Aftermath: Population Zero

Näyttelijät Reg E. Cathey
Maa Yhdysvallat / Kanada
Pituus 90 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2008 Cream Productions ja Scanbox Entertainment.

Hanki omaksi

• Kuva 4
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

”Dokumentti” Aftermath: Population Zero (2008) on ajatusleikin sovellus. Miten käy, jos ihmiset katoavat maapallolta? Se väittää, että vaikka ihmiset ovat piirtäneet merkkinsä joka kolkkaan, ajan mittaan luonto kumittaa kaiken.

Luontokäsitys on vieraantunut. Luonto nähdään ajattelevana olentona ja terästä kalvava ruoste, jättirakennusten kaataja, on ikään kuin tietoisen tahdon tulosta. ”Luonto ottaa takaisin sen, minkä sille kuuluu.” Aavemaista ilmapiiriä ylläpidetään myös kertojan äänenpainoilla.

Dokumentin rakenne tyytyy latelemaan arkijärjellä kuviteltavissa olevia käänteitä, jotka seuraavat ihmisten hävitessä. Sen alkuperäinen alusta, televisio, irvistää ikävästi saumojen välistä etenkin kertojan monologissa. Se toistaa itseään. Hetki aiemmin tapahtunut kerrotaan uudestaan ikään kuin välissä olisi ollut huomion katkaissut mainostauko.

Dokumentti liikkuu kronologisessa järjestyksessä. Ensiksi katkeaa sähköntuotanto. Länsimaista maailmaa kyllä pyörittävät koneet, mutta ne tarvitsevat jatkuvaa huoltoa ja seurantaa. Koneet sammuvat, kun sähkönjakelu loppuu. Kemianlaitokset alkavat päästää ulos myrkkykaasuja. Jätevedenpuhdistamot dumppaavat kaiken luontoon. Eläintarhojen eläimet ryntäävät häkeistään. Ydinjätteitä säilövät laitokset ylikuumenevat, räjähtävät ja tuuli kuljettaa radioaktiivisen saasteen mennessään. Mutta parin sadan vuoden kuluttua puut kasvavat jo läpi öljysorasta ja mammuttimainen Hooverin pato on jäämässä vesimassan alle.

Luontodokumentteja matkivassa dramatisoinnissa leijona yrittää saalistaa muovisen liukumäen päällä istuvaa paviaania. Mutta, kuten kertoja vakavasti toteaa, muovi on liukkaampaa kuin puu, jota pitkin leijona on tottunut kiipeämään. Eläinten lisäksi maailmaa kuvataan grafiikalla, joka ei ole halvimmasta päästä, muttei myöskään uusimmasta Hollywood-elokuvasta. Mukana on myös lähihistoriallisia viittauskohteita. Katarinan jälkeinen New Orleans tuodaan esiin, kun hylätyt koirat alkavat saalistaa laumoina ja heikot rodut syödään. Ydinkatastrofeissa mainitaan Tšernobyl.

Ihmisten häviäminen näyttäytyy aluksi onnettomuutena. Jälkeen jätetyt laitokset ovat aikapommeja. Eläinlajit, joita ihminen piti ”keinotekoisesti” elossa, kuolevat, sillä meno muuttuu darvinistiseksi eloonjäämiskamppailuksi. Kun ajallista etäisyyttä otetaan tarpeeksi, luonnon tila stabiloituu. Ilmaston lämpeneminen taittuu, valaiden määrä kasvaa laivojen äänisaasteen loppuessa, ympäristöön kohdistunut ylikuormitus häviää, kaupunkien pilvenpiirtäjät eivät enää valoineen sekoita lintujen lentoreittejä.

Dokumentti ei siltikään myy poliittista tai ekologista filosofiaa, vaikka käsitteleekin muun muassa ilmastonmuutosta ja ongelmia, joihin teollinen länsi on osasyyllinen. Sanoma ei ole se, että ihmisellä ei olisi väliä, vaan se, että elämä säilyy ihmislajin katoamisen jälkeen. Ja ettei ihminen hallitse luontoa, päinvastoin.

Arkajalkaisuus kertonee tuotantomaasta. Vastapainoksi kohtauksille, joissa viitataan kiihkokapitalismin negatiivisiin lieveilmiöihin, muistetaan ihastella rapistuvaa vapauden patsasta ja sen ylevää muotoa. Kun dokumentti loppuu toteamukseen, kuinka ihmiskunnan historiasta muistoksi jäävät vain askeleet ja Yhdysvaltain lippu kuuhun, niin kyllä siinä konservatiivikin heltyy.

DVD: Dokumentin on Pohjoismaissa DVD:llä julkaissut Scanbox. Teknisesti julkaisu on OK. Kuvassa (16:9, 1.78:1 anamorfinen) ei ole pahemmin moitittavaa. Ääniraitana on 2.0 englanti, joka soveltuu puhevetoiselle dokumentille. Lisämateriaalina on Scanboxin muiden julkaisujen trailereita.

Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen