Haastattelu: Arttu Haglund

(2007)

Syksyllä 2006 valmistui leikkauksen opiskelijan Arttu Haglundin lyhytelokuva Pimeää vasten.

julkaistu 2007-07-03 / päivitetty 22.07. klo 14:02

KUVA 1

Arttu Haglund
Arttu Haglund 

Syksyllä 2006 valmistui leikkauksen opiskelijan Arttu Haglundin lyhytelokuva Pimeää vasten. Vaikka elokuva on ns. kouluprojekti, on Pimeää vasten piristävä lisä Suomen indietarjontaan. Elokuvan innoittamana päätin lähestyä miestä muutamalla kysymyksellä.

Aloitetaan ihan yksinkertaisella kysymyksellä eli miten projekti syntyi?

Pimeää vasten -elokuvan käsikirjoituksen ensimmäinen versio valmistui kesäkuussa 2005. Heinäkuun lopussa sulloin writer’s blockin myötä käsikirjoituksen pöytälaatikkoon ja palasin siihen puoli vuotta myöhemmin, jolloin päätin toteuttaa sen ensimmäisenä omana projektinani koulussa – olin päässyt syksyllä Tampereen ammattikorkeakoulun Taiteen ja viestinnän laitokselle opiskelemaan leikkausta.

Minkälaisella työryhmällä lähditte tekemään elokuvaa?

Kun kyse on kouluprojektista, työryhmä on peräisin TTVO:lta. Ryhmästä löytyy hieman lisätietoa kotisivuiltamme, mutta se koostui enimmäkseen tuolloin vielä ensimmäisen vuoden opiskelijoista. Koska taustani ovat harrastajaelokuvassa, olin tottunut pieneen ryhmään, niinpä lähdin siitä ajatuksesta, että en halua luopua ”intiimistä” tavasta tehdä elokuvaa. Esitin siksi taiteellisesti päävastuullisille tahoille sellaisen toivomuksen, että avustamishommiin kukin pyytäisi vain yhden ihmisen, jotta ryhmä pysyy kompaktina ja henki lämpimänä, eikä tule sellaista fiilistä, että assistentin-assistentin assistentti on paikalla vain keittämässä kahvia. Tämä sitten vähän kostautui: pienen ryhmän etuja ei ollut, sillä ryhmää tarvittiin joka tapauksessa niin paljon. Koska mahdollisimman pieneen oli kuitenkin tähdätty, aikataulut venyivät muutamina kuvauspäivinä. Se oli osaltani merkittävin arviointivirhe, joka opetti paljon myös tulevia projekteja silmällä pitäen.

Miten koulun mukana olo vaikutti tuotantoon tai lopulliseen elokuvaan? Oliko pöytä katettu alusta alkaen vai pitikö sekin nikkaroida?

Koulu tarjosi ennen kaikkea hyvät puitteet elokuvan tekemiselle. Kuvauskalusto, autojen käyttö ja lavasteiden rakennusmateriaali järjestyivät pitkälti talon sisäisesti. Lisäksi koulun hyvät yhteydet YLE TV2:n kanssa tarjosivat mahdollisuuden hankkia puvustustarpeita ja rekvisiittaa.

Ensimmäinen vaihe käsikirjoituksen jälkeen oli projektin hyväksyttäminen projektikokouksessa, jossa suunnitelmat vietiin koulun päättävien tahojen silmäiltäviksi. TTVO:lla on vahva tekemisen kautta oppimisen periaate, eli elokuvaprojektit ovat ehdottomasti parhaita oppimistilanteita. Kun on perusteellisia suunnitelmia ja visioita sekä tahtoa tehdä niistä totta, niin koulu lähtee mukaan.

Elokuvassahan on sekä amatööri- että ammattinäyttelijöitä, oliko roolitus hankala vai löytyikö kaikki osat helposti?

Aiemmissa projekteissani erilaisissa rooleissa näytellyt Panu Rantalainen oli mielessäni elokuvan pääosaan eli Akin rooliin alusta lähtien. Keväällä 2006, kun Pimeää vasten casting alkoi tulla ajankohtaiseksi, kävin katsomassa Patsen ”Äänetön huuto” –näytelmän, joka esitettiin Ilves-teatterissa Helsingin Käpylässä. Kyseisestä näytöksestä bongasin sattumalta sekä Hiljan (Silja Kauppinen) että Veeran (Lilia Rönkkö) näyttelijät. Eräässä aiemmassa Ilveksen näytelmässä olin nähnyt lavalla Tero Auteron. Hänet painoin silloin mieleeni. Niemisen rooli oli loppujen lopuksi kuin luotu Terolle. Mainitut neljä näyttelijää löytyivät siis äärimmäisen vaivattomasti, ja sehän juttuun sopi kuin nenä naamaan, sillä vaivattomuus on myös elokuvan teema.

Jostakin olin saanut päähäni sellaisen ajatuksen, että sivuosissa käytän ammattinäyttelijöitä. Kaudella 2004-05 olin Salatuissa elämissä valoassistenttiharjoittelijana ja tätä kautta tutustuin Jarmo Koskeen. Kyselin silloin Jarkilta, josko rooli jossakin tulevassa lyhytelokuvassa joskus kiinnostaisi, ja kyllä kiinnosti. Yksi puhelinsoitto ja homma oli hänenkin kanssaan sovittu. Työvoimatoimiston virkailijan kanssa tilanne oli hieman mutkikkaampi. Minulle entuudestaan tuttu Tommi Korpela (Miehen työ) oli ensimmäinen kaavailemani henkilö rooliin, mutta aikataulusotkujen vuoksi suunnitelmat menivät uusiksi. Lopulta vasta heinäkuun alussa keksin ottaa yhteyttä Tampereen Työväenteatterin Juhani Niemelään, jonka piti olla kesän aikana ties missä, mutta aiempien aikataulusotkujen takia hänelle sattuikin kyseinen ajankohta sopimaan. Niin se käy.

Miten tyyli syntyi? Oliko kaikki selvästi suunniteltua kuvausta ja äänisuunnittelua myöten?

Optimaalisesti elokuva syntyy ja kehittyy lopullisiin uomiinsa vähitellen. Esimerkiksi käsikirjoitus on ehdottomasti vain työkalu, siinä missä valaisin tai vaikkapa iskuporakone! Vasta kun kaikki osaset yhdistetään, kokonaisuus syntyy. Pimeää vasten kanssa teimme suuntaa-antavan kuvauskäsikirjoituksen, paperilla oli myös perusteellinen äänisuunnitelma, jota muokattiin hieman jälkituotantovaiheessa. Fiilistelyaspekti oli käytössä ehkä suurimmissa määrin elokuvan harjoituksissa, joissa näyttelijät muokkasivat panoksellaan hahmoja hieman joihinkin suuntiin. Mutta vastatakseni kysymykseen, kyllä – verrattuna aiempiin elokuviini Pimeää vasten tuotanto pyöri ehkäpä eniten huolellisen etukäteissuunnittelun voimin.

Verrattuna aikaisempiin lyhytelokuviinne, Pimeää vasten –elokuvassa tuntuu olevan selkein tyyli ja ehein kokonaisuus.

Yhtenäisen kokonaisuuden takana lienevät pitkä ja intensiivinen kehittelyvaihe, aiempien projektien opettama määrätietoisuus ja aikaisessa vaiheessa tehtyjen linjanvetojen tarjoama selkeä visio.

On kuitenkin huomattava eräs seikka.

Elokuvat ovat mielestäni ylipäätään läpi kaikkien tuotantovaiheittensa alati liikkeessä olevia idea- ja/tai ajatusmöhkäleitä. Elokuvan tulkitsijana toimii ensisijaisesti ohjaaja. Hänen tehtävänsä on kuunnella elokuvaa, elokuvan ideaa; oppia ymmärtämään sitä ja toteuttaa se kykyjensä mukaan olemassa olevaksi. Selkeästä visiosta on usein apua, mutta sitä ei saa vaalia liian tarkasti. Yllätykset ja vahingossa tapahtuvat asiat ovat aina todempia ja lähempänä elämää kuin ennalta kaavaillut tapahtumat, niinpä suunnitelmallisuuden ja hetkeen tarttumisen yhdistämisessä piilee mehevän sopan salaisuus.

Mainitset ohjaajavaikutteiksesi Aki Kaurismäen ja David Lynchin. Kaurismäen vaikutuksen näkee selvästi, mutta onko elokuvassa Lynchiä?

Molemmat ovat upeita ohjaajia, jotka luovat elokuvissaan ihan omanlaisensa maailman. Eräs kaverini kommentoi elokuvasta nimenomaan, että ”kyllä näkee, että Lynchit on katsottu”, joten varmasti Daveakin mukaan mahtuu. Kaurismäki-yhteyksiä sen sijaan on joidenkin toimesta pidetty silmäänpistävinä, jopa negatiivisina. Haluan huomauttaa, että kyseessä ei ole pastissi. Vaikka vaikutteita on otettu, elokuvan maailma kommunikoi huomattavasti pehmeämmin sävyin.

Elokuvaa on kuvattu mm. Ravintola Telakassa ja sitten rakensitte erikseen sisätiloja. Olivatko kuvauspaikkaratkaisut helppoja?

Kuvauspaikkojen löytäminen on lähes aina mutkikasta. Elokuvan kuvauspaikkoja oli ympäri Tamperetta, Pispalasta Lukonmäkeen, niitä metsästettiin kuvauspaikkakierroksella viikkoa, paria ennen kuvauksia. Jotkut paikat olin päättänyt etukäteen jo keväällä omatoimisen etsimisen myötä. Ihan pelkkä silmien auki pitäminen auttaa paljon, vaan toisinaan se unohtuu.

Ongelmallisimpia kuvauspaikkoja ovat aina sisätilat on-location. Kaikki vähänkään uudemmat asunnot ovat todella matalia ja yleensä huoneet ovat muutenkin aivan liian ahtaita lampuille ja kameralle, kamera-ajokalustosta puhumattakaan. Jotta olisimme välttyneet tältä ja saaneet varmasti valaista juuri niin tyylikkäitä kuvia kuin halusimme, päätimme rakentaa merkittävimmän sisäkuvauspaikan eli Niemisen kämpän koulun studioon. Lavastaja Venla Varha maalasi koulun kovia kokeneet lavasteseinät tummanvihreiksi ja loi todella tunnelmallisen kämpän, jota monet ovat ajatelleet aidoksi. Venla halusi, ettei kämpässä olisi ikkunaa, joten päädyimme kellarikämppään. Tätä varten bongasimme Pispalasta puutalon kivijalan, jonka ovi johtaa todellisuudessa talon pannuhuoneeseen. Ovesta tuli Niemisen asunnon ulko-ovi.

Mainittu on-location –asuntojen ahtaus tuli kuitenkin mukaan kuvioihin Akin ja Veeran kämpässä elokuvan alussa, makuuhuone ja parveke olivat todella ahtaita ja vain laajimmilla kameran linsseillä tulimme toimeen. Kaiken lisäksi kyseiset kohtaukset kuvattiin viimeisenä iltana ja monta tuntia myöhässä aikataulusta, joten tunnelmaa paikan päällä olisi voinut leikata saksilla.

Kuvasitte Telakalla nimenomaan elokuvassa esiintyvää bluesbändiä ja samaa kappaletta kuullaan muutenkin läpi elokuvan. Onko elokuvan genre nimenomaan blues?

Tämä on mielestäni kerrassaan mainio luonnehdinta. Bändin liittäminen baarikohtaukseen (joka kuvattiin eri paikassa kuin bändi soittaa, syy tähän on dramaturginen) oli muuten alun perin äänisuunnittelija Jussi Ahon idea. Tämän jälkeen syntyi vähitellen ajatus Akin ”mentaalisesta bändistä” ja lopulta koko äänikerronta rakentui blues-kitaran ympärille.

Elokuvan nimihän kuvaa aika pitkälti päähenkilön otetta elämään, mutta kuitenkin optimistisessa sävyssä. Sen suurempia paljastamatta, mikä on mielestäsi elokuvan perimmäinen teesi?

Elokuva kertoo vaivattomuudesta ja pyrkimyksestä siihen. Kun tietyt edellytykset täyttyvät, ihmiselämä voi olla vaivatonta, omaehtoista ja siten onnellistakin.

Mitkä ovat suunnitelmat Pimeää vasten -elokuvalle? Entä omalla urallasi?

Tarjosimme elokuvaa jo sekä Kettupäiville että Tampereen filmifestivaaleille, mutta se ei tullut valituksi esityssarjoihin. Festivaaleja on luvassa jatkossakin, myös ulkomailla. Tulemme osallistumaan myös Suomen Filmi- ja videokuvaajien liiton SM-kilpailuun 2007. Viime vuonna lyhytelokuvani ”Pian on aamu” valittiin sitä kautta MM-kilpailuihin Etelä-Koreaan. Elokuva voitti siellä pronssia.

Tulevaisuus on auki, mutta elämä hymyilee. Näillä näkymin seuraava oma elokuvani näkee päivänvalon joskus loppusyksystä 2007. Ohjaaminen ja TTVO:lla opiskelemani leikkaaminen kiinnostavat minua kumpainenkin hyvin paljon, en osaa sanoa kumpi vetää pidemmän korren. Paras olisi tietenkin tilanne, jossa varsinaista valintaa näiden kahden välillä ei tarvitsisi tehdä. Uskon joka tapauksessa, että elinkeinosta riippumatta tulen aina tekemään omia elokuviani, tavalla tai toisella.

Jäikö jotain sanomatta?

Better to listen, than to talk. Katsokaa Twin Peaksia, ihmiset.

Kiinnostuneille tiedoksi, paljon lisämateriaalia sisältävän elokuvan DVD-julkaisu on myynnissä elokuvan kotisivuilta. Haglundin vanhoja elokuvia löytyy osoitteesta http://luuk.kapsi.fi/amazement.

Pimeää vasten kotisivut: http://luuk.kapsi.fi/pimeaavasten

kuvat: © 2006 Arttu Haglund, Essi Rakkolainen (1, 2).
teksti: © 2007 Otto Kylmälä.

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

LUETUIMMAT – 6KK

ENSI-ILTA

BLU-RAY & STREAM

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202