Suomalaiset elokuvakirjat 2006

(2006)

Elokuvavuoden 2006 päätyttyä on mukava katsastaa suomalaiset elokuvakirjat ja mikä oli kirjoittamisen taso viime vuonna.

julkaistu 2007-04-03 / päivitetty 20.06. klo 20:08

KUVA 1

 

Elokuvavuoden 2006 päätyttyä on mukava katsastaa suomalaiset elokuvakirjat ja mikä oli kirjoittamisen taso viime vuonna. Vallitsevat tekijät olivat selkeästi suomalaisen elokuvakirjoittamisen ikoni Peter von Bagh ja suomalaisen elokuvan johtotähti Aki Kaurismäki. Edellä mainittu kirjoitti kaksi kirjaa ja jälkimmäinen oli kahden aiheena. Von Baghin kohdalla kyseessä oli kahden mielitietyn kirjaaminen kansien väliin, ja Kaurismäestä saatiin kaksi toisiaan tukevaa opusta.

Lisäksi mukana jutussa on muutama erikoisuus ja kaksi vuoden 2005 kirjavaliota.

Peter von Bagh: Tähtien kirja (Otava, 2006, s.944)

Kyseessä on taas noin vajaan tuhannen sivun tietomurikka. Kuten muissakin Baghin kirjoissa, joissa hän on keskittynyt yhteen aiheeseen, myös Tähtien kirjasta paistaa läpi Baghin tiedon määrä. Tuntuu kuin hänestä vain pursuaisi tietoa eikä hän itsekkään osaa kontrolloida sitä. Baghin on täytynyt ahtaa suunnaton tietonsa erinäisiin sivuhuomautuksiin ja marginaaleihin, että kaikki tieto olisi tullut mukaan. Onko kaikki näistä tiedoista sitten oleellista, on hyvä kysymys.

Bagh etenee kirjassa kronologisesti mutta näyttelijät on jäsennelty hieman mielekkäämmin. Jokainen näyttelijä on omassa ”koulukunnassaan” tai kuvitteellisessa lokerossaan. Lokerointi on yleisesti ottaen naurettavaa, mutta historialliseen tai maantieteelliseen kontekstiin laittaminen ei sitä ole. Näitä lukuja ovat mm. Koomikoiden uusi kulta-aika, Actors studio, Marginaalista pääosiin: Mustat tähdet ja Brittien hillitty charmi.

Yksi parhaista kategorioista on Karismaa yli rajojen, joka esittelee sellaiset näyttelijät kuin Marcello Mastroanni, Claudia Cardinale ja Klaus Kinski, joista ainakin viimeistä ei oikein muuhunkaan kategoriaan voi laskea. Myös Bruce Lee niputetaan joukkoon melkein kunnianosoituksena tuolle Aasian tähdenlennolle.

Peter von Bagh: Aki Kaurismäki (WSOY, 2006, s.224)

Kossu, koirat ja Kaurismäki.

Peter von Baghin kirjoittama haastattelukirja kaveristaan Aki Kaurismäestä on hieman samanlainen kuin mitä Francois Truffaut kirjoitti Hitchcockista, tosin tässä tapauksessa osapuolet ovat tasavertaisemmat. Kirjasta huokuu von Baghin ja Kaurismäen välillä vallitseva kaverihenki. Heidän suhteensa on vuosien varrella kokenut erilaisia muutoksia, jonka tuloksena on hellyttävä ja tasavertainen kumppanuus. Kirjan parhaita ominaisuuksia ovat Kaurismäen piikittelyt ja humoristiset nokittelut, jotka Bagh suurilta osin vain sivuuttaa.

Kirja matkaa kronologisesti aloittaen Akin syntymästä ja kulkien eteenpäin käsi kädessä tuotannon kanssa. Kirja ei kuitenkaan ole pelkästään kuiva filmografia, vaan lukukokemusta piristävät lukuisat assosiatiiviset lisäykset ohjaajaesikuvista, tärkeistä henkilöistä tai suomalaisesta mielentilasta.

Tämän kaltainen puhekirja tuntuisi olevan nykyaikana helpoin tapa tehdä jo kunnioitettavan tuotannon tehneestä (ja elossa olevasta) haastattelukirja ohjaajasta, jossa henkilöä ei mystifioida, vaan hän pääsee itse valottamaan tekojaan. Bagh lopettaa kirjan uuteen näkökulmaan miehestä, nimittäin Akin kirjoittamaan Filmihullun artikkeliin vuodelta 1980.

Lauri Timonen: Aki Kaurismäen elokuvat (Otava, 2006, s.350)

Muusikko, Filmihullu–lehden toimitussihteeri ja Cahiers du Cinéma –lehden avustaja Lauri Timonen kirjoitti avoimen oodin Aki Kaurismäelle. Tietysti Suomen kokoisessa maassa kaksi samana vuonna, samasta henkilöstä kirjoitettua kirjaa voisivat olla liikaa, mutta tässä tapauksessa kirjat täydentävät toisiaan. Von Baghin kirja toimii hyvänä keskustelukirjana, jossa tärkeässä osassa ovat myös Kaurismäen itsensä mietteet. Timosen kirja on taas eräänlainen laaja essee, jota on väritetty analyysilla ja subjektiivisella otteella.

Kirja on Timosen omien sanojensa mukaan rakkauskirjeen omainen, ja se jos mikä on tekstin kannalta hyvä. Timosen tekstistä tekee herkullisen ja nautinnollisen luettavan hänen kykynsä viljellä viittauksia ja nimiä juuri niissä kohdissa, missä niitä tarvitaan. Timosen postmodernit assosiaatiot tekevät tekstistä liikkuvaa eikä katse jumitu yhteen, käsittämättömältä kuulostavaan kappaleeseen. Verrattuna Roger Connahin takavuosien, postmoderniin kirjaan K/K, A Couple Of Finns And Some Donald Ducks, on Timosen kirja myös äärimmäisen lähestyttävä.

Mielenkiintoiset erikoisuudet:

Outi Heiskanen: Outo lempi – Triviakirja elokuvan ystäville (Teos, 2006, s. 304)

Outo lempi listaa elokuvaharrastukseen liittyviä nippelitietoja ja toissijaisia faktoja. Myös oikeaakin tietoa löytyy, mutta ensisijaisesti tarkoituksena on huvittuminen. Muutamien kohdalla tuntuu, että kyseessä on Mad–lehden takavuosien satiiri.

Harmittava puoli kirjassa on, että sitä ei voi oikein käyttää hakuteoksena. Yksikertaisimpien asioiden kohdalla sanalla hakeminen kyllä toimii, muttei esim. elokuvatähtien muista töistä kertovasta jutussa. Kun looginen hakusana olisi ”työ”, niin lukija ei tiedä pitäisikö jutun pätkä löytyä sittenkin sanalla ”elokuvatähteä” tai ”pahenna”, vaikka oikea vastaus on ”ei”.

Mikael Saarinen: Leffatohtori (Kirjapaja, 2006, s. 248)

Mikael Saarisen kirja Leffatohtori tutkiskelee muista elokuvakirjoista poiketen elokuvaa terapian muotona ja/tai välineenä. Saarinen esittelee yli 50 elokuvaa, joiden avulla hän käsittelee erilaisia tapauksia ja terapian välineitä. Elokuvat painottuvat tuoreimpiin julkaisuihin, koska ne ovat helpompi saada käsiinsä, lisäksi elokuvat toimivat oikeastaan vain esimerkkeinä.

Vaikka elokuvaesimerkeissä onkin muutama varteen otettava elokuva, ovat esimerkit suurelta osin valtavirran pohjakuonaa. Muutama Bergman ja Kurosawa löytyy mutta perusihmetys on se että voiko huonoista elokuvista löytyä jotain sanottavaa. Jokaiseen elokuvaan tietenkin kuuluu jokin sanoma, tunne tai viesti (ainakin toivottavasti), mutta jos elokuvat eivät ole oman taiteen piirissä edes lähellekään parhaimmistoa, niin mitä se kertoo. Ainakin itsestäni ei tuntuisi luontevalta esitellä kirjallisuuden parantavia mahdollisuuksia Ilkka Remeksen kirjoilla, oli ne kuinka helposti saatavilla tai ei.

Itseään elokuvien suurkuluttajaksi kutsuva Saarinen olisi voinut ottaa tehtäväkseen myös valistamisen. Nyt kun kerran kaksi elämän osa-aluetta (elokuva ja terapia) lyövät kättä, olisiko ollut mahdollista hyödyntää tapausta paremmin? Hankkeen olisi voinut tehdä kunnianhimoisemmin. Se olisi voinut nousta paljon puhetta herättäneen mediakasvatukseen ja medialukutaidon alueelle, mutta nyt lopputulos ei palvele elokuvaa tai terapiaa niin kuin se olisi voinut.

Jari Keränen & Timo Malmi: Valkokankaan herkkuja (Otava, 2006, s. 96)

Jari Keräsen ja Timo Malmen yhdessä kirjoittaman Valkokankaan herkkuja antaa sen lukijalle tietoa kahdella tasolla: kirjassa esitellään elokuvia yksitellen, joista on poimittu esiin yksi resepti. Lukija saa tietoa mielenkiintoisista elokuvista ja ruuista samalla kertaa. Konsepti on melko hyvä ja se myös toimii. Valitut elokuvat eivät ole mitenkään ilmeisiä, muttei myöskään liian kaukaa haettuja. Mukana ovat tietenkin Kummisetä ja Clemenzan pasta, mutta myös ei niin tunnettu Ilta Andrén kanssa ja siinä ”esiintyvä” perunakeitto.

Vaikka kirja tarjoaakin melko tuoreen näkökulman sekä elokuviin että ruokaan, on suositeltavaa että amatöörikokit hillitsevät innostuksensa. Vaikkei allekirjoittanut testannutkaan reseptien vaikeusastetta käytännössä, voin veikata ettei Suklaata iholla elokuvan Viiriäisiä ruusun terälehdillä –reseptiä löydy ”Kiireisen kokin käsikirjasta”.

Yksi kirjan parhaita elokuvavalintoja on Luis Buñuelin Porvariston hillitty charmi, jonka juonen mukana kulkevana peruselementtinä on illallinen, vaikka sen aloittaminen keskeytyykin aina tavalla tai toisella – ironisin ruokaelokuva ikinä.

Muista myös nämä:

Juri Nummelin Valkoinen hehku (Vastapaino, 2005, s.333)

Siinä missä esimerkiksi Baghin Elokuvan historia syyllistyy runsaudella mässäilyyn ja Harto Hännisen Kinosaurus pintapuolisuuteen, on Valkoinen hehku oikein kätevä ja kattava historiallinen tarkastelu. Kirja on kompakti, mutta ei sisällötön. Vaativan tehtävän alaisena Nummelinin on onnistunut kiteyttämään reilun sadan vuoden historiaan kolmeen sataan sivuun.

Nummelinin kirja soljuu eteenpäin täydellisellä vaivattomuudella. Se tuo tärkeät suuntaukset ja tekijät esiin monelta eri kantilta. Nummelin ei unohda eri maiden taloudellisia tai poliittisia lähtökohtia aloittaessaan kunkin maan tarkastelun.

Moderni ja post-modernielokuva esitellään niin selkeästi ja tajuttavasti, että toivoisin tämän kirjan olleen ensimmäinen paikka, mistä luen nämä asiat. Selkeyden lisäksi niin sanottuja virheitä tai harkitsemattomia viittauksia ei kirjasta helpolla löydy. Ainoastaan Kubrickin täydellinen poissaolo hämmentää, ja lisäksi iranilaisesta elokuvasta puhuttaessa olisi voinut mainita Kiarostamin lisäksi enemmän ohjaajaesimerkkejä.

Henry Bacon: Seitsemäs taide (SKS, 2005, s.447)

Baconin Seitsemäs taide ottaa tarkasteluun elokuvan suhteita muihin taiteisiin. Bacon tarttuu samoihin näkökulmiin kuin Bazin puolivuosisataa häntä aikaisemmin.

Kirjan esimerkit vaihtelevat historiallisen jatkumon rakentavista elokuvista elokuvan kerrontaa selittäviin. Yleisesti on todettava, että kerronnalliset esimerkit ovat mielenkiintoisempia. Niihin yleensä kiteytyy hieman sitä tietoa, miten elokuva taidemuotona rakentuu ja toimii, kun taas pelkät historialliset esimerkit kertovat mitä on tehty. Näissä esimerkeissä motiivina voi olla esimerkiksi raha, joka tunnetusti ei liity kovinkaan paljon elokuvan taidefunktioon.

Ajoittaisesta vaikeaselkoisuudesta huolimatta kirja on ehdottoman suositeltava kaikille elokuvan, taiteen ja kulttuurin ystäville.

teksti: © 2006 Otto Kylmälä

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

LUETUIMMAT – 6KK

ENSI-ILTA

BLU-RAY & STREAM

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202