Puhuuko Zero Dark Thirty Dick Cheneyn äänellä?

| KOLUMNI

Bigelow ja Boal sanovat tehneensä epäpoliittisen elokuvan kidutuksesta. Voiko poliittisuudesta irtisanoutua pelkällä ilmoituksella?

julkaistu 2013-01-18 / päivitetty 31.01. klo 18:06

KUVA 2

Kuva: © 2012 Annapurna Pictures
Kuva: © 2012 Annapurna Pictures 

KUVA 1

Chessica Chastain. Kuva: © 2012 Annapurna Pictures
Chessica Chastain. Kuva: © 2012 Annapurna Pictures 

Hurt Lockerilla Oscarin voittaneen Kathryn Bigelow’n uusin elokuva Yhdysvaltain sodista, Zero Dark Thirty, päätyi kotimaassaan kiistan kohteeksi sisältämiensä kidutuskohtausten vuoksi.

Tarkemmin sanoen kritiikkiä on herättänyt, että trilleri näyttää väittävän, että vankien kidutus edesauttoi bin Ladenin kiinniotossa.

Väite on tulenarka, koska Dick Cheneyn johdolla CIA:hin rakennetun kidutusohjelman hyötyjen ainoat väitetyt todisteet tulevat tahoilta, joiden intresseissä on esittää moraalisesti vastenmielinen ja laiton ohjelma mahdollisimman positiivisessa valossa, siis kiduttajilta ja ohjelman arkkitehdeilta itseltään. Keskeisesti kiduttajien intresseihin näiden “todisteiden” esiintuomisessa lukeutui vankilatuomion välttäminen. Obama tosin päätti tuon huolen pian virkaanastumisensa jälkeen, toteamalla ettei kidutuksesta nosteta syytteitä.

Suoraan kiistan keskelle

Useissa jälkitutkimuksissa CIA:n on todettu vääristelleen kidutuksen tehokkuutta koskevia raporttejaan ja tuhonneen nauhoituksia, jotka kuvasivat vankien kidutusta. Nämä eivät ole asiassaan vakaalla pohjalla toimivan tahon tekoja.

Al Qaedaa jo 90-luvulta tutkinut FBI:n ammattikuulustelija Ali Soufan antoi vuonna 2009 Yhdysvaltain senaatille todistajainlausunnon siitä, kuinka selvästi haitallisia CIA:n kidutusmetodit olivat tiedustelutiedon saannin kannalta.

Vaikka kidutus on selvästi itsessään väärin ja laitonta (kirjoitin aiheesta aikanaan pidemmin), on ohjelman puolustajien oljenkortena aina ollut väite, että kidutus toi tuloksia. Sen perustajat G.W. Bushin hallinnosta näkivät bin Ladenin onnistuneen salamurhan vuonna 2011 vielä jälkioikeutuksena teoilleen.

Tähän soppaan lusikkansa tunkivat käsikirjoittaja Mark Boal ja Kathryn Bigelow, sanojensa mukaan epäpoliittiset elokuvantekijät. Heidän elokuvassaan kidutus johtaa Bin Ladenin kuriirin löytämiseen. Kuriirin jäljittäminen johti tosimaailmassa lopulta terroristijohtajan turvatalolle Abbotabadiin.

Zero Dark Thirtyssä ensimmäinen vihje kuriiri “Abu Ahmed al-Kuwaitista” saadaan kohtauksessa, jossa päähenkilö, CIA-agentti Maya (Jessica Chastain) ja toinen CIA:n kuulustelija huijaavat vankiaan useita päiviä kestäneen kidutuksen jälkeen. Pääkiduttajana toiminut kuulustelija vahvistaa huijausta lisäkidutuksen uhkauksella, jolloin vanki paljastaa Abu Ahmedin nimen.

Tätä seuraa vielä montaasi, jossa päähenkilö käy läpi kidutusnauhoja. Nauhoilla useat kidutetuista vahvistavat Abu Ahmedin tärkeyden.

Siinä ovat elokuvaa kritisoineiden päätodisteet.

Elokuva ei siis yksiselitteisesti esitä, että vain kidutus olisi voinut johtaa Abu Ahmedin löytymiseen, mutta vihjaa sen osatekijyyteen. Kuulustellut joka tapauksessa paljastavat salaisuutensa kidutuksen jälkeen. Kiduttaja-kuulustelijan läsnäolo avainkohtauksessa viittaa, että uskottava uhkailu kidutuksella viimeistelee vangin vastarinnan.

Tueksi näille todisteille voidaan mainita, ettei liki kolmituntisessa proseduraalissa kuulla yhtään kidutuksenvastaista argumenttia, vaikka esimerkiksi FBI irtisanoutui järjestelmällisesti koko ohjelmasta.

Myöhemmin sen sijaan, yhden elokuvan CIA-operatiiveista mukaan kidutusohjelman lakkautus oli vakava isku järjestön kuulustelujen tehokkuudelle. Eräs kuulustelija toteaa, että kuulusteltavat murtuvat aina lopulta kidutuksen edessä – väite, joka ei sovi yhteen lukuisten kuoliaaksi kidutettujen kohtaloiden kanssa. Kolmannessa kohtauksessa kuulusteltu lupaa yhteistyötä, koska “ei halua enää tulla kidutetuksi”.

Jessica Chastain sanoo näkevänsä hahmonsa Kathryn Bigelow’n vastinparina

Puolustuksen puheenvuoro

LA Timesissa julkaistussa puolustuksessaan Bigelow nojasi ennen kaikkea toteamukseen: “Those of us who work in the arts know that depiction is not endorsement.” lisäten “Do I wish torture was not part of that history? Yes. But it was.”

Käsikirjoittaja Boal taas on todennut: “It’s just misreading the film to say that it shows torture leading to the information about bin Laden.”

Bigelow siis puolustautuu sanomalla, että Zero Dark Thirty vain “näyttää mitä tapahtui” ja Boal vie vasta-argumentin loppuun väittämällä, että kriitikot ovat yksinkertaisesti tulkinneet elokuvaa väärin.

Boal ja Bigelow vetoavat siihen, ettei tekijöiden intentiota kohtauksen takana voi todistaa ja mahdolliset konnotaatiot kidutuksen tukemisesta ovat vain syyttäjien ulkopuolelta tuomaa tulkinnallista painolastia.

Mitä oikeasti tapahtui

Keskeistä elokuvaan kohdistettujen syytteiden kannalta on, että kidutuksella ei todistettavasti ollut merkittävää roolia Abu Ahmedin löytymisessä. Elokuvassa James Gandolfinin esittämä tapahtumien aikainen CIA-johtaja Leon Panetta on kertonut, että Abu Ahmedin nimi saatiin vuonna 2002 kuulustelujen ulkopuoliselta lähteeltä.

Panetta kirjoittaa John McCainille osoitetussa kirjeessään myös, ettei kidutuksen hyödyllisyyttä bin Ladenin salamurhaan johtaneessa tiedonhankinnassa voida varmistaa, kun sen sijaan tiedetään, että osa kidutetuista vangeista tarjosi tarkoituksellisesti virheellistä ja siten haitallista valetietoa Abu Ahmedista.

Kidutusta koskeviin asiakirjoihin tutustuneet senaatin tiedustelu- ja puolustusvaliokuntien jäsenet ovat lisäksi kertoneet julkisuuteen, että ainoa kuulusteluissa saatu hyödyllinen tiedustelutieto Abu Ahmedista saatiin ennen kuin CIA ehti kiduttaa kyseisen tiedon antanutta vankia.

Tuomio

Nämä tiedot tosiasioista ja FBI-kuulustelija Ali Soufanin todistus huomioonottaen voidaan sanoa, että Zero Dark Thirtyn kidutuskohtaukset muokkaavat totuutta kidutusohjelmasta hienovaraisesti, mutta virheellisesti ainakin kolmella tapaa:

1) Kidutuksen jälkeen on tosiassa vähemmän, ei enemmän todennäköistä, että kuulusteltu suostuu yhteistyöhön, toisin kuin elokuva antaa ymmärtää.

2) Ensimmäistä tietoa Abu Ahmedista ei saatu kuulustelemalla ja se tieto mikä saatiin myöhemmin kuulustelemalla, saatiin ennen vangin kiduttamista. Tämä on tärkeää, jos uskomme Ali Soufanin todistusta, jonka mukaan kidutus heikentää saadun tiedon laatua ja sen saamisen todennäköisyyttä.

3) Kidutusohjelma tuotti haitallista “väärää tietoa” Abu Ahmedista, mutta elokuva tyytyy lempeästikin tulkiten esittämään, että laajamittainen kidutus oli pahimillaan turhaa, mutta ankarammin tulkiten, että se oli vähintään jokseenkin hyödyllistä. Jälkimmäiseen tulkintaan kallistavat sivuhahmojen repliikit kidutuksen hyveistä, joita ei kuitata vastakkaisilla näkemyksillä. Korkea-arvoisista todistajanlausuinnoista päätellen on kuitenkin täysin mahdollista, että puhtaastii tiedustelullisesta näkökulmasta katsoen kidutus tuotti enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kidutuksen puolustajat ovat vieneet argumentin käytännön oikeutuksesta viimeisille korpimaille. Vaikka edes tuloksista ei ole kunnon todistusaineistoa, he vetoavat vilahduksiin puiden takana. Tuolla se piilee, se on olemassa. Niin kauan kun on pieninkin mahdollisuus siitä, että ohjelma saattoi johtaa bin Ladenin kiinniottoon, on turha edes keskustella sen vääryydestä.

Zero Dark Thirtyn tekijät halusivat astua tuolle korpimaalle, pelata noilla säännöillä. Kun tuolla vähäisinkin liikahdus tulkitaan tukemaan perustellun kidutuksen myyttiä, ovat sen askeleiden pienet risahdukset enemmän kuin riittäviä. Se toimi sittenkin.

Elokuvantekijät eivät koskaan vain “näytä tapahtunutta”. Tekijöiden hyvätkään intentiot eivät vapauta teosta sen mahdollisista vioista.

Boal ja Bigelow ovat sanoneet halunneensa tehdä epäpoliittisen, tosipohjaisen elokuvan bin Ladenin jahdista ja kidutuksesta, mutta sitä laatiessaan he ovat tehneet tiettyjä valintoja.

Olisi liikaa sanoa, että Zero Dark Thirty pyrkii puolustamaan kidutusta. Mutta järkkymättömässä vakaumuksessaan olla ottamatta kantaa kidutusta vastaan, tulee se antamaan tervetulleen lahjan niille, joille pelkkä epäilijöiden mieliin kylvetty siemen kidutuksen oikeellisuudesta on voitto.

Teksti 2013: Aleksi Salonen

Zero Dark Thirtyn Suomen ensi-ilta on 25.1. Julkaisemme elokuvan arvion ensi-iltaa edeltävällä viikolla.

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

LUETUIMMAT – 6KK

ENSI-ILTA

BLU-RAY & STREAM

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202