ei mikään ihme, että elokuva on tyrmätty lähes täydellisesti niin kriitikoiden kuin katsojienkin toimesta kaikilla maailman mantereilla. Silti se levitettiin Suomessa elokuvateattereihin.
Ohjaaja Marc Lawrencen itsensä tuhertaman käsikirjoituksen suhteen on luovutettu ilmeisesti jo prosessin alkuvaiheessa, sillä kokonaisuudesta ei löydy edes yrittämisen makua. Projekti on hahmoteltu ja rakennettu kahden valovoimaisen brändinäyttelijän vehicleksi, ja sillä hyvä. Tuloksena on kaikin puolin lattea, vetovoimaton, junttimaisen asenteellinen ja katsojaa avoimesti halveksuva hömppäkomedia, joka ei edes hymyilytä, saati sitten naurata.
Elokuvan keskeisenä ideana on repiä huumoria maaseudun junttien ja kaupunkijuppien vastakohtaisuudesta ja siitä kuinka kumpikaan ei ymmärrä toisiaan. Jotenkin sitä vaan toivoisi, ettei tarvitsisi nähdä enää yhtään elokuvaa, jossa nauretaan sille, että kaupunkilaiset eivät osaa ratsastaa hevosella tai sille, että maalaiset eivät ymmärrä design-vaatteiden päälle. Stereotypioilla leikittely ei ole helppoa. Lawrencen yritys on surkea.
Elokuvan monista heikkouksista on aiheellista vielä nostaa esille pääosanäyttelijöiden väliltä täydellisesti puuttuva kipinä ja kemia. Sarah Jessica Parker ei ole kummoinen komedianne, eikä Hugh Grantia näytä kiinnostavan koko elokuva, niin vaivaantunut on hänen olemuksensa läpi elokuvan. Katsoja tuskin uskoo hetkeäkään näiden roolihahmojen väliseen rakkauteen, kummastakaan hahmosta ei välitä, eikä elokuvan kohtauksista löydy mitään aidoista tunteista muistuttavaa. Romanttiselle komedialle voi antaa paljon anteeksi, mutta jos käsikirjoitus ontuu näin pahasti, eikä pääosanäyttelijöiden välillä ei ole minkäänlaista kemiaa, jäljelle ei jää mitään.
Lisämateriaaleja levylle on löydetty runsaasti. Suurimman osan ekstroista muodostaa viisi erilaista making of-dokumenttia (n. 50 min.), joissa elokuvan tuotannosta kerrotaan laajasti. On tosin sanomattakin selvää, että materiaali on sitä tuttua pressimateriaalia, josta ei saa välttämättä kovin paljon irti. Mukana on kuitenkin jotain kiinnostavaakin, nimittäin dokumentti, jossa kerrotaan kuinka karhu saatiin kuvattua mukaan erääseen elokuvan kohtaukseen. Kyseisellä karhulla, Bart II:lla, on nimissään komeampi filmografia kuin useilla näyttelijöillä.
Lisäksi mukana on noin viisi minuuttia poistettuja kohtauksia ja noin seitsemän minuuttia pilalle menneitä otoksia. Elokuvan tuottajille on nostettava hattua siitä, että he ovat myös saaneet elokuvan päätähdet mukaan ohjaajan kommenttiraidalle. Hännän huippuna levyltä löytyy kasa trailereita Sonyn tuoreista julkaisuista.
Teksti: © 2010 Antti Honkala
Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Ihmiskuntaa moukaroiva komeetta kiteyttää tuhobuumin muodonpalautuksessa koronavuoden kriisikäytöksen.
Lue lisää »Epäortodoksinen eroko? Netflixin menora-menestyjä tutustuttaa vanhakantaiseen juutalaisuuteen, jonka vivahteissa viihtyisi pidempäänkin…
Lue lisää »Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Peter Panin päivitys kaivaa keijupölyn alta keskiöön tarinamallin eksistentiaaliset väristykset aikuistumisesta.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA