Onneksi Kracauer ei ollut pusikossa

| KOLUMNI

Siegfried Kracauerin aikalaiskommentti Berliinin kaupunkisinfoniasta käy melkein sellaisenaan The Cabin in the Woodsiin.

julkaistu 2012-08-22 / päivitetty 22.08. klo 18:06
1335

KUVA 1

Lastupäät
Lastupäät 

Siegfried Kracauer aikalaiskommentoi Walter Ruttmanin ohjaamaa kaupunkisinfoniaa Berlin: Die Sinfonie der Grosstadt (1927) sanoin, jotka sopivat melkein sellaisenaan Joss Whedonin käsikirjoittamaan ja Drew Goddardin ohjaamaan kauhugenren ”dekonstruktioon” — käytän kittitermiä vain ollakseni pöyhkeä — The Cabin in the Woods (2011):

”Sen sijaan, että Ruttman porautuisi valtavaan aineistoonsa todella ymmärtäen sen yhteiskunnallisen, taloudellisen ja poliittisen rakenteen, hän […] rekisteröi tuhansittain yksityiskohtia liittämättä niitä toisiinsa tai parhaimmillaan liittäen ne sepitteisillä, sisällöttömillä siirtymillä. Kenties hänen elokuvansa pohjaa ajatukseen Berliinistä tempon ja työn kaupunkina, mutta tämä on muodollinen idea, joka ei vaadi sisältöä, ja kenties juuri tästä syystä se humalluttaa saksalaisen pikkuporvariston sekä todellisuudessa että kirjallisuudessa. Tämä sinfonia ei onnistu tuomaan esiin mitään, koska se ei paljasta ainuttakaan merkityksellistä yhteyttä.” (Ote kirjasta Caligarista Hitleriin – saksalaisen elokuvan psykologinen historia.)

Koska olen kesän mittaan kantanut lähinnä kaatopaikalle kelpaavaa kamaa, todellisuuspakoisissa ajatuksissani raaputtanut esiin historiallisia kerrostumia kuin mikäkin ihmistieteiden arkeologi, koen kouriintuntuvan yhteyden The Cabin in the Woodsiin impotenttiin eetokseen. Elokuvana se on yritys purkaa jotain sellaista, joka nykyään elää pelkkänä kasana pultteja ja muttereita — aiempien yritysten vuoksi.

Mutta entäs kun hakku on tylsä, vaikka sen pitäisi olla terävä niin kuin käsikirjoittaja Whedonin — vastoin todistusaineistoa — kerrotaan olevan, eikä hakkuu hauskuta, vaikka käsikirjoittaja Whedon — vastoin todistusaineistoa — on hauskan miehen maineessa?

Mestari Whedon, jonka kovaksi feministiseksi tälliksi kuvailtu Buffy on fetisistisempi kuin yksikään Tarantinon jalkakohtaus ja jaloista johtuva näyttelijättären palkkaus. Mestari Whedon, jonka kesän toinen hittielokuva The Avengers (2012) on viime vuosien ummehtunein tuulahdus reaganilaista toimintaelokuvaa nyt entistä häpeilemättömimmin lapsille mitoitettuna.

Dostojevski kirjoitti jotenkin niin, että yksinkertaisin tapa ajaa mies hulluuteen on pakottaa hänet kaivamaan ja täyttämään kuoppa kerta toisensa jälkeen. Ja ajatusta jatkaen, vankileirit turpaetäisyydeltä kokeneen Solženitsynin mukaan loppuun ajettu ei pelkää enää edes teloittajaansa. Maahan lysähtäneelle on aika sama mitä seuraavaksi tapahtuu. Kaikki on jo vuodatettu tyhjiin, pelkoa myöten.

Dostojevskin maanpäälliseen kiirastuleen pistettyä miestä en muistuta, koska työlläni oli merkitys, valopiste kapean tunnelin päässä, vaikka ulospäin kaikki saattoikin uhkaavasti näyttää yhden ja saman kuopan päättymättömältä kaivuutäytöltä, kieltämättä paikoitellen myös tuntua siltä.

Koska The Cabin in the Woods oli sekin menestys, enemmän rahallinen kuin taiteellinen ja vähemmän elämääni koskettanut kuin kostunut lastulevy, tuskin Goddard-Whedoniakaan häiritsee se, että pohjimmiltaan he vain kantoivat kasan pultteja ja muttereita nurkasta toiseen suurieleisemmin kuin kukaan toinen maailmanhistoriassa.

Ja eihän se ole heidän vikansa, että raunioiden paukuttelu sorkkaraudalla tulkittiin saneeraukseksi.

Teksti 2012: Jaakko Kuitunen

Seuraa meitä

PINNALLA

Juliette Binoche

Aurinko sisälläni

Aleksi Salonen | 24.10.

Ihana Juliette Binoche loistaa Claire Denis’n hienovireisessä romanttisten tunteiden ja tuntemusten draamakomediassa.

Lue lisää »
Michael Fassbender

Alien: Covenant - hirviömäinen mash-up

Samu Oksanen | 15.06.

Tiukan isänvallan tukahduttama leffasarja kaipaa kipeästi pelastajaa, mutta avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi.

Lue lisää »
Barry Keoghan ja Colin Firth

The Killing of a Sacred Deer

Aleksi Salonen | 31.10.

Kreikkalaisen myytin päivitys nykyaikaan toi Cannesin parhaan käsikirjoituksen palkinnon, ihan ansaitusti.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Juliette Binoche

Aurinko sisälläni

Aleksi Salonen | 24.10.

Ihana Juliette Binoche loistaa Claire Denis’n hienovireisessä romanttisten tunteiden ja tuntemusten draamakomediassa.

Lue lisää »
Barry Keoghan ja Colin Firth

The Killing of a Sacred Deer

Aleksi Salonen | 31.10.

Kreikkalaisen myytin päivitys nykyaikaan toi Cannesin parhaan käsikirjoituksen palkinnon, ihan ansaitusti.

Lue lisää »
Terry Notary, Dominic West

The Square

Aleksi Salonen | 14.11.

Ruben Östlundin yhteiskunnallinen satiiri voitti Cannes’n pääpalkinnon vuonna 2017.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

Seuraa meitä

Seuraa Filmgoeria Facebookissa
Seuraa Filmgoeria Twitterissä
Tilaa Filmgoerin sisältö RSS-syötteenä
Tsekkaa myös toimituksen leikekirja
Filmgoer Youtubessa
TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2017
ISSN 1798-7202