Viime vuosina maailmalla levinnyt trendi uudenlaisesta elokuvakokemuksesta rantautui Suomeen vajaa vuosi sitten, kun Finnkino ilmoitti ensimmäisistä “mysteerinäytöksistä”. Pääkaupunkiseudulla järjestettiin 21. toukokuuta tapahtuma, jossa katsojat pääsivät ensimmäisten joukossa näkemään pian saapuvan ensi-illan. Vaikka konsepti kuulostaa heti kättelyssä tuhoon tuomitulta, keväällä esitetty Tomorrowland tai syksyllä nähty Vakoojien silta tuskin herättivät katsojissa yhtä vahvoja mielipiteitä kuin tuorein Mystery-näytös, Todd Haynesin Carol.

Finnkinon Facebook-sivujen kommenttiosio täyttyi pian pääosin negatiivisesta palautteesta, jossa valintaa pidettiin muun muassa “rimanalituksena” ja “pohjanoteerauksena”. Vahvoja sanoja elokuvasta, joka sai juuri kuusi Oscar-ehdokkuutta ja on Metacriticin parhaiten arvosteltu elokuva viime vuodelta. Mutta toisaalta kritiikin myös ymmärtää. Hidastempoinen periodidraama kahden naisen välisestä rakkaussuhteesta ei välttämättä ole keskivertokuluttajan makuun.

Palauteryöppy on kuitenkin vain pientä jos vertaa Brittien Cineworldin saamaan murskakritiikkiin viime joulukuussa. Katsojat odottivat vesi kielellä Star Wars: The Force Awakensia, vaikka elokuvayhtiö oli erikseen tiedottanut, ettei mysteerinäytös tule kahden päivän päästä ensi-iltansa saava elokuva olemaan. Ja kuinkas kävikään? Cineworldin valinta oli Kamppailu merta vastaan, josta luonnollisesti kehkeytyi sosiaalisessa mediassa naurettavan asiaton palautemyrsky.

Finnkinon Mystery-elokuvan tapauksessa kahden tunnin keston ja 12 vuoden ikärajan tuntomerkkien perusteella arvatuimmat elokuvat olivat Tappajan näköinen mies ja Love Records – Anna mulle Lovee. Vain murto-osa vastaajista uskaltautui erottua valtavirran arvauksista ja veikata Carolia. Ja miksi olisivat? Yleinen mielipide oli kuitenkin vahva osoitus katsojien mieltymyksistä. Tuskinpa moni mielellään arvaisi elokuvaa, jota ei itse haluaisi nähdä.

Elokuvavalinnan mollaamisen lisäksi muutama paikalla ollut elokuvakävijä ilmoitti, etteivät he aio osallistua tapahtumaan uudelleen. Ja se vasta olisi sääli, koska mitä tapahtuma katsojalle voi parhaimmillaan antaa on rikastuttavan kokemuksen jostain täysin uudesta, jota ennakko-oletukset useimmiten tuppaavat estämään. Tapahtuman tarkoitus on juurikin rohkaista katsojaa astumaan mukavuusalueensa ulkopuolelle, kohti monipuolisempaa elokuvatarjontaa. Elokuviin suhtautuminen avoimin mielin voi avata ovia jopa parempiin elokuvanautintoihin – toki pettymyksen uhalla.

Carol on Finnkinolta kiistatta rohkea valinta. Ottamatta kantaa onko elokuva mielestäni laajemmalle yleisölle sopiva, Finnkinoa ei ainakaan yrityksen tai uskaliaisuuden puutteesta voi syyttää. Mysteerinäytökseen osallistuminen tuo aina mukanaan omat tietoiset riskinsä, varsinkin jos ei ole valmis taipumaan omista mieltymyksistään, tai hyväksymään mitä tahansa esitettävää lajityyppiä. Toisaalta, yleisön joukosta löytyi myös paljon katsojia, jotka arvostivat valintaa, vaikka kyseinen draama poikkesi heidän tavallisista katselutottumuksista.

Kaiken negatiivisuuden keskellä tapahtuma sai ainakin elokuvakansan liikkeelle. Jos Finnkinoa on jostain osoitettava syyttävällä sormella, se on tapahtuman markkinoinnista, ei elokuvavalinnasta. “Viihtyminen on taattua” on iskulause, jota yhtiön olisi syytä harkita uudelleen tulevaisuutta ajatellen. Itse tapahtumaa ei palutevyöryn vuoksi kannata vielä hylätä, sillä olihan Mystery-näytös nimensä mukaisesti ennalta-arvaamaton.

Teksti: 2016 Jussi Toivola