Tyylikkäästi pelkistetty tragedia palkkamurhaajasta tuo mieleen Melvillen Ajojahdin.
Tyylikkäästi pelkistetty tragedia palkkamurhaajasta (George Clooney) tuo väistämättä mieleen Jean-Pierre Melvillen Ajojahdin. Seesteiset kuvat italialaismaisemista ovat nautinnollisia ja dialogi miellyttävän vähäeleistä. Katsojalle jää tilaa ihailla kerronnan mestarillisuutta.
Novellimainen tarina alkaa Ruotsista, syrjäseudulta jonne palkkamurhaajan vihamiehet löytävät. Ampuvälikohtauksessa tappajan – Jack tai Edward – anonymiteetti rikkoutuu ja on pakotettu pakenemaan pieneen Castel del Monten italialaiskylään. Kylän pappi (Paolo Bonacelli) kiinnostuu valokuvaajaksi tekeytyvän amerikkalaisen sielusta.
Toimeksiantaja Pavel tilaa hengenottamisen käsityöläiseltä erikoisvalmisteisen aseen, joka tulee toisen, Mathilden (Thekla Reuten) käyttöön. Se, ketä ollaan tappamassa jää hämärän peittoon. Jack tutustuu vuoristokylässä myös paikalliseen prostituoituun Claraan (Violante Placido).
Suhde on maalattu muutamin tarkoin vedoin. Työstä ja vartalosta vieraantumisen teema on hienovaraisesti läsnä molempien ammateissa. Käänteentekevässä kohtauksessa seksistä maksettu raha muuttuu tunteellisen etäännyttämisen välineestä rakkauden osoitukseksi ja arvottomaksi paperiksi. Ohjaaja Corbjin ei alleviivaa kohtausta, dialogi pysyy minimalistisena.
Isä Benedetton ja Jackin tapaamiset noudattavat samaa linjaa; kysymykset tappajan elämästä jäävät ilmaan roikkumaan, keskustelut lyhyiksi. The American osoittaa, mikä voima oikein valituilla otoksilla voi olla. Palkaamurhaajan arkisissa toimissa ja dialogiltaan riisutuissa kohtaamisissa on hypnoottista imua. Kauniita kasvoja ja vartaloita käytetään ehdottoman tyylikkäästi, saumattomana osana myytillistä kertomusta ja kuvastoa.
Majesteettisesti rytmitetty kuvavirta Castel del Monten ympäristöistä, George Clooneyn kasvoista ja upeista naistähdistä (Reuten, Placido) on elokuvan sydän. Martin Ruhen (Control, Harry Brown) kuvat eivät ole tyhjää pintaa, ne ovat läpäisemättömiä ja ikiaikaisia kuin tarinan vähin ominaisuuksin varustetut hahmot. Herbert Grönemeyerin klassinen ääniraita säestää niitä hienosti.
The American on Anton Corbijnin toinen fiktioelokuva. Controlista poiketen se katkaisee siteen musiikkivideotaustaan. Corbijn on ilmoittanut ohjausuransa mitaksi kolme pitkää. Se vaikuttaa kahden jälkeen menetykseltä, sillä suuren kuvallisen taituruuden lisäksi Corbijn näyttää nykytrendien vastavirrasta yksinkertaisen kertomisen tavan, joka elokuvahistoriallisista innoittajista huolimatta seisoo vahvasti omillaan.
Vähin ilmein näyttelevän Clooneyn kasvot tekevät Ajojahdin Alain Delonin tavoin päähenkilöstään herooisen, lähes epätodellisen. Valinta on täydellinen. Suomalaisnäyttelijöiden Irina Björklund ja Samuli Vauramo roolit (ruotsalaisina!) ovat pienehköjä, mutta eivät mitättömiä. Björklundilla on elokuvan alussa muutama lyhyt repliikki, Vauramo jahtaa päähenkilöä pikkukylän kujilla, ennen välttämätöntä loppuaan.
Teksti: © 2010-11 Aleksi Salonen
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA