Vuoden parhaat 2018

(2018)

| ELOKUVAVUOSI

Oscareiden aikaan on kätevää muistella viime vuoden parhaita elokuvia ja sarjoja.

julkaistu 2019-02-22 / päivitetty 23.03. klo 04:04

KUVA 3

Atlanta: "Teddy Perkins", Donald Glover
Atlanta: "Teddy Perkins", Donald Glover 

KUVA 2

You Were Never Really Here, Joaquin Phoenix
You Were Never Really Here, Joaquin Phoenix 

KUVA 1

Annihilation, Natalie Portman
Annihilation, Natalie Portman 

Oscareista kisaavat tänäkin vuonna elokuvat, joissa studiot näkivät Oscar-potentiaalia. Arvio potentiaalista takaa elokuvalle kampanjan, joka on ennakkoehto niin ehdokaslistoille kuin voittajaksikin pääsemiselle. Kun ymmärtää tämän, ei tarvitse enään päivitellä, ettei parasta taaskaan valittu. Ei valittu, koska ei prosessi siihen oikein pyrikään.

Oscareiden aikaan on silti hyvä muistella viime vuotta, koska kaikesta huolimatta Oscar-kausi huuhtoo Suomen rannoille erinomaisia elokuvia. Ja kun Oscar-elokuvien Suomen ensi-illat sijoittuvat vasta julkaisuvuodesta seuraavan alkukuukausille, ovat muistelut muuten epäsynkassa niiden palkintoelokuvien kanssa, joista vuosi muistetaan.

Parhaiden filmien lisäksi listasin jälleen parhaat sarjat, minkä voisi näinä päivinä ajatella olevan selviö. Valikoiman kulttuurinen kapeus johtuu vähäksi jääneistä festivaalikäynneistä. Helppo tarjonta on alkuperiltään tutun yksipuolista.

Vuoden 2018 parhaat elokuvat

1. You Were Never Really Here – ohj. Lynne Ramsay

You Were Never Really Heren fragmentaarinen, soljuva, yöllinen alkukohtaus hämmästyttää luonnonvoimaisena. Vähällä huomiolla Suomessa ohi livahtanut väkivaltainen, intiimi kuvaus traumatisoituneen palkkatappajan (Joaquin Phoenix) matkasta New Yorkin pedofiiliringin jäljillä on tämän päivän omaäänisintä elokuvantekemistä. Phoenix on herkkä ja kipeästi räjähtävä, Lynne Ramsayn ihonmyötäinen ohjaus ei jätä kankaaseen taskuja.

2. First Reformed – ohj. Paul Schrader

Harva on keksinyt kysyä kirkolta, miksi se on niin hiljaa Maan ekosysteemin tuhosta. Kirkko saarnaa menestyksen gospelia. Sairas pappi (Ethan Hawke) radikalisoituu, kun apua hakenut ekoaktivisti tappaa itsensä. First Reformedin monologit ovat kylmiä ja painavia. Kipuisasti kyyristelevä, monitahoisen inhimillinen Hawke tuo sanat lähelle. Niissä kaikuu Paul Shraderin omakohtainen ponnistelu eksistentiaalista tyhjyyttä ja ihmiskunnan kollektiivista idiotismia vastaan.

3. Mission: Impossible - Fallout – ohj. Christopher McQuarrie

Elokuvissa on harvoin, jos koskaan näin jännittävää. Olo on kuin lapsella, joka näkee Indiana Jonesin ensi kertaa. Kuudes Mission Impossible -seikkailu on kolmiulotteisen, ruumiillisen ja materiaalisen sykähtelyn, singahtelun ja hillittömien liikevoimien riemujuhlaa. Koreografiat veisaavat viis realismista, mutta kaikella on painonsa. Tom Cruise osaa tämän roolin täydellisesti ja Henry Cavill on aivan riemastuttavan härkämäinen, Tom of Finland -viiksekäs antagonisti.

4. The Death of Stalin – ohj. Armando Iannucci

Death of Stalinin huumoria pitäisi varmaan kutsua vantablackiksi. Absurdi, irvokas tapahtumaketju alkaa Stalinin kuolemasta. Häpeilemättömistä hännystelijöistä kehkeytyy selkäänpuukottajien olympiajoukkue, kun kansakunta tarvitsee uuden suuren johtajan. Teloitusten rytmi on osa peilimaailman sinfoniaa, jossa kaikki inhimillinen on käännetty systeemin sointiin. Steve Buscemi, Jason Isaacs ja Michael Palin pääsevät herkuttelemaan Armando Iannuccin Neuvostoliiton sisälmykset lattialle perkaavalla dialogilla.

5. If Beale Street Could Talk – ohj. Barry Jenkins

Moonlightilla skandaalin sävyttämään Oscar-voittoon yllättäen päätynyt Barry Jenkins ei ole antanut menestyksen samentaa katsettaan. Mustan amerikkalaisen kirjallisuuden sankari James Baldwinin samannimiseen romaaniin perustuva If Beale Street Could Talk on kaunis, surullinen ja herkän rakastava filmatisointi, joka nousee omilleen suuresta varjosta. Kamera liikkuu raukeasti puolelta toiselle, näyttelijät ovat sykähdyttävästi läsnä. Mutta samassa ilma on kuin paksuna öljystä, joka edustaa pelkoa ja epävarmuutta, joka ei koskaan irtoa. Visuaalisesti elokuva tuo mieleen Hou Hsiao-hsienin merkkiteoksen Flowers of Shanghai.

6. The Ballad of Buster Scruggs – ohj. Joel Coen, Ethan Coen

Coen-veljesten Netflixille antologiasarjaksi suunniteltu The Ballad of Buster Scruggs typistyi antologiaelokuvaksi ja mikäs siinä. Nämä maukkaat lännenmoraliteetit ovat Coeneita parhaimmillaan: elämää suurempia hahmoja ja näyttelijöitä (Tom Waits eritoten), vitsailusta äkkiväärästi melankoliaan kääntyviä tilanteita ja vanhanaikaisen leveäpiirteisiä, mutta osuvia hahmotelmia Lännen ihmisten kurjista ja ylpeistä puolista.

7. Cold War (2018) – ohj. Pawel Pawlikowski

Kylmän sodan Puola on traagisen romanssin tapahtumapaikka, mutta myös vertauskuva. Vai onko romanssi vertauskuva Puolasta? Mieleenpainuvissa mustavalkokuvissa etenevä Cold War kertoo vastaansanomattoman, ehdottoman, suuren pienen tarinan, jossa rakkaus ei pelasta, vaan värittää tuhoa. Pääosan Joanna Kuligissa on 30- ja 40-luvun elokuvatähtien ylimaallista vetovoimaa.

8. Hävitys – ohj. Alex Garland

Pohdiskeleva, älyllinen scifi on aina vähemmistössä, eikä Netflixille valmistunut Hävityskään aivan Solaris ole. Sen näky oudon orgaanisen logiikan nyrjäyttämästä vyöhykkeestä on yhtä kaikki kiehtova ja pelottava. Loppukohtauksen sanaton vieraus tuo mieleen Ken Russelin upean Altered Statesin. Mistä luonto alkaa ja pitäisikö sen näyttäytyä meille sympaattisena tai ymmärrettänä?

9. Ensimmäisenä kuussa – ohj. Damien Chazelle

Musiikkielokuvista avaruuteen: La La Landin ja Whiplashin ohjaaja Damien Chazellen avaruuselokuva on ehkä yllättäen edeltäjiään henkilökohtaisempi. Myös rouskuvan rakeisena 16- ja 35-millisenä kuvattu ja tyylikeinoiltaan dokumentaarista realismia tapaileva First Man nivoo pilotti Neil Armstrongin elämän ja alati riskirajalla häilyvän avaruusohjelman taitavasti yhteen. Ajan värimäärittelystä vaikuttunut kuva on parhaimmillaan lentokohtauksissa, jotka hakevat elokuvahistoriasta vertaistaan intensiteetillään. Armstrongin ja perheen suhde käsitellään raikkaan humaanisti. Avaruuselokuvat tapaavat kärsiä etenkin stereotyyppisistä puolisoista. Justin Hurwitzin (La La Land) musiikkiraita luo suuria tunteita tapahtuma-ajan ääniä hyödyntäen.

10. Hale County This Morning, This Evening – ohj. RaMell Ross

Fenomenologinen dokumentti mustien arjesta Alabaman Hale Countyssä koputtelee dokumentin ja kokeellisen taide-elokuvan rajoja. Leikekirjamainen kollaasi pysähtyy välitiloihin ja viipyilee merkityksettömissä pikkuhetkissä, joista syntyy runollinen, impressionistinen kuva Hale Countyn asukkaista ja ympäristöstä. Aivan kuin RaMell Ross ei olisi saanut lainkaan ohjeita siitä, mitä dokumentissa pitää olla. Mullistavaa.

Muuta: Kun maailma loppuu (Threads, 1984) – ohj. Mick Jackson

Vuoden 2018 rajuin elokuvakokemus oli silti 80-luvulla televisioon kuvattu realistinen, synkkä ydintuhodraama. Mene ja näe.

Vuoden 2018 parhaat sarjat

Sarjat ovat aakkosjärjestyksessä. Tekstia täydennetään.

The Americans (kausi 6)

Melko perinteisenä alkanut vakoilutrilleri on viimeisinä kausinaan saavuttanut itseluottamuksen, jossa se leikittelee suvereenisti pitkillä musiikkimontaaseilla, luottaa verkkaisiin dialogivetoisiin kohtauksiin, rakentaa vaikuttavia minikaaria ja käsittelee sävykkäästi muun muassa perhedynamiikkaa, valheita ja kommunikaatiota, nationalismia ja likaisten käsien ongelmaa.

Atlanta, Donald Glover
Atlanta, Donald Glover

Atlanta (kausi 2)

Donald Gloverin komedia edustaa sitä modernia, esimerkiksi Better Thingsistä tuttua komedian tyyliä, joka vaihtaa välillä draamaksi jakson mitaksi. Oikeastaan sarja purkaa koko jakoa, ja haastaa käänteillää alati myös katsojan oletuksia. Atlantassa erityistä on sen rytmi ja massoittelu, joka ei piittaa television säännöistä. Lyhytelokuvana toimiva jakso "Teddy Perkins" havainnoi ja satirisoi mustan menestyksen hintaa veitsenterävästi.

Better Call Saul (kausi 4)

Better Call Saul on nyt parempi kuin erinomainen Breaking Bad, jonka taakkana oli välillä itsetarkoituksellinen vauhdintavoittelu. Sarja rakentaa pitkiä, huolellisia draaman kaaria, joiden ratkaisuissa on erityislaatuista haikeutta, kirpeyttä ja ihmiselämän tajua. Harva audiovisuaalinen teos pääse tällä tavoin käsiksi niihin hienosyisiin nautintoihin, jotka liittyvät irrottamattomasti korkeakirjallisuuteen.

Dear White People (kausi 2)

Teksti tulossa.

Homecoming (kausi 1)

 Teksti tulossa.

Patrick Melrose, Benedict Cumberbatch
Patrick Melrose, Benedict Cumberbatch

 

Patrick Melrose

 Teksti tulossa.

Planet Earth: Blue Planet (kausi 2)

 Teksti tulossa.

Maniac

 Teksti tulossa.

Teksti: 2018 Aleksi Salonen

Seuraa meitä

PINNALLA

Jonas Dassler

Kultainen hansikas

| 19.11.

Historia häilyy saastaista sarjamurhaajasaagaa vastenmielisempänä painajaisten Reeperbahnilla.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Jonas Dassler

Kultainen hansikas

| 19.11.

Historia häilyy saastaista sarjamurhaajasaagaa vastenmielisempänä painajaisten Reeperbahnilla.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

LUETUIMMAT – 6KK

BLU-RAY & STREAM

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202