Merkintöjä Y:n historiasta

(2009)

| BLOGI

Kieślowskin Lyhyt elokuva tappamisesta (1988) ei ole lyhyt (reilut 80 minuuttia) mutta kylläkin elokuva tappamisesta, kirjaimellisesti.

julkaistu 2009-11-02 / päivitetty 30.11. klo 15:03

KUVA 3

Lyhyt elokuva tappamisesta
Lyhyt elokuva tappamisesta 

KUVA 2

Lyhyt elokuva tappamisesta
Lyhyt elokuva tappamisesta 

KUVA 1

Lyhyt elokuva tappamisesta
Lyhyt elokuva tappamisesta 

life’s not a paragraph
And death i think is no parenthesis
— e. e. cummings

1.
Kuolemanrangaistuksen vastustamisesta tuli länsimaisen sivistyneisyyden mittatikku vasta toisen maailmansodan jälkeen, vaikka vaikutusvaltaiset reformiliikkeet alkoivat Euroopassa jo 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Sitä ennen se oli ollut kiinteä osa yhteiskuntajärjestelmää neljän vuosituhannen ajan. Suuret läntistä ajattelua muokanneet vaikuttajat (kuten Hegel) eivät nähneet siinä mitään pahaa. Adam Smith näytti peukkua pikkurikollisten hirttämiselle, koska heidän toimintansa soti niin fundamentaalisella tasolla omistusoikeutta vastaan.

Kristillisissä yhteisöissä johtolankana oli kollektiivisen rangaistuksen pelko: ellei rikollista poistettu yhteisöstä kuin ruumista kalvavaa sairautta, yhteisön tila paheni. Kuolemanrangaistuksen vastustus nouseekin maallistuneista yhteiskunnista tai niistä, jotka pitävät itseään liberaaleina — liberaalin tilan leasing-sopimuksen ehtona on jatkuva talouskasvu ja oikeudenmukainen tulonjako, konfliktien varaventtiili.

2.
Krzysztof Kieślowskin Lyhyt elokuva tappamisesta (1988) ei ole lyhyt (reilut 80 minuuttia) mutta kylläkin elokuva tappamisesta, kirjaimellisesti. Se on vaikea ja saastainen toimi — niin kadunmiehen suorittama taksikuskin murha kuristamalla, ja lopuksi putkella ja kivellä hakkaamalla, kuin kadunmiehen kuolemanrangaistus valtion toimiessa hirttoköyteen sitojana. Vaikutuksista pienimmät eivät ole psykologiset seurannaisilmiöt, joita tuntemattoman tappo saa aikaan. Nuori kaunosieluinen lakimies yrittää peruuttaa kuolemantuomion. Epäonnistuessaan hän syyttää itseään.

Kieślowskin lähestyminen onkin jokseenkin kirurginen. Filmi on värimaailmaltaan ruma, mustaan ja nikotiinin keltaiseen menevä. Linssi on reunoiltaan muuta aluetta tummempi. Aivan aluksi seurataan tulevan murhaajan Jacekin (Miroslaw Baka) päivärutiineja. Hänestä piirretään kuva impulsiivisena, petomaisena eikä järin älykkäänä pojankloppina. Hän pudottaa kiviä sillalta ajokaistalle ja luo autokolarin. Hän käy käsiksi miestenhuoneessa rakkoaan tyhjentävään silmäniskijään. Hän syö kahviossa kermakakkua kuin iso kömpelö vauva naamaansa ja käsiinsä vaahdotettua kermaa sotkien. Murtuneena hän lopuksi tunnustaa olevansa kotoisin pikkukylästä ja tahtomattaan suuressa kaupungissa, Varsovassa. Hän kantaa syyllisyyttä perheenjäsenensä turmasta.

3.
Jacekin kohteeksi arpoutuu banaalisti taksikuski, joka surmaa kotieläimiä huvikseen ja edustaa muutenkin aikamoista ihmiskategoriaa. Itse tappo kuvataan päinvastaisesti kuin toimintafilmeissä. Ihminen on sinnittelijä, panee vastaan kunnes kallo lopullisesti halkaistaan. Sen sijaan vankilan kuolemankammiossa toimi itsessään on yksinkertainen prosessi. Ajan saatossa se on hioutunut mekaaniseksi. Terävä giljotiini, teloituksen Fordin liukuhihna, oli usein käyttökelpoisempi kuin jotkut epäkäytännölliset sähkötuolit, mutta nykyään ihmisoikeuksia polkemattomissa maissa se hoidetaan myrkkypistoksella. Ei enää suuressa mittakaavassa, sillä vankilalaitoksen synnyn jälkeen rangaistuksesta poistettiin kidutus rikkeiden sovittajana. Fyysisen rääkin sijaan vietiin vapaus.

Debatti sekin, kuinka tapetaan ja missä. Ennen kuolemanrangaistus oli karnevalistinen spektaakkeli, kollektiivinen sovitus ja uhkanäytelmä potentiaalisille rikollisille. Vielä keskiajalle saakka se oli kuin jäänne roomalaiselta ajalta, hupia kansalle. Mutta etevät ajattelijat näkivät aktin korruptoivan heikkomielisiä, siis lapsia ja naisia. Lisäksi näytille jätetyt mädäntyvät raadot levittivät tauteja. Tapana oli myös varastaa kalmojen ruumiinosia, käyttää niitä amuletteina tai parantavina lääkkeinä, vaikka kristinusko vastustikin näitä pakanallisia riittejä. Pseudolääkkeiden A-luokkaa edusti ulkomailta tuodut jauhetut muumiot.

4.
Ainoa haittatekijä varsovalaisen vankilan askeettisessa tappohuoneessa — kuolemanrangaistuksen pelotevaikutelma tietenkin häviää, kun se suoritetaan suljetussa tilassa vailla katsojia, mikä taasen syö pohjaa sen mielekkyydeltä — on inhimillinen pakokauhu. Viimeiset sanat eivät paljasta puhujansa syvempää olemusta, niissä anotaan armoa tai todetaan väistämätön: kauhu, Pimeyden sydämen norsunluukauppias Kurtzin esimerkinomainen toteamus.

Parista vartijasta huolimatta tuomionsa päähän tullut Jaceck panee hanttiin. Hänet pitää väkivalloin pakottaa hirttoköyteen. Mutta sitten ei tarvitse kuin kammeta vivusta valkoinen köysi kireämmäksi ja viedä hirtettävältä jalat alta salapohjalla. Niskat katkeavat näpsäkästi pudotuksessa. Tämäkin keksintö on moderni, jostain 1700-luvun lopulta. Aiemmin kuristuttiin tukalasti tai vaihtoehtoisesti omaiset roikkuivat painoina lahkeissa yrittäen edistää kuoleman tuloa.

Teksti: © 2009 Jaakko Kuitunen

Kuvat:
(1, 2, 3) Lyhyt elokuva tappamisesta © 1988 Zespol Filmowy “Tor”

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202