Presidenttiys on kirvestä käyttelevälle vampyyrintappaja-Lincolnille vain päivätyö.
Yhdysvaltojen 16. presidentin henkilökuvaa on tähän mennessä ehditty maalailla jo useissa eri elokuvissa ja elämäkerrallisissa kirjoissa, mutta mash-up –kirjoillaan tunnetuksi tulleen Seth Grahame-Smithin Abraham Lincoln – vampyyrintappaja lienee niistä omintakeisin. Grahame-Smith on itse kääntänyt pirullisen viihdyttävän romaaninsa myös elokuvakäsikirjoitukseksi, joskin huomattavin tarinan tenhoa heikentävin kompromissein.
Hollywoodiin näyttävillä toimintaelokuvillaan ponnistaneen Timur Bekmambetovin ohjauksen aluksi absurdilta vaikuttava juoni selittyy jo elokuvan nimessä. Historiankirjoihin suurteoillaan jääneen presidentti Lincolnin jo sinälläänkin dramaattista elämäntarinaa väritetään lisäämällä hänen vuosiensa vaiheisiin salainen, päiväkirjan sivuille dokumentoitu sivutyö kirvestä armottomasti käyttelevänä vampyyrintappajana.
Vanhempiensa kuolemaa pimeydessä vaaniville verenimijöille kostamaan lähtevä nuori Abraham (roolissaan nuorta Liam Neesonia muistuttava Benjamin Walker) tapaa matkoillaan salaperäisen Henry Sturgesin (Dominic Cooper), joka tutustuttaa tulevan presidentin vampyyrintappamisen jaloon taitoon.
Nuoren Abrahamin varttuessa presidentti Lincolniksi myös hänen ongelmansa Yhdysvaltojen vampyyripopulaation kanssa kasvavat. Lopulta Lincolnin on noustava verenimijöitä vastaan puolustaakseen maataan taruolentoina pidettyjen hirviöiden vallalta.
Lähdemateriaalista tuttu hauska mash-up –henkisyys on säilytetty myös elokuvassa. Kuten romaanissa, myös filmatisoinnissa sekoitellaan mielivaltaisesti perinteistä elämäkerrallista kerrontaa, kauhua ja toimintaa. Elokuvan luoma ajankuva 1800-luvusta on näyttävä ja yksityiskohtainen, mutta samalla tuottaja Tim Burtonin tyyliin fantasiamaisen goottilaisromanttinen. Jyrkkiä vastakohtia tarjoavat modernin Matrix –henkiset toimintakohtaukset ja verinen vampyyrikauhu.
Elokuva käy läpi Lincolnin elämän merkkihetket niin yksityiselämän kuin poliittisen urankin puolelta, korostaen luonnollisesti presidentin orjienvapautusliikettä ja vilautellen jopa ikonista Gettysburgin puhetta. Toisin kuin Grahame-Smithin kirjassa, maaninen vampyyrijahti ei istu historialliseen paatokseen täysin saumattomasti.
Ohjaaja Bekmambetovin teknisistä ansioista ja Burtonin teoksia vaikuttiminaan käyttävästä visuaalisuudesta huolimatta elokuva jää turhan popcorn-pitoiseksi ja kliinisen toiminnalliseksi. Grahame-Smithin huikean potentiaalisesta romaanista jää käyttämättä paukkuja, joilla elokuvaa olisi voitu viedä synkempään ja aikuisempaan suuntaan, unohtamatta kuitenkaan ajoittaista kieli poskessa –huumoria. Suurimman pettymyksen aiheuttaa kirjan oivaltavan ja historialliseen kontekstiin sitovan lopun korvaaminen hätäisen oloisella tapahtumien päätöksellä.
Teksti: © 2012 Kreeta Korhola
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA