Agentti 000 ja kuoleman kurvit

Agentti 000 ja kuoleman kurvit (1983)

| DVD
  • 2

Porilaisen ohjaajalegendan, Visa Mäkisen, kieli poskella kuvattu parodia agenteista ja rikollisista.

Lasse Lepola
julkaistu 2009-06-04 / päivitetty 27.10. klo 14:02

KUVA 4

Tenho Saurén ja Matti Ruohola
Tenho Saurén ja Matti Ruohola 

KUVA 3

Kielo Tommila
Kielo Tommila 

KUVA 2

Kielo Tommila ja Ilmari Saarelainen
Kielo Tommila ja Ilmari Saarelainen 

KUVA 1

Ilmari Saarelainen ja Martti Pennanen
Ilmari Saarelainen ja Martti Pennanen 

Agentti 000 ja kuoleman kurvit

Ohjaus Visa Mäkinen
Näyttelijät Ilmari Saarelainen, Kielo Tommila, Tenho Saurén, Matti Ruohola, Titta Jokinen, John Wood
Maa Suomi
Pituus 88 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1983 Tuotanto Visa Mäkinen ja Pan Vision

DVD

Suomen tärkeimpiä johtajia vastaan on hyökätty: yksi toisensa jälkeen merkkihenkilöitämme kohtaa outo onnettomuus. Viimeinen pisara on kun Suomen ulkoministeri kaataa litran piimää valtiovierailulla olleen sheikin niskaan ja hyppää kuolemaansa kolmannesta kerroksesta. Mikä kumma kaikkiin on mennyt? Mikä on tehnyt viisaista johtajistamme täydellisiä sekopäitä? Onneksi maallamme on kriisitilanteita varten oma agenttijaosto. Harmi vain, että ainoa vapaa agentti on tällä erää Agentti 000, alias Joonas G. Breitenfeldt (Ilmari Saarelainen). Hänen varaansa ei paljoa kannata laskea. Hyvä jos työpaikalleen löytää.

Porilainen ohjaaja Visa Mäkinen on kiistelty persoona. Kriitikot eivät Visasta pitäneet ja toisinpäin. Sattuipa joskus niinkin, että Mäkinen kehotti jo elokuvansa alkuteksteissä vapaalipulla saapuneita toimittajia poistumaan salista. Agentti 000 ja kuoleman kurvit oli myös tiettävästi elokuva, jota yksikään kriitikko ei ilmestymisvuonnaan halunnut arvostella. Ymmärrän tämän ihan hyvin, mutta menneet ovat menneitä…

Kuoleman kurvit on ollut valmistumisestaan (1983) lähtien vahvassa kulttimaineessa ja se lienee Mäkisen tunnetuin ohjaustyö, olihan Mäkisen tueksi tällä kertaa saatu kovan luokan ammattilainenkin, aiempaa “agenttikokemusta” omaava brittinäyttelijä John Wood (jonka läsnäolo hukataan kyllä täydellisesti). Mukaan saatiin jälleen myös nippu kotimaisia laatunäyttelijöitä kuten Tenho Saurén (Reinikainen), Titta Jokinen (Uuno-elokuvat), Jukka Sipilä (Kiljusen herrasväki) ja tietenkin pääosaan “talonmies Pikkarainen” eli Ilmari Saarelainen. Vaikka kyseessä on todellakin jo Mäkisen kuudes kokoillan elokuva, tekninen toteutus on yhä aiemmista elokuvista tuttua taaperrusta, joka tekee elokuvan seuraamisesta alkuviehätyksen jälkeen todella tuskaista. Suuria ongelmia on etenkin valaistuksen ja erikoistehosteiden kanssa.

Ismo Sajakorven käsikirjoitus jättää kokonaisuutena toivomisen varaa, vaikka onkin etenkin alkupuoliskolla kekseliästä. Esikuvastaan, James Bondista, on onnistuttu vohkimaan muutama makeakin kohtaus, mutta kun tarinaan sälytetään kerta toisensa jälkeen siihen kuulumatonta sivujuonnetta vain yksittäisen sketsin vuoksi, mennään jo metsähallinnon puolelle. Niin hauska mies kuin Tenho Sauren onkin, supliikkimiehiä totta vieköön, niin hänen esittämänsä taparosvo on hyvä esimerkki sivuhenkilöstä, jolle ei ole keksitty mitään “juonen” kannalta tähdellistä käyttöä. Tarina polkee kaikissa Saurenin kohtauksissa pahasti paikallaan. Koska tällä kertaa Mäkisellä oli käytössään “suuri” budjetti, niin mukaan saatuja härveleitäkin piti käyttää, vaikka ne vain lähinnä ahdistavat tarinankerronnan kannalta. Autoilla pitää jälleen kaahailla soramontun kupeessa, Suomi-konekivääriä laulattaa ja pienlentokoneella pörrätä.

Muutenkin näyttelijäsuoritukset tipahtavat velton käsikirjoituksen tasalle. Saarelainen tosin jaksaa väännellä naamavärkkiään koko rahan edestä, mutta välillä sekin menee jo liiallisuuksiin. Käy hyvin selväksi, ettei henkilöohjaus ollut Visa Mäkisen parhaita taitoja. Tälläkin kertaa näyttelijät ohjasivat itse itseään, etenkin Sauren tuppaa varastamaan liikehdinnän täydellisesti. Kun tähän kaikkeen yhdistetään poukkoileva käsivarakuvaus, nykivä editointi ja useaa kohtausta säestävä yksitoikkoinen bassokitara, onkin koko laiha soppa jo syöty.

Agentti 000 ja kuoleman kurvit on juuri sitä kuuluisaa C-luokan kotimaista elokuvaviihdettä, jolla on ansaittua kovempi maine ja joka kyllä jostakin kumman syystä kestää ajan hammasta vastaan, mutta ei kertanäkemisen jälkeen jaksa enää oikeasti innostaa. Paremmalla teknisellä toteutuksella ja jouhevammalla käsikirjoituksella olisi saatu jo ihmeitä aikaan. Kaikesta huolimatta Visalle pitää antaa yksi tähti jo pelkästä kotikatsomoon asti välittyvästä vilpittömyydestä ja innostuneisuudesta elokuvien tekemistä kohtaan.

DVD: Pan Visionin kunnianosoitus Visa Mäkiselle on ajatuksena erinomainen. Tämäkin agenttitarina on nyt saatu ikuistettua digitaaliseen muotoon, joskin täysin alkuperäisellä kuvan- ja äänenlaadulla. Kuvasuhde on 4:3 ja ruudulla vilistää roskia koko puolitoistatuntisen ajan. Välillä on myös mahdotonta sanoa mikä vuorokaudenaika mahtaa olla käsillä, sillä valotasot vaihtelevat hurjasti. Ääniraita on vanhahtava 1.0 mono/stereo. Mäkisen elokuvia vaivanneet äänitysongelmat eivät tällä kertaa varasta pääosaa, vaan puhe erottuu taustahälystä tarpeeksi hyvin.

Varsinaiset lisämateriaalit tässä, ja kaikissa ns. Visa Mäkinen Collection -sarjan julkaisuissa ovat samat: Behind the Scene tyyppinen kuvagalleria (johon hyvä lisä olisi ollut maininta mistä elokuvasta mikin otos on), teknisesti huonolaatuinen dokumentti Porin omasta pojasta, jossa työtoverit kehuvat yllättäen mm. hyvää teknistä osaamista, Tenho Saurénin oudohko äänikooste ja viimeisenä silauksena elokuvan traileri, joka on valehtelematta huonoin näkemäni traileri koskaan. Tämä oli sitten ihan vain kohteliaisuus.

Teksti: © 2009 Lasse Lepola

Seuraa meitä

PINNALLA

Ryan Gosling

Ensimmäisenä Kuussa

Samu Oksanen | 11.10.

Suru sinkoaa Neil Armstrongin historialliselle kuulennolle juhlitun sankarin sädekehän karistavassa avaruusdraamassa.

Lue lisää »
Nuri Bilge Ceylanin Under the Pear Tree

Rakkautta & Anarkiaa 2018

Aleksi Salonen | FESTIVAALI | 24.09.

Festivaalikattauksessa poimintoja Suomen suurimmalta, syyskuussa järjestetyltä elokuvafestivaalilta.

Lue lisää »
Constance Wu ja Awkwafina

Crazy Rich Asians

Samu Oksanen | 26.09.

Sosiokulttuurinen cause célèbre Singaporen dekadentista kerskakermasta huumaa romanttisella luksushömpällä.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Anna Kendrick ja Blake Lively

Missä on Emily?

Kreeta Korhola | 19.09.

Designer-korkojen kopina enteilee vaaraa vetävässä trillerissä, joka tarkastelee naiseuden representaatioita kriittisen satiirisesti.

Lue lisää »
Saoirse Ronan ja Billy Howle

Rannalla

Samu Oksanen | 29.08.

Jo Pink Floyd sen tiesi: Ripustautuminen hiljaiseen epätoivoon on englantilainen tapa.

Lue lisää »
Jeff Harlan ja Jennifer Garner

Peppermint

Kreeta Korhola | 20.09.

Entiseen loistoonsa palannut toimintatähti Jennifer Garner kylvää vigilante-oikeutta leijonaemon raivolla.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

Seuraa meitä

Seuraa Filmgoeria Facebookissa
Seuraa Filmgoeria Twitterissä
Tilaa Filmgoerin sisältö RSS-syötteenä
Tsekkaa myös toimituksen leikekirja
Filmgoer Youtubessa
TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2018
ISSN 1798-7202