Rakkautta ja Anarkiaa 2012

(2012)

| FESTIVAALI

25-vuotisjuhlavuotta viettäneen R&A:n festivaalihuippuja voi bongata raportista.

julkaistu 2012-09-25 / päivitetty 03.03. klo 17:05

KUVA 2

Aleksandr Sokurovin Faust näyttää 1800-luvun jälkivärjätyltä valokuvalta.
Aleksandr Sokurovin Faust näyttää 1800-luvun jälkivärjätyltä valokuvalta. 

KUVA 1

Beasts of the Southern Wildin pääosissa amatöörit Quvenzhané Wallis ja Dwight Henry.
Beasts of the Southern Wildin pääosissa amatöörit Quvenzhané Wallis ja Dwight Henry. 

Neljännesvuosisataansa tavallistakin laajemmalla ohjelmistolla juhlistanut Rakkautta ja Anarkiaa 2012 keräsi jo totutusti uuden ennätysyleisön, nyt 57 500 katsojaa yhteensä 450:ssä näytöksessä, joista kolmannes oli loppuunmyytyjä.

180 elokuvasta yli sata levitetään Suomessa vain R&A:ssa. Laajempaan levitykseen tulevat kuitenkin muun muassa omalakinen avajaisselokuva Beasts of the Southern Wild sekä festivaalin päättänyt Luihin ja yitmiin, Jacques Audiardin suvereeni, sykähdyttävä ihmiskuvaus ja romanssi.

Muihin kärkiin lukeutuvat Aleksandr Sokurovin, venäläisen taide-elokuvan huipun uustulkinta Faust, LCD Soundsystemin vetävä keikkadokkari Shut Up and Play the Hits, Werner Herzogin dokumentti kuolemaantuomituista Into the Abyss, Ira Sachsin omaelämäkerrallinen Keep the lights on, kauniisti kuvattu turkkilaissatiiri Beyond the Hill, kanadalaistyylittelijä Xavier Dolanin mukaansatempaava Laurence Anyways, dopingjuuria kutkutteleva Sinivalkoinen valhe, mustavalkoinen animaatioelokuva Alois Nebel, Morgan Spurlockin tunnelmapala sorsitun kulttuurin ylistyslaulusta Comic-Con Episode IV: A Fan’s Hope sekä Corman’s World: Exploits of a Hollywood Rebel, sliipattu ja näyterikas kunnianosoitus B-elokuvan kummisedälle.

Näkemäänsä arvioivat Aleksi Salonen (AS) ja Jouko Luhtala (JL).

Arvostelut

Aleksandr Sokurov: Faust | ★★★★★ -AS

Aleksandr Sokurovin Faust käy yksinäisenä, mutta pystypäin nykyaikaisen Faust-myytin kimppuun. Tulkinta on oma, palasia on siirrelty ja toisia poistettu.

Muutosten merkitys ei ole yksiulotteistava ja viittauksiltaan kokonaisuus vaikuttaa rikkaalta. Hämmästyttävä kuvallinen tyyli lainaa renesanssin maalaustaiteesta ja varhaisista valokuvista. Elokuva on nähtävä jo yksinomaan, koska huomattavan määrän otoksista voi kuvitella maalauksena.

Lue koko arvio »

Jacques Audiard: Luihin ja ytimiin | ★★★★★ -AS

Otokset ovat ohikiitäviä, liittyvät toisiinsa kuin revityn paperin palaset. Valo siivilöityy kaupungin rakenteiden väleistä. Kuvakerronta, leikkaus etenkin, on mestarillista Jacques Audiardin ranskalaisen rantakaupungin henkisille laitamille sijoittuvassa tyyliltään realistisessa, mutta käsikirjoitukseltaan lyyrisessä kertomuksessa Luihin ja ytimiin.

Audiardin työt ovat olleet tummia ja miehisiä. Erinomainen Profeetta sijoittui vankilan ahtaiden seinien ja väkivaltaisten valtakampailujen väliin. Nyt ohjaaja halusi kertoa tarinan, jossa on nainen ja valoa.

Lue koko arvio »

Julie Delpy: 2 Päivää New Yorkissa| ★★★ -AS

Julie Delpyn kepeä kulttuuritörmäytin etsii transatlanttisen elon alkeishiukkasia.

Delpyn omaleimaista tyyliä on verrattu Woody Alleniin, mutta ihmiskuva on enemmän Rabelais’tä kuin Voltairea. Parasta New Yorkissa on rehevä hulluttelijaisä (Albert Delpy), eikä elokuvan komiikka yritä olla yhtä “älyllistä” kuin Allenin parhaissa. Delpy myös tavoittelee naturalistisempaa vaikutelmaa.

Lue koko arvio »

Sarah Polley: Take This Waltz | ★★★★ -AS

Take This Waltz alkaa enteellisesti otoksella, joka peilaa Miehuuskokeen kuuluisaa loppukuvaa bussin takapenkiltä. Tarina voisi olla sen asetelmiltaan käännetty jatko-osa nykypäivälle. Nyt moraaliasetelmaa helpottavat syylliset (takertuva rouva Robinson) on unohdettu.

Lue koko arvio »

Benh Zeitlin: Beasts of the Southern Wild | ★★★★ -AS

Piripinnalla olevaa southern gothicia maagisella realismilla maustava Beasts of the Southern Wild muistuttaa muutenkin kuin nimensä puolesta Maurice Sendakin lastenkirjafilmatisoinnista Where the Wild Things Are. Molemmissa lapsen mieli antaa dramaattisille tapahtumille suuren myyttisen muodon.

Beastisissa 6-vuotias Huspuppy elää alkoholisoituneen isänsä kanssa Louisianan suiston anarkistisessa yhteisössä, jossa elämä on rehevää, villiä ja taikauskoista. Sitä helpommin tytön mieli sekoittaa lähestyvän hirmumyrskyn, isän sairastumisen ja aikoja sitten lähteneen äidin etsinnän.

Esikoisohjaaja Benh Zeitlin todellistaa Bathtubin kuvitteellisen yhteisön loistavien amatöörinäyttelijöiden avulla ja romanttisesti ränsistyneissä, orgaanisilta vaikuttavissa kuvauspaikoissa, joista suurin osa on todellisuudessa luotu elokuvaa varten. Pitkälle erilaiseen improvisaatioon nojaava elokuvaustapa luo yhtäältä spontaanin sielläolon vaikutelman, mutta hyppivä leikkaus ja käsivarakuvaus läheltä ovat samalla keino välttää kunnollisia, aikaa vieviä kompositioita ja todella harkittua kuvakerrontaa.

Lue pitkä arvio elokuvasta »

Richard Linklater: Bernie | ★★ -AS

Linklaterin kevyt välityö pohjaa outoon tositarinaan, jossa Carthagen yhteisön tukipilari, homo hautausurakoitsija Bernie Tiede (Jack Black) murhaa hetken hulluudessa rikkaan ja pahanilkisen elättäjänsä (Shirley Mclane), mutta on niin suosittu, ettei kotikylän valitsijamiehistö suostu tuomitsemaan tätä edes tunnustuksen jälkeen. Oikeudenkäynti siirretäänkin ulos kaupungista tällä mitä nurinkurisimmalla perusteella.

Jack Black on pelkkää velmuilevaa pintaa, uskottavasti tätä silkinpehmeää ihmiskäsittelijää esittäen, kuin hahmonsa huolella tyyneen hymyyn valmistelemat kalmat. Linklater saa Blackin maneereja pehmittämällä tästä esiin uran parhaisiin kuuluvan, mustaa komediaa kantavan suorituksen. Todellinen erikoisuus ovat syvän etelän kaupungin värikkäät asukkaat, joiden oikeita haastatteluja leikataan Blackin ja Mclanen kiristyvän yhteiselämän kuvauksen väliin. Fiktiivinen puoli happanee nopeasti, eikä tarua ihmeellisempi totuus ole kankaalla sen inspiroiman herkullisen skuupin veroinen.

Ben Affleck: Argo | ★★★ -AS

Affleckin toistaiseksi paras, kolmas ohjaus, on hauska tosipohjainen veijarijännäri Iranin islamistisen vallankumouksen ajalta. Argo on keksitty scifi-elokuva, jonka kuvausten varjolla CIA:n ekspertti (Affleck) ja tämän alan ammattilaisista koostuva työryhmä (John Goodman, Alan Arkin) pelastavat kuusi Yhdysvaltain Iranin lähetystöstä pakoon päässyttä diplomaattia. Pilaa Hollywoodista tehdään hellästi, kuten näissä omakuvissa on tapana.

Yhdysvaltain ja CIA:n vastuu Iranin lähihistorian synkistä käänteistä huomioidaan muutamalla lauseella, mikä on toki enemmän kuin odottaisi, mutta kyllä agentuurin tosipohjainen sankaritarina silti maistuu happamalta tässä yhteydessä. Vakaan ammattimaisesti visualisoidun elokuvan dialogi napsahtelee terävästi, Bryan Cranston loistaa sivusosassa.

Lue pitkä arvio »

Mads Brügger: The Ambassador | ★★ – JL

Heittäytyvä koomikko halusi tehdä dokumentin Afrikasta, joka rikkoo hyväntekeväisyysjärjestöjen kanonisoiman kaavan. Matka Tanskasta Keski-Afrikan tasavallan suurlähettilääksi on surullisen koominen. Monet tilanteista on boratmaisen absurdeja, mutta teemat vakavia. Dokumentti näyttää häpeilemättömästi miten helppo on riistää, ilman että kukaan oikeastaan vastustaa.

Brüggerin suurin ansio on rehellisyys. Ani harvoin hän nousee diplomaattipersoonansa yläpuolelle arvostelemaan kauppakumppaneitaan. Tilanteet ovat sivistyneestä ulkokuorestaan huolimatta karuja, sillä kädenpuristukset siunaavat väkivallan kierteen. Takahuoneiden löyhkän leikkaamattomuus joutuu kuitenkin painimaan toisteisuuden kanssa. Puolitoistatuntisena The Ambassador junnaa samojen peruskysymysten ympärillä ilman uutta annettavaa.

V. Paronnaud ja M. Satrapi: Chicken With Plums | ★★★ – JL

Iranilaisen Marjane Satrapin sarjakuvien filmatisoinnit jatkuvat, tällä kertaa perinteisemmin keinoin toteutettuna. Hellyyttävästi vinksahtanut tummasävyinen draamakomedia tuo sekä tyyliltään että tunnelmaltaan mieleen parin vuoden takaisen Gainsbourgin.

Kiellettyyn rakkauteen saadaan tujaus tuoreutta tragikomedian keinoin. Masser-Ali Khan (Mathieu Amalric) on ihastuttavan melankolinen taitelija, jonka kompromissikuppi on täynnä. Herra päättää kuolla seitsemän päivän kuluttua. Rempseä kerronta luo kauniin, joskin ohikiitävän henkilökuvan kärsivästä sielusta. Erityisesti kuoleman enkelin vierailu lämmittää.

O. Nakache ja E. Todedano: Intouchables | ★★★ – JL

Kotimaassaan Ranskassa tolkuttoman hyvin menestynyt kevyt komedia käsittelee vaikeita teemoja helppojen ratkaisujen kautta. Konfliktit purkautuvat tyypillisesti parilla hyvin ajoitetulla huomiolla. Aidosti uhkaavista pesäkkeistä pysytään sopivan etäällä. Tiukkojen kannanottojen ja karujen kohtaloiden sovelias välttely ei ole ongelma, sillä pinnallekin naureskelu kommentoi juuri ja juuri riittävästi.

Tarkoista askeleista viis, elokuva on reipasta viihdettä ja varmasti yksi hauskimmista tänä vuonna Suomeen saapuvista leffoista. Huumori kukkii ensikuvista lähtien tiuhaan ja terävästi. Omar Sy on fantastinen eliittiä pilkkovana laiskurina. Vaikka elokuva muutoin onkin kohtalaisen lempeä sosiaalipoliittisia teemojaan kohtaan, uskaltaa se nauraa rullatuolipotilaalle piikittelevästi, vaan ei ilkeästi.

Gorō Miyazaki: Kukkulan tyttö, sataman poika | ★★★ -AS

Kukkulan tyttö, sataman pojassa ei voi välttyä menestystekijöitä kierrättävän varmistelun vaikutelmalta. Onhan elokuva sympaattinen, mutta Ghibli-studion juuret tuntien latvan tulisi olla elivoimaisempi. Kapinahenkeä kaivataan.

Lue koko arvio »

Tomás Lunák: Alois Nebel | ★★★★ -JL

Neuvostoliittolaiseen harmauteen uusia sävyjä tuova mustavalkoinen animaatioelokuva Alois Nebel kuvaa epäonnistunutta yhteiskuntaa katkeralla nostalgialla. Päivärutiinien ruostuttama syrjäinen juna-asema on mitä mainion miljöö pysähtyneisyyden käsittelylle. Rakkauden leimahdus vertautuu kauniisti reaalisosialismin murtumiseen.

Syvää mustaa ja kirkasta valkoista hyödyntävä rotoskooppi-animaatio luo vähällä liikehdinnällään surumielistä noir-kuvastoa. Ohjaaja Tomás Lunák on tilanteen herrana brezhneviläisyyden heijastaja. Ihmisiä tasapäistetään tummanpuhuvalla yleisilmeellä, joka ei tietenkään kykene peittämään halujen ja tarpeiden moninaisuutta.

M. Spurlock: Comic-Con Episode IV: A Fan’s Hope | ★★★★ -JL

Hampurilaisahmatti Morgan Spurlockin vastapaistettu pihvi ei oikeastaan ole dokumentti, vaikka sitä sellaisena markkinoidaankin. Erityisesti nuorenparin väliset kohtaukset haiskahtavat kovin lavastetuilta. San Diegossa järjestettävän tapahtuman historiasta kerrotaan parin minuutin kalvosulkeisten verran.

Heikkouksilla ei ole kuitenkaan mitään väliä. Kyse on tunnelmapalasta, valtavirtaan tunkevan sorsitun kulttuurin ylistyslaulusta. Keskellä on tunnelma.. Iloa, surua, pettymyksiä ja ennen muuta heimoon kuulumisen ihanuutta. Rakkauskirjemäinen tunnustus antaa aidon ja koskettavan kuvauksen faniuden olemuksesta.

Olaf de Fleur Johannesson: City State | ★★★ -JL

Vähän nähtyyn islantilaiseen rikosmaailmaan sijoittuva läpileikkaus tähyää Gomarrahin tasoiseksi eepokseksi. Tavoitteesta jäädään, mutta ei kuolettavasti. Hieman tasapaksun alun jälkeen ensimmäiset ruumispussit suljetaan ja epälineaarista rytmitystä hyväksikäyttäen avataan ikkuna veriseen vallanvaihdokseen.

Olaf de Fleur Johannessonin pitää islantilaisia kihoja niitä näitä puuhastelevina amatööreinä. Serbialaisten teurastajien tarttuessa veitseen entiset mahtisiat fileerataan potkaksi. Koko koneisto virkamiehistä kriminaaleihin on niin tottunut mukavan lempeään korruptioon, että ulkopuolelta tulevaan haasteeseen ei kyetä vastaamaan. Esteettisesti homogeenisten pohjoismaisen dekkarien seasta City State erottuu edukseen.

Simon Kaijser da Silva: Stockholm East | ★★★ -AS

Ratin taakse istuminen on aina moraalinen riski, koska joku toinen voi helposti kuolla valinnan seurauksena. Huono onni on riittämätön selitys, kun alle jää 9-vuotias tyttö. Tällainen onnettomuus suistaa ruotslaisidyllin kaksi pariskuntaa, etenkin kuolleen äidin (Iben Hjejle) ja yliajajan (Mikael Persbrandt) elämät.

Uhrin ja syyllisen tuttuun tematiikkaan haetaan kierrettä hahmojen keskinäisen sekä katsojan saaman tiedon jatkuvalla asymmetrialla. Juonenkäänteet ovat vahvasti asetelmallisia, mutta draama vastineeksi “antiikillista”. Vereslihaisuutta hellittää lyhyiden tarkkuusalueiden, murrettujen sävyjen ja pehmeiden fokusten tyynnyttävä estetiikka, joka muistuttaa tyylin suvereenisti hallinneesta norjalaisdraamasta Oslo, August 31st.

Elokuva hengittää rauhallisen leikkauksen ja “ylimääräisten” väliotosten kautta. Petoksen ja itsepetoksen psykologinen käsittely on moderneille pohjoimaisille tyypillisen vahvaa. Loppu on turhan vaiheikkaaksi kirjoitettu.

Sinivalkoinen valhe | ★★★★ -AS

Lahden MM-hiihtojen dopingskandaali aukeaa Arto Halosen (viimeksi Magneettimies) tutkivassa dokumentissa laajemmaksi luotaukseksi (suomalaisen hiihto-)urheilun huumeisesta lähihistoriasta.

Lue koko arvio »

Stefano Sollima: A.C.A.B. – All Cops Are Bastards | ★★★ -AS

Italian väkivaltamonopoli murenee reunoistaan. Mellakkapoliisin, jalkapallohuligaanien ja fasistien tribalistinen primitiivimaailma todellistuu kylmäävästi Stefano Soliman tosipohjaisessa jännärissä.

Pelon maailmassa vain ryhmän selviytymisellä on väliä, muita sääntöjä ei ole. Brutaali väkivalta ja peittelemätön rasismi muodostavat elokuvan shokeeraavan pinnan, mutta alla on selvä näkemys korruptoituneesta yhteiskunnasta, jonka liitoskohdat ovat pettämispisteessä.

Analyysiä ei viedä ylös ketjussa vaan tässä tyydytään olojen intensiiviseen kuvaamiseen. Elokuvan saamat fasismisyytökset menevät ohi maalista, sen verran rumaksi ja pidemmän päälle tehottomaksi väkivalta on A.C.A.B.:ssa kuvattu.

Guy Maddin: Keyhole | ★★ -AS

Avantgardistinen mustavalkosukellus kelvottoman perheenisän taloon eli mieleen huvittaa miedosti, mutta tylsästi hyppivä Tony Scott -leikkaustyyli ja runsas toisteisuus rasittavat.

Nimen antava motiivi avaimenreikä viitannee muistiin ja sen avaimiin. Rei’istä tuijotellaan toisiin tajunnan huoneisiin, jotka avautuvat hermosynapsista muistuttavan hiuskiehkuran avulla. Tälläistä assosiatiivista kuvastoa Keyhole on pullollaan, mutta ohjaajan ihailemien surrealistien terävää leikkaustapaa tulee nopeasti ikävä.

Päähenkilön nimi on Ulysses, ullakolla odottelee tämän alastonta isäpappaa kahlittuna pitävä Isabella Rosselini ja Udo Kier ihailee tapettia oudolla hetkellä. Elokuvaa lainaten siinä pitäisi kai olla “Triple yahtzee!”.

Alison Klayman: Ai Weiwei: Never Sorry | ★★★ -AS

Sympaattinen anarkistitaiteilija Ai Weiwei käy julkisuutensa turvin yhä uhkarohkeampaa mediasotaa Kiinan diktatuurin kanssa. Hallinto on pulassa öykkärin taktiikat byrokraateilta napanneen julkkiksen kanssa ja sen vastatoimet saavat dokumentin mittaan yhä absurdimpia muotoja. Suomalaisdokumentti Punaisen metsän hotelli kuvasi samoja kafkalaisia tunnelmia. Aikaan ei silti ole turvassa väkivallalta ja uhkailulta.

Taidedokumenttina Never Sorry ei ole kummoinen. Yhdysvaltalaiskommentaattorit vääntävät Ain teoksien merkitykset tuskallisesti rautalangasta, niin että nyanssit katoavat ja katsojalta viedään oivaltamisen ilo. Kiinalaisen (protesti-)taiteen kentässä monet twitter-soturin töistä ovat populaarista päästä, mutta niiden yhteiskunnallinen ääni on kiistatta väkevä.

Nikolaj Arcel: A Royal Affair | ★★ -AS

Tanskan ehdokas Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon saajaksi on suurieleinen, puiseva kertomus Tanskan kuningatar Karoliina Matildan ja valistusmies Johann Friedrich Struenseen 1700-lukulaisesta romanssista sekä ponnisteluista modernin Tanskan luomiseksi.

Kiinnostavinta HWD-standardin mukaisesti kuvatussa ja leikatussa, intohimoltaan latteassa pukudraamassa on Tanskan hyvinvointivaltiohistorian varhaisen avainkohdan käsittely. Se saa vain sivuosan tavanomaisemman valtakamppailun ja hovissa kiristyvien henkilösuhteiden kuvauksen rinnalta.

Will Lovelace: Shut Up and Play the Hits | ★★★★ -AS

Musiikkidokkarin tietää olevan oikeillä jäljillä, kun keikkakohtausten jälkeen tekisi mieli taputtaa. LCD Soundsystemin viimeistä mammuttimaista konserttia kuvataan dokumentissa Shut Up and Play the Hits esiintyjiin keskittyen, niin että vaikutelma on paitsi svengaava myös intiimi, vaikka areena on Madison Square Garden.

Väliin leikataan vähäeleisen koomisia hetkiä nokkamies James Murphyn ensimmäisestä LCD-uran jälkeisestä päivästä sekä jokseenkin hapuilevaa haastattelua Guardianin Chuck Klostermanin kanssa. Vuorottelu saa elokuvan hengittämään hyvin, vaikkei Murphyn persoonasta saadaakaan otetta.

Ilmavasti kehystetty ja audiovisuaalisesti ensiluokkainen keikkamateriaali saa ainakin fanin hymyilemään.

Tim Fehlbaum: Hell | ★★ -AS

Festivaalinäytöksessä vierailleen Tim Fehlbaumin postapokalyptinen ja budjettitetoinen debyytti vetelee jännityksen naruja ihan pätevästi. Selvitymistarina auringon poroksi paahtaman (“Hell” on myös kirkas) Saksan takamailta on ohjaajan mukaan B-inspiroitunut, mutta kannibaalejakin mukaanlukeva toiminta kovin kesyä.

Filosofisiin tai ekologisiin teemoihin ei tartuta ja päähenkilöiden psykologinen ulottuvuus on turhan matala, jotta hahmoista itsestään kiinnostuisi. Näyttelijät tekevät kuitenkin hyvää työtä.

Werner Herzog: Into the Abyss | ★★★★★ -Jaakko Kuitunen

Herzogin karavaani on matkannut kuudella vuosikymmenellä ja käynyt tekemässä elokuvan varmaankin jokaisella mantereella. Viimeksi se pysähtyi Teksasiin dokumentilla Into the Abyss. Lue lisää »

Michael Shannon kovistelee elokuvassa Premium Rush. Kuva: © 2012 Pariah

David Koepp: Premium Rush | ★★ -AS

Pyöräilyleffa menee fixed gear -kulttuurin syntypaikalle New Yorkin pyörälähettien maailmaan. Pysähtyminen on kuolema sanoo päähenkilö ja niin se on elokuvallekin, joka onnistuu kuitenkin olemaan kelpo tekosyy lukuisille vetäville takaa-ajoilleen.

Michael Shannon hullun tyyppiroolissaan on pelivelkainen poliisi, joka haluaa varastaa sankaripyöräilijän (olemuksellisesti sopiva Joseph Gordon-Levitt) moraaliarvokkaan lähetyksen. Pyörähulluja varten on selviä täkyreploja, jotka kirvoittivat Bio Rexin yleisöstä äänekkäitä buu/jee-kannanottoja fixilinjan molemmin puolin.

Delphine & Muriel Coulin: 17 Filles (17 Girls) | ★★★★ -Heta Kämäräinen

Luokan suosituin tyttö Camille (Louise Grinberg) saa yllättäen tietää olevansa raskaana. Yksinhuoltajan lapsena hän aluksi häpeää asiaa, mutta pitää kuitenkin aborttia mahdottomana. Sen sijaan hän ehdottaakin ystävilleen, että jospa hekin tekisivät saman. Tästä alkaa raskaaksi haluavien teinityttöjen massahysteria. Pian koulussa on paksuna kolme, sitten 10 ja lopulta 17 tyttöä. Raskaussuma kauhistuttaa opettajistoa ja vanhempia.

Ranskalaisdraama perustuu tositapahtumiin ja on vahva yhteiskunnallinen kannanotto. Ohjaajasisarusten Delphine ja Muriel Coulinin ensimmäinen pitkä elokuva on voimallisesti tyttöjen puolella. Myös koulun ja kodin mielipiteitä näytetään, mutta niitä ei nosteta ainoaksi totuudeksi. Tyttöjen tiivis yhteisöllisyys on yksi tärkeistä teemoista. Pojat näytetään vain sivustakatsojina – he ovat tyttöjen halujen ohjailtavissa.

Tarinassa halutaan näyttää, että nuorilla naisilla on oikeus kyseenalaistaa annetut normit ja olla niistä eri mieltä. Myös oikeutta päättää omasta vartalosta nostetaan esiin. Elokuvassa korostetaan ystävyyden merkitystä ja samalla tyttöjen halua itsenäistyä. Tämankaltaiset tarinat ovat tärkeitä miesten hallitsemassa maailmassa.

Agnieszka Holland: In Darkness | ★★★ -AS

Holokaustin puolalaisnäkökulmaan lisätään tässä tosipohjainen, pieni, mutta positiivinen toimijan rooli. Juutalaisryhmää viemärissä piilottelee Leopold Socha, pikkuhuijari, joka on avunannossaan empiväinen ja itsekäskin, kuten ihmiset tapaavat olla.

Tapahtumapaikassa ja tunnelmassa ilmeinen esikuva on ohjaaja Agnieszka Hollandin maanmiehen ja varhaisen yhteistyökumppanin Andrzej Wajdan Kanal – Kirottujen tie (1957). Kanalista poiketen In Darkness ei juuri lisää genren perusasetelmiin (tuoreinta lienee seksin suora käsittely), mutta on otteessaan pitävä, humaani selviytymiskertomus. Eniten se kärsii hitaasti täsmentyvästä alkukolmanneksesta.

Päähenkilö Sochan (veijarimainen Robert Wieckiewicz) hahmo käy läpi vivahteikkaan kehityskaaren. Muut hahmot, etenkin elokuvan naiset, taas ovat melko stereotyyppisiä. Viemärien pimeyden ja epätoivon visualisointi on ensiluokkaista (pääkuvaajana Jolanta Dylewska).

Ira Sachs: Keep the lights on | ★★★★ -Heta Kämäräinen

Dokumentaristi Erik elää yksinäisenä New Yorkissa, mutta onnekseen hän löytää Paulin. Kaksikko tapaa erikoisissa olosuhteissa, maksullisen puhelinlinjan välityksellä, mutta heidän suhteensa kohoaa pian uudelle tasolle. He muuttavat saman katon alle ja vakiintuvat. Rakkauden ja ystävyyden yllä kulkee kuitenkin riippuvuuksien langettamia varjoja.

Keep the lights on voitti 2012 Berliinin elokuvafestivaalin Teddy-palkinnon parhaana LHBT-elokuvana, eikä syyttä. Ohjaaja-käsikirjoittaja Ira Sachs on tuonut mukaan tarinaan omaeläkerrallisuutta, joka tekee kokonaisuudesta erityisen koskettavan.

Aihe tulee käsinkosketeltavan lähelle. Tanskalaisdraama on intiimi kuvaus kahden miehen suhteesta yhdeksän vuoden ajalta, jossa koetellaan rakkauden rajoja ja rajattomuutta.

Mads Matthiesen: Teddy Bear | ★★★ -Heta Kämäräinen

Dennis on 38-vuotias tanskalainen kehonrakentaja. Nallekarhumaisesta olemuksestaan huolimatta hän ei ole koskaan seurustellut. Rajalliset sosiaaliset taidot ja eläminen peräkammarin poikana, muiden naisten huomiosta mustasukkaisen äidin huomassa eivät varsinaisesti ole helpottaneet menestystä naisrintamalla. Dennis ottaa onkeensa enonsa vinkistä ja päättää lähteä etsimään uutta elämää Thaimaasta, Pattayalta – tietenkin salaa äidiltään.

Mads Matthiesin ensimmäinen pitkä elokuva kertoo miten ahdistavana läheisyydenkipeä, mutta ujo mies kokee Thaimaan seksiturismin. Dennisin kautta käydään läpi, kuinka ulkoiset paineet yrittävät ohjata käyttäytymistä. Lopulta kuitenkin tuttu ja turvallinen, tässä tapauksessa kuntosali, vetää puoleensa tyrkyllä olevien naisten sijaan. Siellä Dennis voi olla oma itsensä ja saakin heti uusia ystäviä.

10 timer til paradis on hellyyttävä kuvaus isosta miehestä, joka etsii unelmiensa naista. Aikuisen miehen itsenäistymistarina kuvaa myös, miten seksin kyllästämässä yhteiskunnassa romanttisen rakkauden ja läheisyyden merkitys on haalistunut.

Ruben Östlund: Play | ★★★★ -AS

Lapset liikkuvat kliinisen göteborgilaismaiseman läpi, iholtaan tummat ovat kiusaamassa kotoperäisiä ruotsalaispoikia. Piinallisen pitkitetty, väkivallan uhan varjostama ja välttelevä kohtaaminen tiivistää eurooppalaisen vähemmistöpolitiikan ongelmia. Ainainen sormien läpi katsominen ja puuttumattomuus edustaa toimintamallia, jonka seuraukset näkyivät Ranskan tai Britannian slummien mellakoissa.

Play on myös kuvaus lasten ja aikuisten maailman välisen keskusteluyhteyden katkeamisesta; kadulla kasvaneet nuoret ovat toisilleen huonoja kasvattajia. Östlund kertoo näytelmällisen tarinan pitkillä staattisilla otoksilla, joiden reunamilta päähenkilöt toisinaan tipahtavat ulos.

Ehdolla Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon saajaksi vuonna 2012.

Vain tähdet

Michel Gondry: The We and the I | ★★★ -AS

Alex Stapleton: Corman’s World: Exploits of a Hollywood Rebel | ★★★★ -AS

Leo Carax: Holy Motors | ★★ -AS

Laurence Anyways. Kuva: © 2012 Lyla Films ja MK2 Productions

Xavier Dolan: Laurence Anyways | ★★★★ -AS

Kenneth Lonergan: Margaret | ★★★ -AS

Chris Kenneally: Side by Side | ★★★ -AS

Emin Alper: Beyond the Hill | ★★★★ -AS

Miguel Gomes: Tabu | ★★★ -AS

Suomalaisen elokuvan sarja

Teemu Nikki: 3Simoa | ★★★★ -Heta Kämäräinen

Timo Vuorensola: Iron Sky | ★★★ -Tuija Pyhäranta (TP)

Maarit Lalli: Kohta 18 | ★★ -TP

Antti J. Jokinen: Puhdistus | ★★★★ -TP

Aleksi Bardy: Rouva presidentti | ★★ -AS

Katja Gauriloff: Säilöttyjä unelmia | ★★★★★ -AS

Taru Mäkelä: Varasto | ★★★ -AS

Aku Louhimies: Vuosaari | ★★★ -TP

Aiemmat Rakkautta ja Anarkiaa raporttimme

Kuva 1: © 2012 Cinereach. Court 13 Pictures, Journeyman Pictures
Kuva 2: © 2011 Proline Film

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

LUETUIMMAT – 6KK

ENSI-ILTA

BLU-RAY & STREAM

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202