Appaloosa

Ohjaus Ed Harris
Näyttelijät Viggo Mortensen, Ed Harris, Renée Zellweger, Jeremy Irons, Lance Henriksen, Timothy Spall
Maa Yhdysvallat
Pituus 115 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 New Line Cinema, Axon Films, Eight Gauge Productions, Groundswell Productions

Etsi CDONista

• Kuva 4
• Ääni 5
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p4-5">4</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Western on 2000-luvun Hollywoodissa tehnyt jonkinmoisen paluun parrasvaloihin ja genren kunniakas historia on auttanut vetämään isoja tähtinäyttelijöitä kiinnostaviin päärooleihin. Ed Harrisin Robert B. Parkerin romaanista valkokankaalle sovittama, ohjaama ja tähdittämä Appaloosa kuuluu tässä jatkumossa siihen henkiseen perintöön, joka kävelee samoja polkuja legendaarisen John Fordin uran loppupuolen Western-moraliteettien kanssa.

Harrisin toinen ohjaustyö kertoo tarinan lainvalvojakaksikosta (Harris seriffi Virgil Colena ja Viggo Mortensen apulaisseriffi Everet Hitchinä), joka saapuu Appaloosan kaupunkiin jakamaan oikeutta Villin Lännen tyyliin, revolverin piippua pitkin. Heikkohermoiset kaupunginisät palkkaavat parin palauttamaan järjestyksen kaupunkiin, kun röyhkeä paikallinen voimahahmo Randall Bragg (Jeremy Irons, joka kuulostaa resitoivan Daniel Day-Lewisin Daniel Plainview’tä There Will Be Bloodista) on mennyt liian pitkälle ja murhannut kaupungin edellisen lainvalvojan.

Tavallista kiemuraisemman juonen aikana kuvioon lisätään myös nainen, Allison French (Renée Zelweger), joka asettaa koetukselle seriffien ystävyyden ja Frenchiin rakastuvan Colen omistautumisen työlleen kylmähermoisena ja omavaltaisena ongelmanratkaisijana. Käsikirjoitus on rakennettu yllättävän vähäeleisesti, tapahtumien dramaattista tehoa ja juonenkäänteitä ei juuri alleviivata. Samaa vahvuutta on pyöreästi maalatussa henkilögalleriassa, Harrisin Colella on sadistisia piirteitä joita lainvalvojapari Hitch pyrkii hillitsemään, mutta toisaalta hän osoittaa suurta ymmärtäväisyyttä rakastettunsa käytökselle.

Appaloosa on lähes huomaamatta ideologisesti moderni, etenkin Frenchin ja Colen suhteen kehittelyssä rikotaan konventioita vastaan. Kun Zellwegerin tulkitsema French paljastuu Colelle naiseksi, joka on oppinut selviytymään Lännessä seksin ja viehätysvoimansa avulla, tapahtuu jotain odottamatonta: ei seuraa suurta moraalista tuomiota, ei konfliktia joka päätyy toisen kuolemaan. Uhkaava kohtaaminen intiaanipartion kanssa päätyykin vaihtokauppaan, seriffien hevonen keihäästä ja vapaasta kulusta alueen läpi.

Mutta kun presidentin ystäväpiiriin kuulunut Bragg palaa jo kerran oikeuden edessä tuomittuna ja armahdettuna takaisin Appaloosaan, entistä vaikutusvaltaisempana, syntyy Braggin ja Allison Frenchin välille muodostuvasta suhteesta jännite, jonka on pakko ratketa väkivaltaisesti. Paljastamatta hienoa loppuratkaisua, Mortensenin Hitch joutuu uhraamaan ystävyytensä pelastaakseen ystävänsä.

Pitkän linjan kuvaaja Dean Semler (mm. Mad Max 2 (1981), Tanssii susien kanssa (1990), Apocalypto (2006)) tekee Harrisin kanssa hienoa jälkeä anamorfisella laajakuvalla. Alkukuvassa kolme lainvalvojaa saapuu ratsain pidättämään Braggin joukon kahta murhamiestä, kohtaus päättyy kolmeen maassa lojuvaan ruumiiseen. Heti tästä leikataan auringonpaahtamaan yleiskuvaan Lännen kumpuilevilta aroilta, keskellä pienenä ratsastaa elokuvan pääkaksikko matkalla Appaloosaan. Hieman pidemmällä on vielä Western-perinteen klassinen emblemaattinen otos, edessä kummallakin laidalla toinen seriffeistä, välissä takana kohtalokas nainen. Lavastus ja puvustus sekä rikas äänimaailma luovat onnistuneen ajankuvan.

Polveileva juoni, osuva roolitus ja toimiva henkilöohjaus palvelevat hyvin elokuvan keskeistä vahvuusaluetta, henkilösuhteiden kehittelyä moraalisten valintojen Villissä Lännessä. Vahva käsikirjoitus kantaa kokonaisuutta ja nykyaikainen lähestyminen muuttaa hienovaraisesti Westernin perusolettamuksia.

DVD: FS Filmin levyllä on varsin mukavasti lisämateriaalia, ohjaajan kommenttiraidasta hyvin toteutettuihin minidokumentteihin. 2.40:1 anamorfinen laajakuva on pehmeähkö, 5.1 DD -ääni moitteeton.

Teksti: © 2009 Aleksi Salonen