Minisarjan kultakausi, osa 1

Televisio eli 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä pitkien draamojen kukoistuskautta. Onko nyt alkanut minisarjan valtakausi?

julkaistu 2015-08-28 / päivitetty 05.11. klo 11:11
TV-sarjat 2191

KUVA 2

True Detectiven 1. kausi nosti 2. odotukset korkealle.
True Detectiven 1. kausi nosti 2. odotukset korkealle. 

KUVA 1

Wolf Hallin voi nähdä YLE:llä.
Wolf Hallin voi nähdä YLE:llä. 

Olin ensin keksiväni tähän juttuun nokkelan termin: lyhytsarja. Minisarja kun on Suomessa totuttu mieltämään parin–kolmen, enintään kuuden jakson mittaiseksi televisiotuotannoksi.

Uudet sarjalliset merkkiteokset Top of the Lake (2013, 7 jaksoa), True Detective (2014, 8 jaksoa) ja Honourable Woman (2014, 8 jaksoa) eivät sen sijaan tahtoneet mahtua tuohon määritelmään. Onko jokin sitten muuttunut?

Yleinen käsitys minisarjan mitasta perustunee brittifiktion vahvaan asemaan YLE:n kanavilla ja ylipäätään formaatin parhaimmistona. Ihanteellisen minisarjan ideaa ovat edustaneet enintään kuusijaksoiset, kotimaassaan kerran fortnightissa (14 päivää) lähetetyt laatutuotannot, kuten nyt jo uusversiotkin saaneet Pappi, Lukkari, Talonpoika, Vakooja (1979) ja House of Cards (1990) sekä Fitz ratkaisee (1993–96), Forsytein taru (2002) ja Valta pelissä (2003).

Tästäkin listasta huomaa, että minisarjan perinne on Brittein saarilla pitkä, vahva ja katkeamaton. Honourable Woman (2014), Wolf Hall (2015) ja Ontto kruunu (2015) näyttävät ettei mikään ole muuttunut, ellei sitten entistä paremmaksi.

Alkuoivallukselleni valitettavasti, hieman laajempi näkökulma osoittaa “lyhytsarjan” tarpeettomaksi. Yhdysvaltain minisarjoista mainitaan usein Juuret (1977, 8 jaksoa). Se esitettiin varsin modernisti kahdeksana peräkkäisenä iltana, joista viimeisenä sarjaa seurasi ennätyksellinen 36 miljoonan katsojan yleisö.

Tuoreemmassa muistissa ovat Steven Spielbergin 10-osainen jättituotanto Taistelutoverit (2001) ja sen synkkä veli The Pacific (2010, 10 osaa). Niitä pidetään yleisesti minisarjoina. Käsitteen yleinen raja taitaakin liikkua näillä kohdin.

Jaksojen varsin vakiintunut määrä juontuu vuosikierrosta ja televisiokanavien ohjelmasijoittelusta. Amerikkalaisen network-television kauden mitta on 22–26 jaksoa eli puoli vuotta. Kaapelikanavien ohjelmakaudet sisältävät 12–13 jaksoa, neljännesvuoden. Verkkainen fortnight-esitystahti vie brittisarjat samaan lokeroon.

Minisarja on formaatti 2010-luvulle

Televisio eli 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kukoistuskautta. Kokeilunhaluisten kaapelikanavien puolet pienempi jaksoluku mahdollisti laadun tiivistymisen. HBO:n The Wire – Langallan (2002–06) 12-jaksoiset kaudet jopa muodostivat minisarjamaisia tarinankaaria. Langalla on yhä siinä mielessä ainutlaatuinen.

Vuosikymmentä laatuleimasivat pitkät, viisi–seitsenkautiset sarjat. Sellainen on iso sitoumus taiteentekijälle. Esimerkiksi näyttelijöistä Mad Menin Jon Hamm ja Sopranosin James Gandolfini ovat kertoneet synkkien roolihahmojensa aiheuttamasta ahdistuksesta.

Meneillään on internetin uuden katselukulttuurin ja vakavan draaman emigraation aika. Kunnianhimoisten elokuvantekijöiden siirtyminen television sarjamuotoon ja noiden sarjojen maratonkatsominen ovat alan truismeja.

Nyt näyttää alkaneen myös minisarjan kultakausi. Yllä jo mainittujen lisäksi tekee mieli nostaa esiin myös harmittavan vähin äänin ohi sujahtanut Olive Kitteridge (2014) ja dokumenttigenren rajoja kokeilevan true crime -genreen kuuluva The Jinx: The Life and Deaths of Robert Durst (2015).

Tämä on kirjoituksen ensimmäinen osa. Jatkoa seuraa, ehkä.

Teksti: 2015 Aleksi Salonen

Seuraa meitä

PINNALLA

Cara Delevigne ja Dane Dehaan

Sarjakuvista kankaalle: Valerian ja Atomic Blonde

Aleksi Salonen | 26.07.

Arviossa Luc Bessonin suuri avaruusooppera ja Charlize Theronin tähdittämä ultraväkivaltapommi ala John Wick.

Lue lisää »
Anselm Elgort

Baby Driver

Aleksi Salonen | 18.07.

Stomp ja Drive menevät naimisiin Edgar Wrightin riemukkaassa ryöstömusikaalissa.

Lue lisää »
Gru (Steve Carell) ja Balthazar Bratt (Trey Parker)

Itse ilkimys 3

Samu Oksanen | 15.07.

Ylikierroksilla käyvän animaation perhekeskeinen tilannekomedia viihdyttää, muttei vilauta riittävästi Grun kunnianhimoista virnettä.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Emma Watson

The Circle

Aleksi Salonen | 27.06.

The Circle pyrkii varoittavassa sävyssäänkin erottumaan Black Mirrorin teknopessimismistä, mutta erottuu lähinnä epämääräisyydessään.

Lue lisää »
Dwayne Johnson ja Zac Efron

Baywatch

Samu Oksanen | 20.06.

Aurinkoa, hiekkaa ja paljasta pintaa tarjoileva kesäfloppi olisi saanut jäädä uimakoppiin.

Lue lisää »
Gru (Steve Carell) ja Balthazar Bratt (Trey Parker)

Itse ilkimys 3

Samu Oksanen | 15.07.

Ylikierroksilla käyvän animaation perhekeskeinen tilannekomedia viihdyttää, muttei vilauta riittävästi Grun kunnianhimoista virnettä.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

Amy Adams

Yön eläimet

Aleksi Salonen | Blu-ray | 26.07.

Viiltävä jännityselokuva sekoittaa taitavasti yläluokkaista vieraantumista, rujoa väkivaltakokemusta ja kahdenlaista fiktiota.

Lue lisää »
Hugh Jackman

Logan

Kreeta Korhola | Blu-ray | 11.07.

Wolverinen joutsenlaulu on paitsi paras X-Men-elokuva, myös Marvel-filmatisointi.

Lue lisää »
Liam Neeson

Silence

Kreeta Korhola | Blu-ray | 21.06.

Martin Scorsesen lempilapsi ottaa enemmän kuin antaa – hyvällä tavalla.

Lue lisää »

KOMMENTOI


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2017
ISSN 1798-7202