Leo Tolstoin järkälemäinen romaani saa hulppean pintakorean käsittelyn Joe Wrightin ohjauksessa.
Mittaviin kirjallisuusadaptaatioihin ja romanttisiin aikalaisdraamoihin urallaan erikoistunut Joe Wright ohjaa Keira Knightleytä jo kolmatta kertaa. Tälläkin kertaa kyseessä on sekä rakastetun klassikkoromaanin Hollywood-tuotteistaminen suurelokuvan muotoon että menneiden vuosisatojen pukuloistoa kuvaava periodidraama.
Ohjaaja-näyttelijä –parivaljakko tallaa siis jo Austen-filmatisointi Ylpeys ja ennakkoluulosta (2005) ja Ian McEwan -versiointi Sovituksesta (2007) tuttuja polkuja. Anna Karenina onkin hieno jatke näille kahdelle, Oscar-huomiotakin saaneelle menestystarinalle. Saumatonta kokonaisuutta voisi katsella ikään kuin epävirallisena trilogiana.
Venäläiskirjailija Leo Tolstoin 1870-luvulla ensimmäisen kerran julkaistu romaani on oiva uusi astinkivi Wrightin tuotannossa. Knightleylta nimihahmon, tylsään avioliittoonsa kyllästyneen skandaalinkäryisen seurapiirineidon, esittäminen käy vaivattomalla karismalla. Onnistunut roolitus jatkuu myös tarinan keskeisissä miesrooleissa. Monipuolinen Jude Law nimihahmon ankarana aviomiehenä on sisällä roolissa koreilematonta fyysistä muodonmuutosta myöten, ja Kick-Ass -elokuvista tuttu Aaron Taylor-Johnson esittelee itsestään uuden, aikuisemman puolen Anna Kareninan intohimoisena rakastajana.
Tolstoin järkälemäinen lähdeteos on ennen Wrightia innoittanut jo lähes kolmeakymmentä muuta elokuvantekijää. Suurkertomukseen visuaalista tietä tutustuvilla on siis runsaasti varaa valita reittinsä, mutta Wrightin ja ennen kaikkea käsikirjoittaja Tom Stoppardin näkemys tuo filmatisointien perinteiseen kuvakieleen jotain uutta ja erilaista.
Wright tiimeineen on rakentanut Tolstoin 1800-luvun lopun Venäjän kokonaan teatterin lavaa muistuttaville lavasteille. Taustakankaat ja lavasteet vaihtuvat kameran edessä, ja näyttelijät liikkuvat rajoituksitta myös ”lavan” taakse ja jopa rakennelmien sisälle. Tyyli on teatraalinen ja totuttelua vaativa, mutta nostaa elokuvan jäykkien genrekonventioiden yläpuolelle.
Kirjan lukeneelle filmatisointi on täysi irtaantuminen Tolstoin yhteiskuntarakenteisiin punoutuvasta suurkertomuksesta. Ohjaaja Joe Wrightin fanille kertomus toimi enne muuta pakahduttavana rakkaustarinana.
Esteettisissä ansioissa silmä lepää, mutta Tolstoin suurteoksen kaltainen substanssin runsaudensarvi elokuva ei kuitenkaan ole. Tunteiden palo on kuitenkin juuri sitä, mitä valloittavan Ylpeys ja ennakkoluulo –adaptaation ohjaajalta sopii odottaakin.
Teksti: 2013 Kreeta Korhola
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA