Minisarjan kultakausi, osa 1

Televisio eli 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä pitkien draamojen kukoistuskautta. Onko nyt alkanut minisarjan valtakausi?

julkaistu 2015-08-28 / päivitetty 05.11. klo 11:11
TV-sarjat 2855

KUVA 2

True Detectiven 1. kausi nosti 2. odotukset korkealle.
True Detectiven 1. kausi nosti 2. odotukset korkealle. 

KUVA 1

Wolf Hallin voi nähdä YLE:llä.
Wolf Hallin voi nähdä YLE:llä. 

Olin ensin keksiväni tähän juttuun nokkelan termin: lyhytsarja. Minisarja kun on Suomessa totuttu mieltämään parin–kolmen, enintään kuuden jakson mittaiseksi televisiotuotannoksi.

Uudet sarjalliset merkkiteokset Top of the Lake (2013, 7 jaksoa), True Detective (2014, 8 jaksoa) ja Honourable Woman (2014, 8 jaksoa) eivät sen sijaan tahtoneet mahtua tuohon määritelmään. Onko jokin sitten muuttunut?

Yleinen käsitys minisarjan mitasta perustunee brittifiktion vahvaan asemaan YLE:n kanavilla ja ylipäätään formaatin parhaimmistona. Ihanteellisen minisarjan ideaa ovat edustaneet enintään kuusijaksoiset, kotimaassaan kerran fortnightissa (14 päivää) lähetetyt laatutuotannot, kuten nyt jo uusversiotkin saaneet Pappi, Lukkari, Talonpoika, Vakooja (1979) ja House of Cards (1990) sekä Fitz ratkaisee (1993–96), Forsytein taru (2002) ja Valta pelissä (2003).

Tästäkin listasta huomaa, että minisarjan perinne on Brittein saarilla pitkä, vahva ja katkeamaton. Honourable Woman (2014), Wolf Hall (2015) ja Ontto kruunu (2015) näyttävät ettei mikään ole muuttunut, ellei sitten entistä paremmaksi.

Alkuoivallukselleni valitettavasti, hieman laajempi näkökulma osoittaa “lyhytsarjan” tarpeettomaksi. Yhdysvaltain minisarjoista mainitaan usein Juuret (1977, 8 jaksoa). Se esitettiin varsin modernisti kahdeksana peräkkäisenä iltana, joista viimeisenä sarjaa seurasi ennätyksellinen 36 miljoonan katsojan yleisö.

Tuoreemmassa muistissa ovat Steven Spielbergin 10-osainen jättituotanto Taistelutoverit (2001) ja sen synkkä veli The Pacific (2010, 10 osaa). Niitä pidetään yleisesti minisarjoina. Käsitteen yleinen raja taitaakin liikkua näillä kohdin.

Jaksojen varsin vakiintunut määrä juontuu vuosikierrosta ja televisiokanavien ohjelmasijoittelusta. Amerikkalaisen network-television kauden mitta on 22–26 jaksoa eli puoli vuotta. Kaapelikanavien ohjelmakaudet sisältävät 12–13 jaksoa, neljännesvuoden. Verkkainen fortnight-esitystahti vie brittisarjat samaan lokeroon.

Minisarja on formaatti 2010-luvulle

Televisio eli 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kukoistuskautta. Kokeilunhaluisten kaapelikanavien puolet pienempi jaksoluku mahdollisti laadun tiivistymisen. HBO:n The Wire – Langallan (2002–06) 12-jaksoiset kaudet jopa muodostivat minisarjamaisia tarinankaaria. Langalla on yhä siinä mielessä ainutlaatuinen.

Vuosikymmentä laatuleimasivat pitkät, viisi–seitsenkautiset sarjat. Sellainen on iso sitoumus taiteentekijälle. Esimerkiksi näyttelijöistä Mad Menin Jon Hamm ja Sopranosin James Gandolfini ovat kertoneet synkkien roolihahmojensa aiheuttamasta ahdistuksesta.

Meneillään on internetin uuden katselukulttuurin ja vakavan draaman emigraation aika. Kunnianhimoisten elokuvantekijöiden siirtyminen television sarjamuotoon ja noiden sarjojen maratonkatsominen ovat alan truismeja.

Nyt näyttää alkaneen myös minisarjan kultakausi. Yllä jo mainittujen lisäksi tekee mieli nostaa esiin myös harmittavan vähin äänin ohi sujahtanut Olive Kitteridge (2014) ja dokumenttigenren rajoja kokeilevan true crime -genreen kuuluva The Jinx: The Life and Deaths of Robert Durst (2015).

Tämä on kirjoituksen ensimmäinen osa. Jatkoa seuraa, ehkä.

Teksti: 2015 Aleksi Salonen

Seuraa meitä

PINNALLA

Rami Malek ja Charlie Hunnam

Papillon

Samu Oksanen | 16.09.

Toisinto pakoelokuvien klassikosta telkeää itsensä tyrmään rutiininomaisella rankistelulla vailla oikeutusta.

Lue lisää »
Christine Baranski, Amanda Seyfried ja Julie Walters

Mamma Mia! Here We Go Again

Samu Oksanen | 10.08.

Tolppakorkojen, paljettien ja spandexin vastustamattomassa jukebox-musikaalissa pelin nimi on elokuvallinen baklava.

Lue lisää »
Kenneth Branagh ja Daisy Ridley

Idän pikajunan arvoitus

Kreeta Korhola | Blu-ray | 22.05.

Mestarietsivä Hercule Poirot palaa valkokankaille hyppäämällä murhajunan kyytiin Agatha Christien klassikkokertomuksessa.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Saoirse Ronan ja Billy Howle

Rannalla

Samu Oksanen | 29.08.

Jo Pink Floyd sen tiesi: Ripustautuminen hiljaiseen epätoivoon on englantilainen tapa.

Lue lisää »
Ingmar Bergman ja Bibi Andersson

Bergman – Yksi vuosi, yksi elämä

Aleksi Salonen | 08.08.

Suurmiesmyyttiä kiertelevä dokumentti muistuttaa saavutuksista, muttei syvenny taiteentekemiseen.

Lue lisää »
Christine Baranski, Amanda Seyfried ja Julie Walters

Mamma Mia! Here We Go Again

Samu Oksanen | 10.08.

Tolppakorkojen, paljettien ja spandexin vastustamattomassa jukebox-musikaalissa pelin nimi on elokuvallinen baklava.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

Seuraa meitä

Seuraa Filmgoeria Facebookissa
Seuraa Filmgoeria Twitterissä
Tilaa Filmgoerin sisältö RSS-syötteenä
Tsekkaa myös toimituksen leikekirja
Filmgoer Youtubessa
TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2018
ISSN 1798-7202