Alice in the Cities

Ohjaus Wim Wenders
Näyttelijät Rüdiger Vogler, Yella Rottländer, Lisa Kreuzer, Edda Köchl
Maa Länsi-Saksa
Pituus 112 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1974 Filmverlag der Autoren, Westdeutscher Rundfunk (WDR)

Hanki omaksi

• Kuva 2
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p00-5">00</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Phillip Winter on lehtimies, joka on kierrellyt autolla ympäri Yhdysvaltoja tarkoituksenaan kirjoittaa artikkeli amerikkalaisesta maisemasta ulkomaalaisen silmin nähtynä. Mutta kirjoitustyö ei ota luonnistuakseen, joten Phillip valokuvaa ympäristönsä aikoen luoda kertomuksena sillä tavoin. Phillipin kuvakollaasit eivät kuitenkaan kustantajalle kelpaa, joten Phillipin on palattava takaisin kotimaahansa Saksaan ilman palkkiota.

Lentokentällä selviää, että kaikki lennot Saksaan on peruttu lennonjohtajien lakon vuoksi, joten Phillipin täytyy lentää Amsterdamiin. Kentällä ollessaan hän tutustuu yksinhuoltajaäitiin Lisaan ja tämän yhdeksänvuotiaaseen Alice-tyttäreen. Lopulta tilanne ajautuu siihen, että Phillip ja Alice lentävät Eurooppaan äidin jäädessä vielä selvittelemään henkilökohtaisia asioitaan. Eurooppaan saavuttuaan Phillip päättää etsiä Alicen sukulaiset käsiinsä luovuttaakseen tytön näiden huomaan.

Wim Wenders aloitti vuonna 1974 road movie –trilogian, josta oli muodostuva hänen ensimmäinen huomattava elokuvasaavutuksensa. Sarjan aloitti Alice in the Cities (Alice in den Städten, 1974), kertomus Länsi-Saksaa kiertävästä kaksikosta, jotka varsin erikoisista lähtökohdista huolimatta ystävystyvät ja kiintyvät toisiinsa. Alice in the Cities oli myös ensimmäinen Wendersin teos, jossa esiintyivät selkeästi hänen uraansa hallinneet teemat, juurettomuus ja kulkurielämä. Trilogian muut osat valmistuivat peräjälkeen tämän vanavedessä (Wrong Move / False Bewegung, 1975 ja Kings of the Road / Im Lauf der Zeit, 1976).

Jos jätetään takertumatta juonen epäloogisuuteen – millainen äiti lähettää lapsensa toiselle puolelle maapalloa ventovieraan miehen kanssa – ja keskitytään siihen mitä Wendersin elokuva tarjoaa, tulemme hämmästymään. Yksinkertainen vaellustarina, jonka aikana sen keskeiset hahmot oppivat ymmärtämään paremmin niin toisiaan kuin ympäröivää elämääkin on mielenkiintoinen ja vangitseva. Toteutukseltaan Alice in the Cities on minimalistinen, paikka paikoin dokumentaarinen katsaus esittämästään aikakaudesta, mutta siitä huolimatta valtavan rikas ja antoisa. Kaikessa luonnollisuudessaan, joka alkaa henkilöhahmojen aitoudesta, Alice in the Cities on komeimpia näkemiäni road movieita. Loppuhuipentuma on hieman kevyen oloinen, mutta sopii silti kokonaisuuteen kelvollisesti.

The Scarlet Letterissä (1972) Wenders ei vielä saanut näyttelijöistään aivan kaikkea irti ja monin paikoin tuntui siltä, että hän yritti luoda heistä liian luonnollisen oloisia ja sen vuoksi meno oli välillä melko puisevaa. Tämän elokuvan kohdalla seikka on jo korjautunut ja Alice in the Cities onkin kahden taitavan näyttelijän juhlaa. Rüdiger Vogler Phillipinä ja The Scarlet Letterissäkin esiintynyt Yella Rottländer tekevät häikäisevät roolisuoritukset, joten onkin ihme, ettei heidän roolejaan juuri mainita tämänkaltaisista elokuvista puhuttaessa. Itse ainakin ihastuin heidän suorituksiinsa täysin.

Alice in the Cities on Wim Wendersin ensimmäinen suuri teos. Se lumoaa yksinkertaisuudellaan ja aitoudellaan ollen kuitenkin samalla kaunis ja ajatuksia herättävä. Sopii erityisen hyvin vaikkapa Aki Kaurismäen elokuvista pitäville sekä niille, joille rauhallinen etenemistahti, mustavalkokuvaus, dokumentaarinen lähestymistapa ja yksinkertainen esillepano ovat tärkeitä. Kaksituntinen elokuvanautinto 1970-luvun maailmaan.

DVD: Alice in the Cities lukeutuu Sandrew Metronomen julkaisemaan The Wim Wenders Collectioniin (kuvasuhde on 1.33:1). Laatu on tämän elokuvan kohdalla välttävä, joskaan en osaa sanoa, kuinka paljon kuvan heikkoudesta on tehokeinoja. Kohinaa esiintyy runsaasti ja varsinkin alkupuolella kohtausten välillä on laadullisesti paljonkin eroja. Mikäli tällaiselta elokuvalta ei vaadi teknisesti suuria, ei moinen häiritse, mutta vähänkään tarkkasilmäiselle kuvan laatu voi olla kauhistus.

Ääniraita on alkuperäisessä stereomuodossaan. Raidassa on lievää tunkkaisuutta, mutta vähäisellä volyyminappulan säädöllä dialogistakin saa hyvin selvää. Tekstitykset ovat suomeksi, ruotsiksi, tanskaksi ja norjaksi. Lisämateriaalia ei ole mukana lainkaan.

Teksti: © 2009 Kari Glödstaf