Espoo Cine 2010

Espoo Ciné 2010 (2010)

| FESTIVAALI

Kävijäennätykseensä yltänyt festivaali tarjosi taas helmiä ympäri maailman. Laaja filmikatalogi varmisti sen, että jokaiselle löytyi jotakin.

Anton Vanha-Majamaa
julkaistu 2010-09-05 / päivitetty 11.08. klo 11:11

KUVA 4

Whisky mit Wodka
Whisky mit Wodka 

KUVA 3

Mine Vaganti
Mine Vaganti 

KUVA 2

Monsters
Monsters 

KUVA 1

Vampires
Vampires 

Järjestyksessään jo 21. Espoo Ciné -elokuvafestivaali järjestettiin 20.-29. elokuuta. Filmejä esitettiin tuttuun tapaan niin Espoon kulttuurikeskuksessa kuin Bio Rex Sellossakin, mutta suurimman huomion sai täysin uusittu, käyttöön elokuun alussa vihitty Kino Tapiola.

Itse ehdin paikalle poikkeuksellisen harvoin, ja moni huippunimike meni ohi. Osa niistä on jo saapunut teattereihin: Toy Story 3, Soul Kitchen, Submarino ja Taulukauppiaat saivat ensi-iltansa nyt tai viikko sitten.

Osa ohjelmistosta on nähty valkokankailla jo aiemmin: Kotimaiset helmet -sarjassa nähtiin mm. häkellyttävän hieno Paha perhe, Vähän kunnioitusta, Kohtaamisia ja Reindeerspotting – pako Joulumaasta.

Osa puolestaan saapuu levitykseen myöhemmin: Arto Halosen kuiva draamadebyytti Prinsessa nähdään 10.9., Woody Allenin You Will Meet a Tall Dark Stranger puolestaan 29.10. Neil Marshallin Centurionia lienee sitäkin lupa odotella laajaan levitykseen.

1.

Festivaaleilla näkemäni filmit painottuivat kauhuun, johon Kino Tapiola antoi loistavat eväät: parinakin iltana ohjelmisto koostui yksinomaan genreä ainakin väljälti mukailleista nimikkeistä.

Vincent Lannoon komedia Vampires jätti ristiriitaisen olon. Filmin ideassa kaikuu Blair Witch Project: seurataan kuvausryhmää, joka on tullut tekemään dokumenttia Belgian runsaslukuisesta vampyyrivähemmistöstä.

Parhaimmillaan herkullisista tilanteista nyhdetään toimivaa komiikkaa, mutta sisältö ei kanna puolitoistatuntista. Kerronta laahaa keskivaiheilla ja vasta lopun “juonenkäänne” tuo tarinaan pontta. Vitsit ampuvat vuoroin maaliin ja ohi.

Kokoluokkaa vakuuttavampi oli Gareth Edwardsin mikrobudjetilla toteutettu scifiseikkailu Monsters. Hölmö nimi kätki alleen eräänlaisen art house -version District 9:sta. Nytkin on vaihtoehtotodellisuus, jossa avaruudesta saapuneet vieraat on aidattu tarkkaan vartioidulle alueelle — tällä kertaa keskellä Meksikon viidakkoa.

Kahden päähenkilön matkaa halki saastuneen alueen kuvaava filmi näyttää ja kuulostaa upealta. Varjoissa lurkkivia kymmenmetrisiä hirviöitä näytetään säästeliäästi, mutta ratkaisu ei tunnu huijaukselta vaan tyylitietoisuudelta. Piinaava jännitys rakentuu odotuksen varaan.

Häkellyttäviä ovat valtavien otusten ohella maisemat: silmänkantamattomiin ulottuvia muureja, täysin tuhottuja asuinalueita ja tiheänä polveilevaa viidakkoa. Kauniiden kuvien keskellä käsikirjoituksen onttous ja kliseisyys eivät häiritse lainkaan niin paljon kuin niiden ehkä pitäisi.

Lopputulos ei aivan yllä kiitettävään, mutta silkkana visuaalisena trippinä elokuva on malliesimerkki siitä, kuinka raha ei aina sanele kaikkea. 15.000 dollarin budjetilla on kyhätty teos, joka näyttää miljoonien arvoiselta.

Kauhukuvastoa kierrätettiin myös giallopastissi Amerin ja [REC] 2:n muodossa. Ensimmäistä en itse nähnyt, mutta kuulopuheiden perusteella kyseessä on tyylikäs, joskin ehkä hivenen hengetön kunnianosoitus Italian kauhuperinteelle. Saa nähdä, kunhan elokuva Suomeen rantautuu.

Suoraan DVD:llä julkaistu [REC] 2 taas on meillä jo käsitelty, ja arvion voi lukea täältä.

2.

Ranskalaisista eniten sykähdytti Born in 68:n ohjanneiden Olivier Ducastelin ja Jacques Martineaun L’arbre et la forêt (Family Tree). Pinnaltaan seesteinen filmi on temaattisesti luontevaa jatkoa ohjaajiensa urille, ja muodostaa samalla eräänlaisen parin nyt teattereissa pyörivän Kesähetkien kanssa.

Guy Marchand on Frederick, ranskalaisperheen isä joka ei saavu oman aikuisen poikansa hautajaisiin. Päätöstä seuranneet protestit perheen sisällä ravisuttavat rakenteita, ja taustalta avautuu lopulta vaiettu salaisuus.

Menneisyyden hyväksymistä ja siitä irtautumista tarkastellut filmi vakuuttaa tiukan asiallisilla näyttelijäsuorituksillaan ja hallitulla kuvauksella. Hienoja ovat erityisesti pitkät kamera-ajot syksyisen metsämaiseman yllä.

Festarisuosikki François Ozonin uutuus, Le refuge, ei aihepiiristään huolimatta ole huumekuvaus. Hienovaraisesti kuvattu filmi on intiimi kairaus tragedian nyrjäyttämään päähenkilöön: narkkari Mousse (Isabelle Carré) on raskaana edesmenneelle poikaystävälleen (Melvil Poupaud), ja muuttaa syrjäiseen rantahuvilaan raskautensa ajaksi.

Kasvava vatsa edustaa poikaystävän muistoa, ja tuleva jälkikasvu onkin vain matkamuisto. Synnytyksen jälkeinen reaktio on leimaava: äidinvaisto häivytetään myytiksi, kun päähenkilö ei ehkä tunnekaan yhteyttä lapseensa. Toisaalta tämä ei tule yllätyksenä: aiemmin jo nähdään, kuinka tyttö juo ja bilettää vatsansa kanssa.

Mukana on myös kompleksi suhde kuolleen poikaystävän veljeen, joka risteilee Moussen ja oman rakastajansa välillä.

Aiheeltaan kiehtovin ranskalaiselokuva oli Demain dès l’aube (Tomorrow at Dawn), veljesdraama jonka näyttämönä toimii ristiveto nykyajan ja 1700-luvun välillä.

Perhe-elämään turhautunut pianisti, Mathieu (Vincent Perez) ajautuu sosiaalisesti kömpelön pikkuveljensä, Paulin (Jérémie Renier) roolipeliharrastukseen: ryhmä aikuisia miehiä elää kaksoiselämää 1700-luvun sotilaina.

Mathieu imeytyy vastentahtoisesti pelimaailman sisälle. Kun hän tulee loukanneeksi erästä sotilaskomentajaa, tunkevat seuraukset oikeaan elämään. Rajanveto toden ja fiktion välillä hämärtyy, kun uhkaukset kantavat leikkimaailman ulkopuolelle.

Idean käsittely jätetään puolitiehen ja hölmö lopetus tuottaa pettymyksen, mutta aiheensa puolesta elokuva jaksaa viehättää. Huomionarvoinen on myös Jérémie Renierin (Kesähetket) hurmaava suoritus kömpelönä pikkuveljenä.

3.

Hyviä olivat myös Kroatian savunkatkuista lähihistoriaa purkanut Kenjac (Donkey) ja kulttuuri- ja vaurauseroja nuoren lemmentarinan kautta tutkaillut Same Same But Different.

Jälkimmäinen on myös arvokas merkintä David Krossin CV:hen: Lukijassa nähty 20-vuotias superlahjakkuus on hyvää vauhtia matkalla erääksi Euroopan halutuimmista nuorista kyvyistä. Seuraavaksi mies nähdään Steven Spielbergin suurtuotannossa War Horse.

Turhakkeista voidaan mainita Ferzan Özpetekin tyylitön ja imelä homofarssi Mine Vaganti, Saksan muslimiyhteisöä halvasti Crashia mukaillen kuvaava Shahada (Faith) sekä saksalainen kohelluskomedia Whisky mit Wodka, jonka pyrkimykset vakavaan draamaan tyssäävät kerta toisensa jälkeen.

Heikko oli myös norjalaisen Sara Johnsenin ohjaama romanttinen draamakomedia Upperdog, jonka täydellinen mitäänsanomattomuus konkretisoituu valjuissa roolihahmoissa ja kömpelössä parisuhdevenkoilussa. Vain hieman paremmin suoriutui El niño pez (The Fish Child), naiivi kahden tytön rakkaustarina Argentiinasta. Ilman suloista Inés Efronia ei tätä jaksaisi katsoa.

4.

Näkemistäni elokuvista parhaaksi valikoitui lopulta Elia Suleimanin mestarillinen The Time That Remains. Auteurin osin autobiografinen filmi kronikoi Israelin mutkikkaan lähihistorian henkilökohtaisella tasolla. Etualalla ovat alueen palestiinalaiset, aikajänne ulottuu vuodesta 1948 nykypäivään.

Kuvaus seurailee unen sumeaa logiikkaa, kohtaukset tulvivat absurdia huumoria ja värikkäitä kärjistyksiä. Hitaasti etenevän filmin taiteellinen huippu saavutetaan viimeisessä näytöksessä, jossa ohjaaja näyttelee itse itseään.

Toinen festivaalin huippukohta oli nyt jo DVD:lläkin julkaistu Paha perhe, jonka moni missasi teatterikierroksella alkuvuodesta. Aleksi Salmenperän kolmas täyspitkä on hänen hiotuimpansa: nyrjähtäneistä osasista rakentuu hurmaavan hauska ja pohjattoman traaginen kuvaus miehestä, joka yrittää kynsin hampain pitää perheidyllinsä kasassa.

Ville Virtasen suvereeniin suoritukseen nojaava elokuva on mustan huumorin juhlaa. Tuomo Hutrin tyylikäs kuvaus kohtaa Ville Tantun rämpyttämän ukulelen, lopputulos on kiehtova ja häiriinnyttävä pieni mestariteos.

Kuvien copyrightit:
Kuva 1: Vampires (http://www.imdb.com/title/tt1500906/companycredits)
Kuva 2: Monsters (http://www.imdb.com/title/tt1470827/companycredits)
Kuva 3: Mine Vaganti (http://www.imdb.com/title/tt1405810/companycredits)
Kuva 4: Whisky mit Wodka (http://www.imdb.com/title/tt1037227/companycredits)
Kuva 5: The Time That Remains (http://www.imdb.com/title/tt1037163/companycredits)

Teksti: © 2010 Anton Vanha-Majamaa

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202