Iskelmiä, kaupparatsu Parker!

Pennies from Heaven (1978)

| ARTIKKELI
  • 5

Dennis Potterin käsikirjoittama — siis luoma — TV-sarja on klassikko.

julkaistu 2010-03-17 / päivitetty 20.06. klo 20:08

KUVA 4

Bob Hoskins
Bob Hoskins 

KUVA 3

Bob Hoskins, Cheryl Campbell
Bob Hoskins, Cheryl Campbell 

KUVA 2

Bob Hoskins
Bob Hoskins 

KUVA 1

Bob Hoskins, Gemma Craven
Bob Hoskins, Gemma Craven 

Pennejä taivaasta (1978) enteilee monella tavoin Dennis Potterin ehkä suurimman teoksen Laulava salapoliisi (1986) sisältöä. Risteäviä kohtauksia ja temaattisia painotuksia on useita: luokkahuoneen ankara kuri, junan hytissä käytävä keskustelu, ajautuminen prostituutioon ja sen seuraamukset, ristiriitainen päähahmo, naisen kylmäverinen murha, maailmansodan jälkeinen Iso-Britannia.

Sota on vaikuttanut Arthur Parkerin (Bob Hoskins) mieleen. 16-vuotiaana hän rämpi taisteluhaudoissa ja näki kauheuksia, joita ihmiset toisilleen tekevät. Kokemus ei antanut edes työkaluja vyyhdin jäsentämiseen. Jälkikuvaksi on jäänyt silmitön väkivalta ja räjähtäneet ruumiinkappaleet.

Arthur on kaupparatsu, jonka myyntiartikkelissa tulee esiin TV-sarjan keskeinen piirre. Mies myy nuotteja, mutta asetelma on jälleen jotenkin kärventävä: musiikin ammattilainen ei osaa soittaa yhtäkään instrumenttia, vaikka kovasti tahtoisi. Mutta ajava eetos korostuu hänen lausahduksessaan: ”Haluan elää maailmassa, jossa laulut muuttuvat todeksi.” Hän on tämän sanoman apostoli.

Musiikin eskapistisuus on sarjan kerronnallinen elementti. Välillä sarja muuttuu suoranaiseksi musikaaliksi, mutta poikkeavalla tulokulmalla. ”Musiikkiosuuksissa” hahmot esittävät laulavansa, mutta musiikki tulee taustalta. He ottavat 30-luvun hitti-iskelmien esittäjien roolin. Heistä tulee idoleita, hetkeksi. Oiva visuaalinen kikka on kapseloida jotkut kohtaukset äänilevyjen kansiksi: laulavat hahmot ja heidän elämänsä taitekohdat ikuistuvat levyjen kansiin.

On kaksi tasoa, joiden välillä on repeämiä. Playback on fantasiaa. Se on välähdyksiä siitä, kuinka asiat voisivat olla, kuvia siitä, kuinka kommunikaatiorajoitteiset voisivat itseään ilmaista. Se on pakotie kiipelistä. Se on irrottelua, jossa yhteiskunnan tiukat moraaliset säännöt ja Euroopan ylle kasaantuvat mustat pilvet hetkeksi kaikkoavat. Nopeasti kuitenkin taannutaan takaisin arkeen, siihen, kuinka asiat todella ovat.

Arthurin ja hänen vaimonsa Joanin (Gemma Craven) suhde ei ole vakaalla pohjalla. Joan on yksinäinen kotirouva, jonka mies häviää päiväkausiksi työmatkoille. Rahaa Arthur ei tienaa, mutta löytää naisystäviä. Ajan henki on kuitenkin sellainen, että naimisissa on oltava vaikka sitten hampaat irvessä.

Joan on siveellinen olento. Hän on moralisti, joka kokee pahoinvointia joutuessaan kosketuksiin ihmisen ”eläimellisen” puolen kanssa. Silti hän pakottaa itsensä alistumaan miehensä päähänpistoihin myös makuukammarin puolella. Arkea rikkoo lisäksi luokkatausta, hienoviritteisyyden puute. Isänsä omaisuuden perinyt, mutta elämästä tietämätön Joan paheksuu miehensä rahvaita tapoja.

Sodassa maansa puolesta taistellut Arthur tuntee itsensä petetyksi. Pankki ei anna yrityslainaa. Jenkeissä kauppamiehet tienaavat enemmän. Joan pelkää miehensä tuhlaavan hänen isänsä rehkimällä hankkiman omaisuuden, perinnön. Nuottilehtiöistä gramofonikauppiaaksi ei ole kitkaton liukuma, vaikka Arthur uskoo itseensä.

Arthurin ”elämän rakkaudeksi” kasvaa opettajatar Eileen (Cheryl Campbell). Heidän tapaaminen on Arthurin puolelta kuin todeksi käyneestä rakkauslaulusta. Eileenin katsannosta se taas muistuttaa hänen luokalleen kertomiaan klassisia lastensatuja.

Rakkauden sähköistävä vaikutus tulee esiin sarjan hienoimmassa monologissa. Arthur yrittää pukea sanoiksi kokemansa tunnemyrskyn, mutta tuskastelee vajavaisen sanavarastonsa kanssa. Rakkaus on kuin pennejä sataisi, viittaus lauluun ja samalla sen fantasian realisoituminen. Onni odottaa löytäjäänsä, kun vain osaa avata silmänsä — näkee poimia sataneet pennit taskuunsa. Muutoksen rajuutta korostaa se, että hetki aiemmin Arthur on kertonut olevansa sisältä kuollut. Eileen on synnyttänyt jotain.

Show on Bob Hoskisin. Hänen hahmonsa on impulsiivinen ja arvaamaton mies, varttia vaille sosiopaatti ja patologinen valehtelija. Pahuus ei ole pikimustaa, vaan hän on kykenemätön kontrolloimaan itseään. Sen hän itsekin ymmärtää. Vaimo pitää häntä seksiriippuvaisena pervona. Tästä kertoo lukuisat naisystävät ja prostituoidut.

Musikaalin ohella sarjasta löytyy film noirin sävyjä. Eileenista ja Arthurista tulee kuin Englannin oma Bonnie ja Clyde, virkavaltaa pakeneva susipari. Aiemmin seksuaalirikoksen uhriksi on jäänyt sokea tyttö, jonka surmaajasta ei ole varmuutta. Poliisi pitää Arthuria syyllisenä.

Lopussa, kohtalon kellon lyödessä Arthur tajuaa vääjäämättömän kuin tuomittu Truman Capoten reportaasikirjassa Kylmäverisesti (alk. In Cold Blood, 1965):

“Heitä tuijottaessaan hikinen esiintyjä ymmärsi lopulta heidän vaikenemisensa, sillä äkkiä hän tiesi, että nämä olivat haamuja, lain nojalla tuhottujen ihmisten aaveita, hirtettyjen kaasulla tai sähkötuolissa tapettujen — ja samassa hetkessä hänelle selvisi, että hän oli paikalla liittyäkseen heihin, että kullalla maalatut portaat olivat johtaneet mestauslavalle, että lava, jolla hän seisoi, avautui hänen altaan. Hänen silinterihattunsa vieri alas; virtsaten, suoli tyhjentyen Perry O’Parsons astui iäisyyteen.”

Pennejä taivaasta on nerokas paketti eräältä television muotokielen suurimmalta uudistajalta, Dennis Potterilta. Leveyttä on kuin romaanissa eikä televisiota nähdä rajoittavana formaattina. Se on suvereenia hallintaa alusta loppuun.

DVD: TV-sarjan suomalaisen laitoksen on julkaissut boksina Atlantic Film. Noin kahdeksantuntinen sarja on jaettu kolmelle levylle. Kuva (4:3 täysikuva) ei ole priimaa, värisävyiltään hyvin haalea. Ääniraitana on mono englanti. Ei sisällä lisämateriaalia.

Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen

Seuraa meitä

PINNALLA

Mahershala Ali ja Viggo Mortensen

Green Book

| 18.01.

Hassu, siirappinen tie-elokuva rasismin voittamisesta ei ole erityisen hyvä konsepti, mutta Oscar-voittaja se on.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »
Annihilation, Natalie Portman

Vuoden parhaat 2018

| ELOKUVAVUOSI | 22.02.

Oscareiden aikaan on kätevää muistella viime vuoden parhaita elokuvia ja sarjoja.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Saoirse Ronan

Kaksi kuningatarta

| 31.01.

Kaksi kuningatarta, yksi saari, sama viesti: pää poikki, faktoista viis! Robbie ja Ronan ylevöittävät tunkkaista periodidraamaa.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

Saoirse Ronan ja Billy Howle

Rannalla

| DVD | 01.02.

Jo Pink Floyd sen tiesi: Ripustautuminen hiljaiseen epätoivoon on englantilainen tapa.

Lue lisää »
Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
John David Washington ja Adam Driver

BlacKKKlansman

| Blu-ray | 01.02.

Spike Leen Oscar-ehdokkaaksi nostettu musta komedia kommentoi rasistisen vihan nykytilaa.

Lue lisää »

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202