Satuin katsomaan televisiosta Tom Clancy -filmatisoinnin Peloista pahin (2002). Jack Ryan on siinä aloitteleva Venäjä-analyytikko, joka käyttää suuren osan elokuvasta vakuuttaakseen esimiehilleen Pentagonissa, että Venäjän presidentti Nemerov on rauhan mies.

Uusnatsijärjestön salajuoni on suistaa suurvallat ydinsotaan toisiaan vastaan. Kliimaksissa Ryan vakuuttaa ensin juuri Nemerovin jättämään ydinaseet laukaisematta, kun loukkaantunut Yhdysvaltain presidentti Fowler on jo painamaisillaan nappia.

Viihde heijastelee aikaansa. Clancyn sovitteleva, Kylmän sodan päättymisen hengessä kirjoitettu trilleri näkee peloista pahimpana suurvaltojen keskinäisen, eskaloituvan uhittelun, ei yksittäistä suurvaltaa.

Tällainen ajattelu on Yhdysvaltain fiktiossa elänyt aikansa. George W. Bushin kaksi sotaa Lähi-Idässä ja Naton laajentuminen Venäjän rajoille ovat kuumentaneet geopoliittisen tilanteen, joka Ukrainassa on muuttunut Kylmän sodan henkiseksi suurvaltojen sijaissodaksi.

Tästä hypätään Housen of Cardsin kolmanteen kauteen. Ohuesti Vladimir Putinista presidentti Petroviksi verhoiltu yksinvaltias saa siinä Frank Underwoodin näyttämään sivistyneeltä. Petrovia muuten näyttelee Mads Mikkelsenin veli Lars viekkaan charmantisti.

Brittiläisen alkuteoksen mittaa pidentäessä sarjan käsikirjoittamisen taso paikoin suorastaan romahtaa. Yksi merkki tästä on Petrovista piirretty kuva. Jonkin mielikuvituksellisen itsepetoksen kautta sarjan tekijät kutsuvat Petrovia “barbaariseksi” ja “häikäilemättömäksi”, samalla kun Underwood jätetään tällaisilta syytöksiltä immuuniksi.

Sarjan geopoliittinen analyysi näyttäisi lopulta tyhjentyvän tyylikysymyksiin, onhan presidentti Underwood itsekin murhaaja ja sosiopaatti. Hän tekee sen tyylillä, mutta Petrov sortaa homoja, mikä on tyylirike.

Jos sarjan alistuminen Yhdysvaltain geopoliittisen viestinnän kanavaksi ei muuten tule päivänselväksi, pitäisi Petrovin (diegeettis-)julkisen kohtelun hälventää epäilyt. Petrovin alta vedetään matto ei vain kerran, vaan kahdesti. Kumpikin tämän hankkeista päättyy julkiseen nöyryytykseen. Jälkimmäisestä muodostuu Claire Underwoodin moraalinen Raatteen tien taistelu.

Viihde myös tuottaa todellisuutta. Amoraalisessa vallanhimossa iloitellut House of Cards kokee moraalisen herätyksen juuri Putinin Petrovin kohdalla. Se tahtoo sanoa, että Kylmän sodan viholliskuvaa ollaan nostattamassa taas Hollywoodissakin.

Lue myös: Patrioottinen toiminta 9/11:n varjossa »

Teksti: 2015 Aleksi Salonen

Kuva 1: Media Rights Capital / Panic Pictures / Trigger Street Productions
Kuva 2: Paramount Pictures / Mace Neufeld Productions / MFP Munich Film Partners / S.O.A.F. Productions