Varhainen elokuva

(2009)

Filmgoer jatkaa elokuvan historiaan syventymistä. Sarja jatkuu katsauksella varhaiseen elokuvaan, n. 1895-1910.

julkaistu 2009-05-22 / päivitetty 20.06. klo 20:08

KUVA 4

Edwin S. Porter: The Great Train Robbery (1903)
Edwin S. Porter: The Great Train Robbery (1903) 

KUVA 3

James Williamson: Mary Jane´s Mishap (1903)
James Williamson: Mary Jane´s Mishap (1903) 

KUVA 2

Georges Méliés: Le voyage dans la lune (1902)
Georges Méliés: Le voyage dans la lune (1902) 

KUVA 1

Georges Méliés: L'Homme à la tête en caoutchouc (1901)
Georges Méliés: L'Homme à la tête en caoutchouc (1901) 

Artikkelisarjassa ilmestynyt aiemmin osat:

- Elokuvan synty

Tässä toisessa artikkelissa käsittelen varhaista elokuvaa, eli elokuvan vaiheita ja kehitystä noin vuodesta 1895 vuoteen 1910. Vedenjakajana tässä aiheessa toimii Lumieré-veljesten ensimmäiset elokuvanäytökset. Tässä toisessa artikkelissa on joitakin päällekkäisyyksiä ensimmäisen artikkelini kanssa, joka käsitteli elokuvan syntyä, mutta tämä on tavallaan välttämätöntä, ja artikkelia tuleekin lukea itsenäisenä kirjoitelmana. Aluksi on nimittäin syytä pohjustaa hieman niitä tekijöitä, jotka mahdollistivat elokuvan nopean, jopa hämmästyttävän nopean kehityksen niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin ja levisi näiltä mantereilta muualle maailmaan.

Vaikka elokuvan synty ja sen viimeiset ja ratkaisevimmat vaiheet aina Eadweard Muybridgen, Étienne Jules Mareyn, Èmile Reynaudin ja kumppaneiden kokeista Lumiere-veljesten näytöksiin vuonna 1895 tapahtuivat lopulta melko nopeasti, liikkuvalla kuvalla sen alkeellisimmissa muodoissa oli kuitenkin ollut jo pitkä historia. Kun teknologian puolesta varsinainen elokuva oltiin valmiita synnyttämään ja ajatus elokuvasta viihteenä ja jopa taiteenmuotona alkoi selkeytyä ihmisten mielessä, kehitys osoittautuikin melkoisen vauhdikkaaksi.

Vielä 1880-luvulla varsinainen elokuva oli pelkkää unelmaa, mutta 1890-luvun alkupuoliskolla tuo unelma muuttui todellisuudeksi. 1890-luvun puolessa välissä elokuvia saattoi käydä katsomassa jo niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin, ja parin vuoden sisällä näytöksiä järjestettiin niin Aasiassa, Lähi-idässä kuin Etelä-Amerikassakin. Elokuva valtasi alaa merkittävänä viihteen muotona nopeasti. Ennen merkittävimpinä viihteen muotoina olivat olleet erilaiset vaudeville-sirkukset, teatteriesitykset, kiertelevät esiintyjät ja jopa huvipuistot. Elävä kuva alkoi vallata alaa ensin kinetoskoopin tyyppisinä kojeina, joihin tirkisteltiin sisälle ja lopulta itsenäisinä elokuva-esityksinä. Aluksi elävää kuvaa pidettiin lähinnä hämmästyttävänä teknisenä keksintönä ja kuriositeettina, mutta pian elokuva alkoi kehittyä nopeasti yksinkertaisista ”dokumenteista”, uutiskuvista ja kaukaisten maiden maisemien esittelyistä lavastettuihin elokuviin ja pian jopa näytelmä-elokuviin, joissa oli näyttelijöitä.

Elävällä kuvalla oli jo 1800-luvun lopussa dramaattinen vaikutus siihen, miten ihmiset jäsensivät maailmaa. Toki erilaisia matkakertomuksia ja sanomalehtiä lukevat ihmiset olivat ennenkin nähneet kuvia esimerkiksi kaukomaista, mutta nyt he saattoivat nähdä vaikkapa maisemia Egyptistä elokuvana, jonka oli pakko tuntua 1800-luvun ihmisestä hämmästyttävältä. Tämä muutti väkisinkin ihmisen saamaa kuvaa maailmasta, joka häntä ympäröi.

Varhaiset elokuvat koostuivat useimmissa tapauksissa yhdestä pitkästä otosta. Joissain tapauksissa kuvaaja saattoi ottaa samasta aiheesta useita eri ottoja, mutta nämä eivät muodostaneet yhtenäistä tarinaa, vaan olivat itsenäisiä yhden otoksen elokuvia, jotka vain kuvasivat samaa aihetta. Elokuvien esittäjille tarjottiin sitten mahdollisuutta ostaa joko kaikki elokuvapätkät, jotka pystyttiin näyttämään yhdessä ikään kuin yhtenäisenä elokuvana tai ostamaan vaikkapa vain yhden elokuvan, ja koota oman kokonaisuutensa erilaisten yksittäisten elokuvien ympärille. Tämä tarjosi elokuvien esittäjälle mahdollisuuden luoda erilaisia ja persoonallisia elokuvakokonaisuuksia. Tämä vaihe loppui elokuvan historiassa vuonna 1899, jolloin elokuvantekijät alkoivat tehdä monista otoksista koostuvia elokuvia, joiden leikkaukseen elokuvateatteri ei enää saanut puuttua.

1890-luvulla elokuvia siis kyllä näytettiin maailman eri kolkissa, mutta elokuvien tekeminen keskittyi lähinnä niihin kolmeen maahan, joissa elokuvakamerakin keksittiin: Yhdysvaltoihin, Ranskaan ja Englantiin.

Kehitys Ranskassa

Ranskassa kehityksen etunenässä kulkivat pitkään Lumiere-veljekset ja heidän firmansa työntekijät, joita he lähettivät ympäri maailman esittämään elokuvia ja tekemään myös omia lyhyitä ja paikallisia elokuvanpätkiä. Tästä syystä monissa kaukomaissa ensimmäiset elokuvat nähtiin Lumieren veljesten – tai enemmänkin heidän työntekijöidensä – esittäminä. Monissa maissa elokuvan historia alkaa cinematographin saapumisesta maahan. Päinvastoin kuin esim. R.W. Paul Englannissa, Lumiere-veljekset eivät suostuneet myymään kameroitaan tai muitakaan laitteitaan muille yrittäjille ennen vuotta 1897.

Jotkut Lumiere-veljesten työntekijöistä olivat myös innokkaita keksimään uutta elokuvanteon saralla. Esimerkiksi Eugéne Promio oli ensimmäinen, joka alkoi liikuttaa kameraansa kuvauksen aikana. Tätä ennen otokset olivat staattisia otoksia, joissa kamera, tai sen jalusta eivät liikkuneet, eikä elokuvassa voinut näin ollen olla esimerkiksi panorointia. Promion kokeilujen myötä elokuvakameralla pystyttiin esimerkiksi panoroimaan ja hän keksi ensimmäisenä laittaa kameran liikkuvaan veneeseen. Tämän jälkeen kokeiluja liikkuvan kameran kanssa jatkettiin monilla eri tahoilla ja pian kameroita kiinnitettiin usein veneen lisäksi vaikkapa junaan.

Lumieren veljekset tunnetaan suurimmaksi osaksi ”dokumenteistaan” ja kaukomaiden maisemia esittävistä pätkistään, mutta he tekivät myös käsikirjoitettuja elokuvia, yleensä lyhyitä hupailuja. Vuosien varrella heidän elokuvansa menettivät kuitenkin suosiotaan, sillä heidän elokuvansa alkoivat näyttäytyä vanhanaikaisilta uusien tulokkaiden tekemien elokuvien rinnalla. Vuonna 1905 Lumieren veljekset lopettivat elokuva-alalla kokonaan. Asiasta tekee jokseenkin ironisen se tosiseikka, että alun perin Lumieren veljekset eivät pitäneet elokuvaa ilmiönä, jolla voisi tehdä suuria määriä rahaa, toisin sanoen he eivät osanneet ennakoida elokuvien suosiota. Kymmenen vuotta myöhemmin he lopettavat alalla, koska eivät pysty vastaamaan tiukassa kilpailussa muille elokuvantekijöille.

1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun merkittävimpiä ranskalaisia elokuvantekijöitä olivat mm. Georges Méliés, Ferdinand Zecca ja Alice Guy – historian ensimmäinen naisohjaaja.

Georges Méliés sai videokameransa vuonna 1896 – keneltäs muultakaan kuin R.W. Paulilta, sillä Lumieren veljekset eivät luopuneet omistaan. Jo saman vuoden aikana Méliés alkoi tehdä omia elokuviaan. Vuoteen 1912 mennessä (jolloin hän lopetti elokuvien tekemisen) hän oli tehnyt yli 500 elokuvaa, ja ne kattoivat kaikki tuon ajan genret. Kuuluisimmaksi hän kuitenkin tuli erilaisista trikki- ja fantasia-elokuvistaan, kuten A Trip to the Moon (1902).

Charles Pathé puolestaan perusti Pathé Fréres-yhtiön vuonna 1896, joka alkoi tuottaa pääasiassa elokuvia vuonna 1902. Hänen yhtiönsä merkittävin ohjaaja oli Ferdinand Zecca. Yhtiöstä ja sen elokuvista tuli jättimenestyksiä. Pathé-yhtiön kehittämiä kameroita alettiin myydä vuonna 1902 ja siitä tulikin eniten käytetty kameramerkki melkein 20 vuoden ajaksi.

Kehitys Englannissa

Englannissa elokuvien esittäminen ja katselu yleistyi nopeasti vuoden 1896 jälkeen, jolloin Lontoossa järjestettiin maan ensimmäinen elokuvanäytös. Englantilaisen elokuvan nopeasta kehittymisestä suuri kiitos kuuluu R.W. Paulille, joka päinvastoin kuin Lumieren veljekset oli valmis myymään kameroitaan yksityisyrittäjille, jotka saivat sitten vapaasti tehdä kokeilujaan ja elokuviaan.

Englannissa elokuvien aiheet noudattelivat samaa kaavaa kuin Ranskassa ja Yhdysvalloissakin, eli ensimmäiset elokuvat olivat yksinkertaisia, yleensä alle minuutin mittaisia elokuvia jostain helposti kuvattavasta aiheesta. Suosittuja olivat myös ”uutiskatsaukset”, ja erilaisten juhlien ja tapahtumien elokuvaamiset, esimerkiksi joka vuotinen Derby oli hyvin suosittu elokuvaamisen aihe. Pian suosituiksi tulivat myös ns. ”Phantom ride”-elokuvat, joissa kamera oli saatettu kiinnittää vaikkapa junan nokkaan, ja näin katsojille luotiin illuusio liikkumisesta.

Englantilainen elokuva tuli kuuluisaksi sen luovasta tavasta käyttää erikoisefektejä. Esimerkiksi Cecil Hepworth teki uutiskatsausten lisäksi myös trikki-elokuvia alkaen vuodesta 1899. Hepworthista tuli Englannin merkittävin elokuvatuottaja ajanjaksolla 1905-1914. Niin sanotun ”Brightonin koulukunnan” elokuvantekijät James Williamson ja G.A. Smith tekivät innovatiivisia elokuvia vuodesta 1900 lähtien. Heidän varhaisissa elokuvissaan leikkausta aletaan jo käyttää suhteellisen modernilla tavalla, tästä hyvinä esimerkkeinä Williamsonin The Big Swallow (1900) ja varsinkin Smithin Mary Jane´s Mishap (1903), joka on varsin huvittava komedia naisesta, joka räjäyttää itsensä ulos talon savupiipusta yrittäessään sytyttää hellaa parafiinillä. Tässä elokuvassa nähdään jo hyvin, että elokuvaleikkauksen salat alettiin vähitellen ymmärtää. Elokuvassa leikataan useita kertoja kokokuvista puolilähikuviin ja päinvastoin.

Innovatiivinen englantilainen elokuva oli kansainvälisesti hyvin suosittua elokuvan varhaisimmassa vaiheessa, mutta alkoi pian menettää suosiotaan ranskalaisille, italialaisille, yhdysvaltalaisille ja tanskalaisille elokuville.

Kehitys Yhdysvalloissa

Yhdysvallat oli selkeästi maailman suurin yksittäinen markkina-alue elokuville. Yhdysvalloissa tuotettiin valtava määrä elokuvia, mutta niiden vaikutusvalta rajoittui hyvin pitkälti Yhdysvaltojen rajojen sisäpuolelle, kun eurooppalaiset elokuvat hallitsivat maailman markkinoita.

Thomas Edisonin keksimän ”vitaskoopin” myötä elokuvien esittäminen kasvoi hurjasti vuoden 1897 aikana. Tekijänoikeuksia ei vielä tuohon aikaan ollut elokuva-alalla juurikaan suojattu (varsinkaan Yhdysvalloissa), niinpä niin elokuvia kuin itse kameralaitteita ja projektoreitakin kopioitiin häpeilemättä. Kuten Euroopassakin, myös Yhdysvalloissa elokuva oli vielä tässä vaiheessa, noin 1895-1897, lähinnä hämmästyttävä tekninen ”vekotin”, laite, jolla ihmiset saatiin haukkomaan henkeään hämmästyksen vallassa. Kun elokuvien uutuudenviehätys alkoi karista vuoden 1897 aikana, elokuvien katselumäärät tipahtivat ja näin orastava teollisuudenala koki ensimmäisen notkahduksensa. Elokuva-alan pelasti niinkin kummallinen asia kuin Espanjan ja Yhdysvaltojen välinen sota vuonna 1898. Ihmisten tiedonjano sodan tapahtumista oli valtava ja kekseliäät elokuvantekijät alkoivat tehdä ”uutiskatsauksia”, lavastettuja otoksia, jotka kertoivat sodan konkreettisista tapahtumista. Sodan myötä ihmiset palasivat teattereihin, ja nyt alettiin vähitellen ymmärtää elokuvan voima myös tietoa välittävänä mediana, vaikka uutismediana elokuva olikin hädin tuskin lapsenkengissään. Vuodesta 1898 yhdysvaltalainen elokuvateollisuus alkoi elää suhteellisen tasaista kautta. Kysyntä oli tästä lähtien korkeaa, ja tuotantojen määrä ja laatu kasvoivat.

1890-luvun lopulla The American Mutoscope Company (vuodesta 1899 American Mutoscope and Biograph, eli AM&B) oli Yhdysvaltojen suosituin elokuva-yhtiö. Vuonna 1902 AM&B joutui katkeraan oikeustaisteluun Edisonia vastaan, joka syytti AM&B:tä (kuten monia muitakin) patenttien ja tekijänoikeuksien rikkomisesta. AM&B onnistui kuitenkin voittaa tuo taistelu, joka teki siitä entistä suuremman ja vauraamman. AM&B sai palkkalistoilleen myös suuruuden nimeltään D.W. Griffiths, josta tuli yksi mykkäkauden suurimpia elokuvantekijöitä

Toinen merkittävä yhdysvaltalainen elokuva-yhtiö tuona aikana oli American Vitagraph (perustettu 1897), joka sekin joutui ongelmiin Edisonin kanssa. AV selvisi kuitenkin oikeustaistelusta suostumalla yhteistyöhön Edisonin kanssa. Näin AV:sta kasvoi merkittävä ja kunnianhimoinen elokuva-yhtiö. AV:n nimissä J. Stuart Blackton teki esimerkiksi kaikkien aikojen ensimmäiset animaatiot.

1900-luvun alun kenties merkittävin elokuvantekijä oli Edisonille työskennellyt Edwin S. Porter. Porter, joka sai vaikutteensa hyvin pitkälti Méliésiltä, Smithiltä ja Williamsonilta, teki sellaisia klassikoita kuin Jack and the Beanstalk (1902), Life of an American Fireman (1903) ja ennen kaikkea The Great Train Robbery (1903), joka koostui yhdestätoista otoksesta. Hänen suurimpana ansionaan voidaan pitää nykyaikaisen leikkaustekniikan keksimistä, joskin tälläkin osa-alueella hän seisoi vahvasti Smithin ja Williamsonin hartioilla. Porterille ja hänen elokuvilleen kuuluu myös osakiitos siitä, että 1900-luvun alussa lavastetuista, (ainakin osittain) studioissa kuvatuista ja käsikirjoitetuista näytelmä-elokuvista tuli pysyvästi suosituin elokuvamuoto.

1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana elokuva-ala muuttui rajusti. Näytelmä-elokuvista tuli suosituin elokuvamuoto, elokuvat kasvoivat pituudessaan ja muissakin mittasuhteissaan, kertoen aina vain monimutkaisempia tarinoita entistä kalliimmissa produktioissa. Myös elokuvateollisuus alkoi muuttaa muotoaan, kun rajat elokuvien tuotannolle, levitykselle ja esitystoiminnalle alkoivat selkiytyä. 1890-luvulla ja 1900-luvun alussa luotiin puitteet ja edellytykset elokuvateollisuuden kehitykselle, ja aluksi lähinnä teknisesti kiinnostavana ja jopa hämmästyttävänä innovaationa syntynyt elokuva alkoi pian muuttua todelliseksi taiteenmuodoksi.

Teksti: © 2009 Antti Honkala

Lähteet:
Hill. & Church Gibson: The Oxford Guide to Film Studies
Thompson & Bordwell: Film History – An Introduction
Thompson & Bordwell: Film Art – An Introduction
Peter von Bagh: Elokuvan historia

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

LUETUIMMAT – 6KK

ENSI-ILTA

BLU-RAY & STREAM

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202