Halveksuntaa ja suuseksiä

| ARTIKKELI

House of Cards ja Newsroom eivät ole samaa mieltä tasa-arvosta.

julkaistu 2013-07-25 / päivitetty 20.02. klo 09:09

KUVA 4

Huippukoulutettu nainen ja miehen rintalihakset.
Huippukoulutettu nainen ja miehen rintalihakset. 

KUVA 3

Älykäs ja itsenäinen. Kuvassa myös Frank Underwood.
Älykäs ja itsenäinen. Kuvassa myös Frank Underwood. 

KUVA 2

Frank Underwoodille opetetaan tasa-arvoa.
Frank Underwoodille opetetaan tasa-arvoa. 

KUVA 1

Saalista narraamassa.
Saalista narraamassa. 

Netfilixin House of Cards ja HBO:n Newsroom ovat tämän hetken kuumimpia televisiosarjoja.

Yhtäläisyyksiä riittää. House of Cardsin keskiössä ovat poliitikot ja toimittajat. Newsroom on vihkokirjureiden hovi, mutta myös lakihiiret ovat jatkuvasti läsnä. Molemmat sarjat vääntävät mutapainia Yhdysvaltojen sisäpolitiikan kanssa.

Mitä tulee elokuviin tai tv-sarjoihin, en ole suoraan sanottuna kovinkaan tarkkanäköinen sukupuoliroolien suhteen. Ehkä se johtuu siitä, että olen katkeroituneista retaleista pitävä valkoihoinen, lihaa syövä heteromies.

Mutta Newsroom halveksuu naisia.

Pinnalla kaikki on mallikelpoisesti. Aaron Sorkinin kirjoittamat naiset ovat fiksusti pukeutuvia urakuulia. Tv-toimituksen kolmesta keskeisimmästä jakuttaresta yksi toki on pakan pohjimmainen harjoittelija. Kärkikaksikolle on irrotettu talousasiantuntijan ja tuottajan tittelit. Ei huono.

Miehet, ah, miehet. He ovat rautaa. Hyvävelikerholaisen näppärä sanailu osuu aina maaliinsa. Ja toisin kuin pinnipäät, äijät eivät möläyttele. Eivätkä kimitä kyyneleet silmissä. Saati sitten kohella tiukassa paikassa.

House of Cards on kuoreltaan törkyinen. Zoe Barnes käyttää surutta naisellisia avujaan. Minihame valahtaa lattialle, jotta irstas Frank Underwood avaa leipäläpinsä. Mutta Barnes ei tee itsestään naurunalaista tai uhria, vaan pelaa peliä sen säännöillä.

Frank Underwood pitää itseään isällisenä mestarina. Eikä ihme, sillä hän on nerokas liero. Mutta ei suinkaan ainoa. Sekä Zoe Barnes että Frankin vaimo Claire antavat hänelle aika-ajoin tasa-arvokoulutusta.

Ylväs uros ei aina tajua saamaansa opetusta, mutta se taas ei ole naisilta pois.

House of Cardsissa naiset ovat kiistattomia pioneereita, jotka haistattavat paskat epäilijöilleen. Newsroomissa mitään ei tapahdu ilman sissijuuston hyväksyntää.

Sarjojen välillä on se selvä tyylillinen ero. West Wingin kirjoittaneen Aaron Sorkinin näkemys on kuin idealistin haave, jolla on jalat vakaasti Yhdysvaltain zeitgeistin suussa. House of Cards on likainen ja moderni film noir -trilleri.

Zoe Barnesin seksuaalinen toimittajatyö sopii rasvaisen pihviravintolan nurkkapöytään. Sarjan naiset kieroilevat, politikoivat ja ajavat menestyksekkäästi etuaan. Välillä korkokengän tasapaino pettää, mutta yhtä lailla miehiä horjuttaa heidän pröystäilevä itsevarmuutensa.

Vihaan tapaa, jolla Newsroom alistaa naisia miesten edessä. Makuuhuoneleikit ovat ok, kunhan molemmat ovat pumpulikäsiraudoista samaa mieltä. Jatkuva käsikirjoituksesta kumpuava naisten halveksunta ei sen sijaan ole edes nokkelaa.

Tämä ei tietysti ole mikään uusi ilmiö. Elokuvissa ja tv-sarjoissa Tarzan pelastaa Janen. Ugh. Jopa modernin tv-tiedenaisen prototyyppi, The X-Filesin Dana Scully, huutaa vähän väliä Fox Mulderia apuun.

Newsroomin asenneongelmaa korostaa toisto ja yksipuolisuus. Lähes joka jaksossa nainen töpeksii törkeästi tai tekee itsestään idiootin, joka ei ansaitsekaan parempaa. Toki miehetkin mokailevat, mutta vähemmän ja pienemmässä mittakaavassa. Lisäksi he korjaavat virheensä, eivätkä panikoi.

Dollarinero Sloan Sabbith sulaa suorassa lähetyksessä. Kieli vaihtuu japaniin ja hän vetää lausuntoja päästään. Mokaa seuraa toistuva ja alleviivattu tytöttely. Jos menestyvä nuori nainen menettää tittelinsä, on hän vanhan patun silmissä vain kasvatusta kaipaava tytön tyllerö.

Palaute annetaan, kuinkas muuten, isoon ääneen avokonttorissa.

House of Cardsissa ei ole pulmusia. Sysimustat varjot ja Frank Underwoodin tokaisut suoraan kameralle tekevät selväksi, että tietystä poliittisesta arkirealismista huolimatta kyse noir-todellisuudesta. 2010-luvun Washington D.C. on kuin 1900-luvun puolivälin Los Angeles, kaupunki jossa urheus ja rehellisyys eivät kannata

Pärjätäkseen Beau Willimonin luomassa korttipelissä täytyy olla valmis imemään viimeisetkin ihrat porsaanreiästä. Kaula-aukkoa vilautteleva journalisti ja luksusseuralainen ovat osa maailmaa siinä missä korruptoitunut poliitikkokin.

Avainsana on pätevyys. Newsroomin naiset ovat sitä kovin valikoivasti. Heidän työpäiviinsä mahtuu kaikkea ylivedetyistä tunneryöpyistä emämunauksiin, joita miehet sitten leuka pilvissä ratkovat. House of Cardsissa naiset ovat tasa-arvoisia pelureita pelissä, jossa moraalinen rappio ei ole häpeä, vaan avain menestykseen.

Newsroomissa miesten täytyy pitää naisia kädestä. House of Cardsissa leidit osaavat kotiin ilman saattajaakin.

Teksti: 2013 Jouko Luhtala

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202