Naamion riekaleita ii

(2010)

Juttusarjassa tarkastelussa sarjamurhaaja Henry Lee Lucasista kertova elokuva.

julkaistu 2009-10-25 / päivitetty 22.08. klo 17:05

KUVA 1

Naamion riekaleita
Naamion riekaleita 

Jos/kun juttusarjan aikaisemmassa osassa käsitelty Angst (1983) pakottaa katsojan konkreettisesti tuijottamaan tappamista silmästä silmään, sen amerikkalainen sielunkumppani Henry: Portrait of a Serial Killer (Yhdysvallat 1986) hyödyntää myös elliptistä kerrontaa. Siis rautalankamallina sitä, että kahden ihmisen tapaaminen leikkautuu siihen, kun toinen pesee käsistään verta. Tarinan “innoittajana” on ollut tosielämän murhamies Harvey Lee Lucas, joka on väittänyt surmanneensa satoja ihmisiä. Pitkäaikaisen rellestyksen mahdollistajaksi annetaan neuvoja: vaihda paikkakuntaa säännöllisesti, surmaa tuntemattomia. Otsake ”sarjamurhaajan muotokuva” lupautuu olemaan anatominen ruotiminen, ehkä sukellus kestämättömään psyyken. Molemmissa onnistutaan harvinaisen hyvin.

Pääosassa on kolme hahmoa. Henry (Michael Rooker) on istunut linnassa äitinsä murhasta ja tavannut siellä saastaisen Otiksen (Tom Towles), pienen liigan kriminaalin. He elävät kämppäkavereina. Otiksen sisko Becky (Tracy Arnold) on paennut väkivaltaista aviomiestään ja muuttaa miesten asuntoon. Ilmassa on kipeää kielletyn hedelmää tunnelmaa, kun Otis ahdistelee ”leikkisästi” siskoaan. Beckyn mukaan hänen isänsä on raiskannut hänet useita kertoja.

Otikselle paljastuu, että Henry on sarjamurhaaja. Katsoja on tiennyt tämän ensihetkiltä lähtien. Hyytävissä alkukuvissa seurataan sisäänpäin kääntynyttä Henryä kulkemassa kaupungilla. Jälkeenpäin vaellukseen — paikkoihin, joissa Henry vietti aikaa — leikkautuu kuvia runnotuista ja kuolleeksi valutetuista naisista kahvilassa, hotellihuoneessa ja joessa. Ne ovat merkkejä pimeästä puolesta, työnkuvasta. Vire on naturalistinen. Taustamusiikit ovat vähissä. Äänipuolesta pitää huolta kaupungin itseriittoinen teollinen melu ja hahmojen kuuntelemat radiokappaleet/televisio.

Kyse on pimeästä auktoriteetista. Kun Otis näkee ensimmäisen kerran Henryn murhaavan, hän on kauhusta jäykkänä. Tasoerot kartoitetaan näin yksinkertaisesti, mutta perustavanlaatuisesti. Otis ei ole itsekään kuoropoika, vaan perverssi rosvo, mutta Henry on jotain aivan muuta. Otis jopa potkaisee tapon todistamisesta seuraavissa villeissä tunnetiloissa television hajalle. Mutta Henry on ymmärtäväinen, rauhallisella äänellään hän vie heikkotahtoiset mukanaan. Otiksesta tulee Henryn kumppani.

Kotivideoiden ja kameroiden vallankumouksesta kerrotaan ilkeästi, kun nämä välineet laitetaan murha-aallon todistajiksi. Kohtaus, jossa kuvataan televisioruutua, jossa pyörii videokameralla taltioitu murhareissu, tuo mieleen Michael Haneken Bennyn videon (1992). Siinä Benny-poika surmaa hänestä kiinnostuneen tytön karjan teloittamiseen tarkoitetulla pyssyllä. Haneke pyrkii tällä metodilla korostamaan teon keinotekoisuutta: katsoja katsoo televisiosta elokuvaa, jossa kuvataan televisioruudussa pyörivää nauhaa. Siten vuorostaan päästään Bennyn tilaan, jossa hänen tapansa kokea on muuttunut videoiden kautta tapahtuvaksi — ”televisioruutu on mielen verkkokalvo”, kuten Videodromessa (1983) todetaan profeetan suusta. “Oikean ihmisen” snuffaus rinnastetaan väkivaltapätkän murhiin. Molempia tuijotetaan samasta laatikosta.

Jännite virittyy tiukaksi alun ja lopun ollessa kohtauksista tehokkaimmat. Se on pessimistinen kuva kyvyttömyydestä oppia empatiaa. Henryn matka on lapsuuden vinoon kasvun jälkeen kulkeutunut synkälle harhapolulle, se voi päättyä vain väkivaltaiseen kuolemaan tai valtionvallan väliintuloon. Lopussa hän kantaa matkalaukkua, jonka sisällä on silvottu uhri — ihminen, josta kertomuksen aikana on luotu kuva Henrylle jopa rakkaana.

Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen

Kuva:
(1) Henry: Portrait of a Serial Killer © 1986 Maljack Productions.

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202