American Haunting, An

Ohjaus Curtis Solomon
Näyttelijät Rachel Hurd-Wood, Donald Sutherland, Sissy Spacek, James D'Arcy
Maa Yhdysvallat
Pituus 87 min.
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2005 AfterDark Films, MediaPro Pictures, Midsummer Films, Redbus Pictures, Remstar Films ja Sweetpea Entertainment.

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 5
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Bellin perhettä koetelleet yliluonnolliset tapahtumat ovat amerikkalaisten kummitusjuttujen peruskertomuksia. Yllättävää kyllä, neljä vuotta räyhähengen piinaaman perheen tarina on jäänyt todella vähälle huomiolle elokuvantekijöiden keskuudessa. Moni kauhuelokuvan ystävä odottikin suurella innolla tätä Courtney Solomonin (Dungeons & Dragons) ohjaamaa elokuvaa, varsinkin kun mukaan oli vielä houkuteltu Donald Sutherlandin (JFK) ja Sissy Spacekin (Julma maa, Satimessa) kaltaiset luottonäyttelijät. Mutta oliko vuosien odotus lopulta kaiken vaivan arvoista?

Bellin tarinan ympärille on rakennettu nykypäivään sijoitettu kehystarina, jossa nuori tyttö näkee toistuvia painajaisia häntä takaa-ajavasta pahasta. Kuinka ollakaan, tytöllä on hallussaan ullakolta löytämänsä nukke sekä päiväkirja, jotka ovat kuuluneet vuosikymmeniä aiemmin eläneelle Bellin perheelle. Päiväkirjan kautta matkataan sitten 1800-luvun alkupuolen Tennesseehen.

John Bell (Sutherland) on oikeudessa syytettynä koronkiskonnasta, jonka myötä hän on ottanut naapurinsa maat haltuunsa. Kirkko ei kuitenkaan katso hyvällä moista toimintaa, vaan maat palautetaan alkuperäiselle omistajalleen ja John Bell menettää maineensa. Tuomio ei tyydytä noitana pidettyä naapuria, joka langettaa Bellin ja tämän Betsy-tyttären (Rachel Hurd-Wood) ylle kirouksen. Eikä aikaakaan, kun helvetti ryöstäytyy Bellin kartanossa irti.

An American Haunting (2005 Yhdysvallat) alkaa erittäin lupaavasti. Tarina kulkee rauhallisesti eteenpäin ja tunnelma kohoaa vähitellen perhettä koettelevien sattumusten myötä. Betsyn ensimmäisiin riivauskohtauksiin saakka elokuva pysyy hyvin koossa, mutta sen jälkeen koko komeus karkaa käsistä. Räyhähengen hyökkäykset perhettä kohtaan kiihtyvät kiihtymistään ja elokuvantekijöiden kiintymys tähän puoleen vesittää kaiken muun totaalisesti. Pääpaino on kameratemppuilussa, joka yhdistelee Sam Raimin The Evil Dead –tyylisiä kamera-ajoja ja John Carpenterin Halloweenin tapaisia, tässä tapauksessa hengen näkökulmaa esittäviä tilannekatsauksia. Vaikka elokuva tarjoaakin muutaman näppärän säikyttelykohtauksen, on kokonaisuus yllättävän ontto ja ponneton. Draama jää latteaksi ja tarinan hahmot ohuiksi – elokuvan päätyttyä Bellin noidan tarinasta ei tiedä juuri sen enempää kuin mitä elokuvan alkaessa.

Bellin perheen tapausta on luonnollisesti tutkittu ahkerasti ja arveluita räyhähengen tarkoitusperistä on esitetty milloin miltäkin taholta. An American Haunting ottaa näistä yhden teorian käsiteltäväkseen, jonka se myös tuntuu esittävän absoluuttisena totuutena. Koska mitään täysin varmaa tietoa alkuperäistapahtumien syistä ei tietääkseni ole, tuntuu moinen turhalta – eikö tarinaa olisi voinut yksinkertaisesti jättää avoimeksi? Kaikkein typerintä on elokuvan lopetus, joka linkittää Betsy Bellin kohtalon kehystarinan tyttöön.

Näyttelijäsuoritukset ovat Sissy Spacekin esittämää Lucy Belliä lukuun ottamatta sen verran vaatimattomia, että katsojalle jää hyvin aikaa ihailla elokuvan tyylikästä ajankuvaa. 1800-luvun Amerikka on luotu mallikkaasti ja Adrian Biddlen (Thelma & Louise) kuvaus – sen minkä hän kameratemppuilultaan ehtii – on ensiluokkaista. Biddlen silmiähivelevän kauniit otokset usvaisista metsistä ja tuulessa huojuvista maissintähkistä ovatkin elokuvan parasta antia, sääli vain että näitä otoksia ei ole enempää. Tunnelmaa olisi voitu kehittää entisestään, mutta Caine Davidsonin musiikki on sen verran tyypillistä, ettei siitä ole elokuvan pisteiden nostajaksi.

On harmillista, että näinkin maukkaat ainekset on hukattu tyhjänpäiväisellä toteutuksella. Bellin noidan tarinassa olisi ollut aineksia vaikka mihin, mutta niin kauan kun kauhuelokuvia toteuttavat c-luokan tekijät, ei tätäkään tarinaa saada puettua kelvolliseen muotoon. An American Hauntingin parissa vietetty puolitoistatuntinen meni melko lailla hukkaan.

Anamorfinen kuva (2.35:1) on laadultaan aivan kelvollinen, joskin se voisi olla parempikin. Värit toistuvat selkeinä ja musta on mustaa, mutta lievä pehmeys sekä rakeisuus häiritsevät. Muutamassa kohtauksessa esiintyy myös haamukuvia, varsinkin nopeissa sivuttaisliikkeissä. Äänipuolella ei sen sijaan ole valittamista. DTS 6.1 –ääniraita on erittäin toimiva: dialogi toistuu selkeästi ja äänimaailma jakautuu tasaisesti jokaiselle kaiuttimelle. DD 5.1 –raita on onnistunut sekin. Lisämateriaalia ei levyllä ole, vaikka sitä luulisi olevan tarjolla vaikka kuinka – niin paljon Bellin tarinasta on kirjoitettu. Tekstitykset ovat suomeksi, ruotsiksi, tanskaksi, norjaksi sekä islanniksi.

teksti: © 2006 Kari Glödstaf