Onneksi Kracauer ei ollut pusikossa

| KOLUMNI

Siegfried Kracauerin aikalaiskommentti Berliinin kaupunkisinfoniasta käy melkein sellaisenaan The Cabin in the Woodsiin.

julkaistu 2012-08-22 / päivitetty 22.08. klo 19:07
1168

KUVA 1

Lastupäät
Lastupäät 

Siegfried Kracauer aikalaiskommentoi Walter Ruttmanin ohjaamaa kaupunkisinfoniaa Berlin: Die Sinfonie der Grosstadt (1927) sanoin, jotka sopivat melkein sellaisenaan Joss Whedonin käsikirjoittamaan ja Drew Goddardin ohjaamaan kauhugenren ”dekonstruktioon” — käytän kittitermiä vain ollakseni pöyhkeä — The Cabin in the Woods (2011):

”Sen sijaan, että Ruttman porautuisi valtavaan aineistoonsa todella ymmärtäen sen yhteiskunnallisen, taloudellisen ja poliittisen rakenteen, hän […] rekisteröi tuhansittain yksityiskohtia liittämättä niitä toisiinsa tai parhaimmillaan liittäen ne sepitteisillä, sisällöttömillä siirtymillä. Kenties hänen elokuvansa pohjaa ajatukseen Berliinistä tempon ja työn kaupunkina, mutta tämä on muodollinen idea, joka ei vaadi sisältöä, ja kenties juuri tästä syystä se humalluttaa saksalaisen pikkuporvariston sekä todellisuudessa että kirjallisuudessa. Tämä sinfonia ei onnistu tuomaan esiin mitään, koska se ei paljasta ainuttakaan merkityksellistä yhteyttä.” (Ote kirjasta Caligarista Hitleriin – saksalaisen elokuvan psykologinen historia.)

Koska olen kesän mittaan kantanut lähinnä kaatopaikalle kelpaavaa kamaa, todellisuuspakoisissa ajatuksissani raaputtanut esiin historiallisia kerrostumia kuin mikäkin ihmistieteiden arkeologi, koen kouriintuntuvan yhteyden The Cabin in the Woodsiin impotenttiin eetokseen. Elokuvana se on yritys purkaa jotain sellaista, joka nykyään elää pelkkänä kasana pultteja ja muttereita — aiempien yritysten vuoksi.

Mutta entäs kun hakku on tylsä, vaikka sen pitäisi olla terävä niin kuin käsikirjoittaja Whedonin — vastoin todistusaineistoa — kerrotaan olevan, eikä hakkuu hauskuta, vaikka käsikirjoittaja Whedon — vastoin todistusaineistoa — on hauskan miehen maineessa?

Mestari Whedon, jonka kovaksi feministiseksi tälliksi kuvailtu Buffy on fetisistisempi kuin yksikään Tarantinon jalkakohtaus ja jaloista johtuva näyttelijättären palkkaus. Mestari Whedon, jonka kesän toinen hittielokuva The Avengers (2012) on viime vuosien ummehtunein tuulahdus reaganilaista toimintaelokuvaa nyt entistä häpeilemättömimmin lapsille mitoitettuna.

Dostojevski kirjoitti jotenkin niin, että yksinkertaisin tapa ajaa mies hulluuteen on pakottaa hänet kaivamaan ja täyttämään kuoppa kerta toisensa jälkeen. Ja ajatusta jatkaen, vankileirit turpaetäisyydeltä kokeneen Solženitsynin mukaan loppuun ajettu ei pelkää enää edes teloittajaansa. Maahan lysähtäneelle on aika sama mitä seuraavaksi tapahtuu. Kaikki on jo vuodatettu tyhjiin, pelkoa myöten.

Dostojevskin maanpäälliseen kiirastuleen pistettyä miestä en muistuta, koska työlläni oli merkitys, valopiste kapean tunnelin päässä, vaikka ulospäin kaikki saattoikin uhkaavasti näyttää yhden ja saman kuopan päättymättömältä kaivuutäytöltä, kieltämättä paikoitellen myös tuntua siltä.

Koska The Cabin in the Woods oli sekin menestys, enemmän rahallinen kuin taiteellinen ja vähemmän elämääni koskettanut kuin kostunut lastulevy, tuskin Goddard-Whedoniakaan häiritsee se, että pohjimmiltaan he vain kantoivat kasan pultteja ja muttereita nurkasta toiseen suurieleisemmin kuin kukaan toinen maailmanhistoriassa.

Ja eihän se ole heidän vikansa, että raunioiden paukuttelu sorkkaraudalla tulkittiin saneeraukseksi.

Teksti 2012: Jaakko Kuitunen

Seuraa meitä

PINNALLA

Tom of Finland

Arviossa Toivon tuolla puolen, Moonlight ja Tom of Finland

Aleksi Salonen | 10.02.

Ensi-illloissa Eurooppaan pakenevien ahdinko Kaurismäen silmin sekä elokuvat homoseksuuaalisuuden lähimenneisyydestä ja nykyisyydestä.

Lue lisää »
Liam Neeson

Silence

Kreeta Korhola | 16.02.

Martin Scorsesen lempilapsi ottaa enemmän kuin antaa – hyvällä tavalla.

Lue lisää »
Moonlight sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta

Oscar-ehdokkaat 2017

Markku Ylipalo | KOLUMNI | 24.01.

La La Land sivusi ennätystä, Mad Mel sai anteeksi ja vähemmistöehdokkaat palasivat Akatemian suosioon.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Kate Beckinsale

Love and Friendship

Aleksi Salonen | DVD | 16.02.

Love and Friendship -elokuva esittelee monelle tuntemattoman, piikikkään ja lähes anarkistisen Austenin.

Lue lisää »
Tom of Finland

Arviossa Toivon tuolla puolen, Moonlight ja Tom of Finland

Aleksi Salonen | 10.02.

Ensi-illloissa Eurooppaan pakenevien ahdinko Kaurismäen silmin sekä elokuvat homoseksuuaalisuuden lähimenneisyydestä ja nykyisyydestä.

Lue lisää »
La La Land: Ryan Gosling ja Emma Stone

Arviossa Paterson, La La Land ja Valmistujaiset

Aleksi Salonen | 18.01.

Vuoden alun teatteritarjonta tarjoaa runollista elämää, räjähtävää iloa ja kuristavaa korruptiota.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

Jesse Eisenberg ja Kirsten Stewart

Café Society

Aleksi Salonen | Blu-ray | 16.02.

Tämän päivän Woody Allen saa melkein unohtamaan, että Woody Allen oli aikanaan veitsenterävä kynämies.

Lue lisää »

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

Seuraa meitä

Seuraa Filmgoeria Facebookissa
Seuraa Filmgoeria Twitterissä
Tilaa Filmgoerin sisältö RSS-syötteenä
Tsekkaa myös toimituksen leikekirja
Filmgoer Youtubessa
TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.

PARASTA JUURI NYT

Toivon tuolla puolen, juliste

Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Jouko Luhtala, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2017
ISSN 1798-7202