Jenny Woo 12.8.

Näyttelijätär Elina Knihtilä on kovassa nosteessa. Määrätietoisesta maaseudun tytöstä kasvanut valovoimainen nainen kuuluu Q-teatterin näyttelijäkaartiin ja on niittänyt mainetta muun muassa televisiosarjasta Karjalan kunnailla (2007-2008) sekä vuoden 2006 Matti-elokuvan Mirvana. Knihtilä on tunnettu paitsi jokseenkin ärhäköiden naisroolien esittäjänä myös osaavana komediennena, jonka taidonnäytteitä voi seurata sketsisarjoista kuten Ranuan kummit (2003) ja Hymy pyllyyn (2008-2009). Ennakkoluuloton Knihtilä on kokeillut myös useita miesrooleja, voittanut kolme Venla-palkintoa, Ida Aalberg-palkinnon sekä Jussi-palkinnon.

Elina Knihtilällä on siis riittänyt vientiä ja tällä haavaa näyttelijätär on kunnostautunut lähinnä elokuvan saralla. 21.8. ensi-iltansa saavassa Mika Kaurismäen ohjaamassa Haarautuvan rakkauden talossa Knihtilä esittää naispääosan Hannu-Pekka Björkmanin rinnalla.

Mikä oli parasta Tuulan näyttelemisessä?

Se, että siinä oli ensinnäkin paljon näyteltävää. Sen näki jo ensimmäisen kerran tekstin lukiessaan, että tässä saa toden totta näytellä niin paljon kuin sielu sietää. Toinen asia, joka oli parasta, oli tietysti työryhmä eli se, että pääsi Mika Kaurismäen ohjaukseen ja se että sai hienon liudan vastanäyttelijöitä.

Miten koit äitinä elokuvan perhettä ja lastensaantia koskevat aspektit?

En oikeastaan pohtinut asiaa kovin henkilökohtaisesti, koska olen itse hyvin erilaisessa tilanteessa kuin elokuvan henkilöt. Lähdin siis rakentamaan hahmoa pitkälti itseni ulkopuolelta ja pidin naisen valintaa kiinnostavana lähtökohtana. Vaikka lapsettomuus on yksi keskeinen teema, vielä mielenkiintoisempaa oli ehkä sittenkin se, kuinka aikuiset ihmiset lähtevät itse käyttäytymään kuin lapset.

Alastomuus, kiroilu ja juopottelu tuntuvat olevan suomalaisen elokuvan kliseitä. Miten itse suhtaudut näihin ja miksi uskot tämän kolmiyhteyden toistuvan niin sitkeästi?

Ehkä toistuminen kertoo jotain muuta kuin, että elokuvaa tehdessä ajateltaisiin näiden asioiden olevan jokin suomalaisen elokuvan jackpot tai että suomalaisessa elokuvassa pitää olla nämä kolme asiaa. Ehkä se kertoo jotain meistä suomalaisista. Sinällään minusta on itsestäni hauska katsoa alastomuutta, juopottelua ja kiroilua, mutta se riippuu myös siitä yhteydestä missä niitä näytetään ja millä tavalla niitä käytetään. Tietyllä tavalla tilanteessa, jossa Tuula ja Juhani esimerkiksi ovat, on mielenkiintoista, kuinka kaukana nämä asiat heidän elämästään elokuvan alussa ovat. Tuulahan on elänyt hyvin hillittyä ja hallittua, aika tiukkaa elämää. Eli tietyllä tavalla tässä elokuvassa ne liittyvät tähän järjettömyyteen, joka lähtee siitä, että Tuula ja Juhani yrittävät järkiperäisesti ratkaista oman avioeronsa. Nämä asiat ilmentävät kontrollin menettämistä, sillä nämä kolme asiaa, tämä kolmiyhteys ei ole heidän arkeaan. Käsikirjoitusta lukiessani näin itse, että tarina tulee kuitenkin vääjäämättä johtamaan tähän kun tunneasiaa yritetään hallita analyyttisesti kirjoitetuilla säännöillä. Itseni kohdalla on vielä pakko sanoa, että tämä on ensimmäinen elokuvarooli, jossa olen alasti ja se tietysti toi omat haasteensa…mutta kaikista haasteellisinta oli kuitenkin opetella hyppäämään laiturilta veteen pää edeltä.

Jos olisit voinut valita esitettäväksesi jonkin elokuvan miesrooleista, kuka se olisi ollut ja miksi?

Onpas vaikea kysymys. Juhaninhan minä tietysti heti alkuun sanoisin, koska se on pääosa. Elokuvassa on tosin muitakin aika kiehtovia mieshenkilöitä. Wolffi on aika klassinen roisto, mutta mielenkiintoinen valinta voisi olla myös Tommi Erosen esittämä ikuinen poikamies Pekka.

Elokuvan Internet-sivuilla on kilpailu, jossa kysytään mikä on paras tapa kostaa exälle jos oikein ketuttaa. Mitä vastaisit tähän?

En oikein osaa vastata tähän, kun en ole aikuisiällä eronnut. Onhan se uskomatonta minkälaisia ajatuksia sellainen tilanne voi tuottaa, koska on kyse nimenomaan siitä, että ollaan tunne- eikä järkiperäisten asioiden äärellä ja ihmiset voivat tehdä ihan mitä tahansa. Pitäisi siis melkein olla siinä tilanteessa, jotta tietäisi mitä tekisi eikä nyt vain keksiä, että laittaisin sokeria bensatankkiin, viipaloisin kaikki vaatteet tai jotain vastaavaa. Luulen, että siinä tilanteessa toimitaan aika impulsiivisesti.

Elina Knihtilän voi nähdä myös ensi kuussa ensi-iltansa saavassa FS Filmin Skavabölen pojat -elokuvassa. Ohjauksesta vastaa Zaida Bergroth.

Lue myös: Haarautuvan rakkauden talo -arvostelu.

toimittanut: © 2009 Marjo Eskola