Älypäät

The Young Ones (1982-1984)

| DVD
  • 5

Tervetuloa Thatcherin Britanniaan! Neljä sekopäätä rymyää 80-luvun vaihtoehtoisen komedian klassikossa.

julkaistu 2010-11-03 / päivitetty 03.11. klo 13:01

KUVA 3

Älypäät
Älypäät 

KUVA 2

Älypäät
Älypäät 

KUVA 1

Älypäät
Älypäät 

Älypäät

Näyttelijät Adrian Edmondson, Rik Mayall, Nigel Planer, Christopher Ryan, Alexei Sayle
Maa Iso-Britannia
Pituus 12 x 30 min
Ikäraja 15 vuotta
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

DVD

Aloitetaan luonnehdinnalla. Älypäitä voisi kuvailla yhdistelmäksi Monty Pythonin pölyisintä surrealismia, jota vyörytetään Pitkän Jussin majatalon sairaalloisella otteella ja jossa könyää poppoo Marx-veljesten elokuvista.

Mutta tämä 80-luvun vaihtoehtokomedian timantti ei palaudu pelkästään menneeseen. Älykkäänä ääliökomediana se liikkuu sulavasti muun muassa luokkayhteiskunnan satiirin, väkivaltaisen slapstickin, absurdin teatterin ja mediakulttuurin parodian rekisterissä.

Alkuperäinen nimi The Young Ones on sopivasti konservatiivinen ja poliittisesti korrekti, ja juuri siksi vitsikäs. Sen ja sisällön välinen ristiriita on näet suuri. Nuorisoa tässä edustavat ääritapaukset.

Rähjäisessä kommuunissa asuu luentoja vältteleviä opiskelijoita. Adrian Edmondson on Vyv, psykopaattinen punkkari. Sarjan käsikirjoittaja Rik Mayall on Rick, ”poliittinen aktivisti”. Nigel Planer on Neil, hippi ja sylkykuppi. Christopher Ryan on Mike, hämäräperäinen juppi.

Sarjan tahti on pulssia nostattavan fyysinen, jatkuvasti sata lasissa. Kommunikaatio on huutoa ja väkivaltaa. Materiaaliset kulissit hajoavat käsiin kuin piirretyissä. Käänteitä vedetään hatusta: perunat puhuvat mahalaukussa, piru ilmestyy hakemaan sieluja, huone muuttuu leijonahäkiksi, kuoliaaksi luultu Buddy Holly löytyy katonrajasta.

Hahmot on alun perin kehitetty elävän yleisön edessä, mikä näkyy etenkin Rickin ja Vyvn kohdalla. Teatraalisten eleiden lisäksi puhutaan suoraan kameralle, rikotaan niin kutsuttua neljättä vallia. Show’n luonnetta varieteena täydentävät bändivieraat, joista tunnetuin on Motörhead.

Ensimmäisen kauden jaksoilla ei ole juonellista kehystä eivätkä ne pääty moraaliseen opetukseen. Keskipisteiden puute korostaa sketsimäisyyttä, hallittua kaaosta. Jakso voi esimerkiksi loppua siihen kliseeseen, että kaikki nähty oli vain unta. Näennäiset subtekstuaaliset heitot Narniasta Tuhkimoon ovat viittauskohteita ja rakennuspalikoita.

Satiiri nostetaan korkealle sijalle. Kun kellarista löytyy esimerkiksi öljylähde, jakautuu nelikko sotilasjunttaan ja sorrettuun proletariaattiin. Herättelemässä ollaan Venäjän vallankumouksen henkeä; satiirin kohteena on ajan henki.

Asetelmassa näkyy peruspiirteet. Mike on jutun kutonut diktaattori, Vyv hänen barbaarinen lakeijansa, Neil vastarintaan tönitty tahdoton nössö ja Rick kulisseissa turvallisesti lymyilevä kansan kiihottaja.

Thatcherin Britannialle heristetään nyrkkiä, mutta iva kohdistuu myös vainoharhaisiin aktivisteihin ja näiden retoriikkaan. Hahmoista hedelmällisin Rick näkee päiväunta itsestään kansanrunoilijana, joka sanansäilällään kukistaa fasistipoliisit.

Isäkapinassaan varakkaiden perheiden kakarat larppaavat työväen sankareina. Herran itsevarmuudella he valitsevat roolin kansan messiaana. Ironisesti he asettuvat siihen asemaan, jota he ovat pakenemassa.

Ongelmien edessä Rick turvautuu tekopyhästi järjestelmään, jota hän muutoin pitää fasistisena. Uhka joutua väkivallan uhriksi palauttaa siankin sankariksi. Hän on sataprosenttisesti opportunisti, narsisti ja totalitaristi.

Koomisen arkkityypin valotusvoima on silti suuri. Anarkia halutaan romanttisesti mieltää ratkaisuksi yhteiskunnan ristiriitoihin. Oikeasti se johtaa vahvojen vallan kasvuun, päinvastaiseen tulokseen. Järjestäytynyt yhteiskunta on olemisen raskain muoto, kaaos sen taloudellisin. Sanktioiden kadotessa yhteiskuntaruumiin korsetti ratkeaa, sillä lailla heikot puolustautuvat saalistajilta.

Jaksot ovat ehkä sisällöllisesti kahjoja, mutta ne uusintavat selvää konseptia. Pysyvää on elo moraalisessa tyhjiössä. Rick on tekopyhä, Neil hippi ja Vyv impulsiivinen tuhoaja. Huonoja läppiä heittävä Mark iskee niistä katsojalle silmää. Jerzy Balowskin esittämä vuokraisäntä ja hänen ”perheenjäsenensä” (sama näyttelijä) poikkeavat tukevissa sivurooleissa.

Toisella tuotantokaudella nähdään jo juonirakennelmia. Nelikko haastetaan esimerkiksi kisaamaan eliittiyliopistoa vastaan, mistä portit avautuvat sääty-yhteiskunnan raastamiselle. Stephen Fry ja Hugh Laurie esiintyvät kusipäisinä aatelisina, jotka saavat pisteitä syntyperänsä perusteella.

Parodia on myös selvempää. Kauhujakson Nasty pohjatarinana on Dracula, mutta jengi taistelee lähinnä vhs-nauhurin kanssa. Ajankohtaisesti taustalla näkyy vuonna 1984 voimaan tullut drakoninen videolaki. Moraalista paniikkia herättäneet ja kielletyt vhs-kasetit saivat slanginimen video nasty.

Eräs anarkistista piirteistä on tuomittu epäonnistumaan, kun sarjaa katsoo tallenteelta eikä suorana lähetyksenä. Jaksoihin on piilotettu materiaalia, joka olemattoman kestonsa vuoksi näkyy pelkkänä välähdyksenä, subliminaalisena viestinä. Tarkemmin onkimalla sieltä löytyy muun muassa kuvaa mäkihyppääjästä.

Tivolina Älypäät pakenee aika hyvin luokittelua. Uutuudenviehätyksensä se on kuitenkin kyennyt säilyttämään, vaikka oivallukset ovat sementoituneet osaksi komedian käytäntöjä. Yhtä hullua tapausta ei nykytelevisiosta löydy. Vertoja se vetää aloituskappaleen nimille.

DVD: Tv-sarjan suomalaisen laitoksen on julkaissut Pan Vision. Se on osa viiden levyn yhteisjulkaisua, joka Älypäiden lisäksi sisältää tv-sarjan Bottom, Rik Mayallin ja Adrian Edmondsonin tilannekomedian 90-luvun alusta. Täysikuva (4:3) on värisävyiltään hieman haalea, mutta muuten puhdas, ääniraitana on 2.0 englanti. Valtaosa kielipeleistä ei ajoittain laiskasta suomennoksesta välity. Ei sisällä lisämateriaalia.

Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen

Seuraa meitä

PINNALLA

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

Seuraa meitä

Seuraa Filmgoeria Facebookissa
Seuraa Filmgoeria Twitterissä
Tilaa Filmgoerin sisältö RSS-syötteenä
Tsekkaa myös toimituksen leikekirja
Filmgoer Youtubessa

PARASTA JUURI NYT


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Antti Honkala

VASTAAVA TOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Jouko Luhtala, Kreeta Korhola, Marjo Naumi, Marko Pekkanen, Tuija Pyhäranta, Jussi Toivola

SEURAA MEITÄ

Filmgoer RY 1999–2014
ISSN 1798-7202