Elokuvan synty

(2009)

Filmgoer julkaisee sarjan elokuvan historiaa käsitteleviä artikkeleita. Ensimmäisenä vuorossa Elokuvan synty.

julkaistu 2009-04-28 / päivitetty 20.06. klo 20:08

KUVA 4

Kuva Thomas Edisonin elokuvasta The Kiss (1896)
Kuva Thomas Edisonin elokuvasta The Kiss (1896) 

KUVA 3

Thomas Edisonin lasikattoinen elokuvastudio
Thomas Edisonin lasikattoinen elokuvastudio 

KUVA 2

Kuva Lumiéren veljesten elokuvasta Työläiset lähtevät tehtaasta (1895)
Kuva Lumiéren veljesten elokuvasta Työläiset lähtevät tehtaasta (1895) 

KUVA 1

Lumiéren veljekset, Louis ja Auguste
Lumiéren veljekset, Louis ja Auguste 

Ensimmäiset kokeilut

On oikeastaan harvinaisen vaikeaa vastata kysymyksiin kuka elokuvan keksi ja koska elokuva syntyi. Elokuvan syntyprosessi ja sen alkuvaiheet ovat kiinteästi sidoksissa liikkuvan kuvan eri vaiheisiin ja erilaisiin vehkeisiin ja kapistuksiin, joilla saatiin aikaiseksi illuusio liikkuvasta kuvasta. Lisäksi monet eri ihmiset kehittivät 1800-luvulla koneita, joiden kehitys lopulta johti ensimmäisen ”virallisen” elokuvan syntyyn (itse asiassa jo 1600-luvulla luotiin illuusio liikkuvasta kuvasta ”taikalyhtyjen” avulla), vaikka lopulta monet tulevatkin muistamaan elokuvien ”synnyttäjinä” Lumiéren veljekset – mikä monilla tavoin ei pidä kuitenkaan paikkaansa. Voi olla jopa vaikeaa sanoa mistä maasta elokuva on syntynyt, sillä niin Yhdysvallat, Saksa, Englanti kuin Ranskakin lahjoittivat oman panoksensa elokuvan synnylle.

Oli elokuvan keksijä kuka tahansa, ja sijoitettiinpa elokuvan synty mihin ajankohtaan hyvänsä, elokuvasta syntyi 1800-luvun lopulla massiivinen, uusi viihteen ja taiteen muoto. Merkittävää elokuvassa oli se, että siitä tuli merkittävä viihteenmuoto nimenomaan keskiluokalle ja köyhillekin, joilla ei olisi varaa teatteriesityksiin, eivätkä usein osanneet edes lukea. Elokuva oli halpa ja loppujen lopuksi jokaisen yhteiskuntaluokan huomion saavuttava viihteenmuoto, jonka merkitystä monet ihmiset omana aikanaan tuskin ymmärsivät. Yhteistä niin varhaiselle elokuvalle kuin varsinaisten elokuvien edeltäjillekin – esim. taikalyhtyjen, camera obscuren jne.- oli, että niiden tuotoksia katsottiin yhdessä, eli kysymyksessä oli hyvinkin sosiaalinen viihteen, tai taiteenlaji. Mitä lähemmäksi modernia elokuvaa tullaan elokuvan historiassa, sitä useammin elokuvia katsotaan yksin.

Merkittävä keksintö 1800-luvulla oli, että elokuvan synnyttämä liikkeen vaikutelma perustuu silmän ns. jälkikuvailmiöön. 1830-luvulla Belgialainen lääkäri Joseph Plateau, tutkiessaan näköön liittyviä lainalaisuuksia, selitti ilmiön, johon elokuvien projisointi perustuu. Silmän verkkokalvolle jää näkemästämme esineestä viesti, haamukuva, joka säilyy vielä hetken sen jälkeenkin, kun esine on jo poistunut näkökentästämme. Kun siis näemme noin 16 kuvaa sekunnissa, silmämme tulkitsevat sen liikkeeksi. Näin sarja liikkumattomia kuvia ”herää eloon”.

Yksi merkittävimmistä askelista kohti elokuvan syntyä oli keksintö heijastaa kuvasarjoja tasaiselle pinnalle, ja kun kuvat vaihtuivat tarpeeksi nopeasti, syntyi illuusio liikkuvasta kuvasta. Kuten sanottu, piirrettyjen tai muilla tavoin animoitujen kuvien ”henkiin herättäminen” oli keksitty jo tietyillä tavoin niinkin aikaisin kuin 1600-luvulla, mutta 1800-luvun haasteeksi tuli nimenomaan valokuvan henkiin herättäminen. Monet tiedemiehet lahjoittivat osittain tietämättään paljon elokuvan kehitykselle tutkiessa esimerkiksi anatomiaa ja liikkeitä, kuten Eadweard Muybridge ja ranskalaiset Ètienne Juleas Marey ja ennen kaikkea Èmile Reynaud, joka jo järjesti alkeellisia ”elokuvanäytöksiä” alkeellisella projektorillaan.

Ensimmäinen merkittävä askel kohti elokuvan keksimistä oli, kun George Eastman keksi vuonna 1888 eräänlainen paperisen ja alkeellisen version filminegatiivista (Kodak-filmi), ja kehitti siitä seuraavana vuonna vielä parannellun version, selluloidi filmirullan, joka oli siis taipuisaa, läpinäkyvää filmiä. Muun muassa edellä mainittu Èmile Reynaud käytti tätä Kodak-filmiä työskennellessään oman lupaavan elokuvaprojektinsa parissa, joka kuitenkin loppui miehen mystiseen katoamiseen vuonna 1890.

Yhdysvalloissa elokuvien kehittäjien eturintamassa juoksi pitkään Thomas Edison ja hänen apurinsa W.K.L. Dickson. Hän / he ottivat mallia Mareyn ”kamerasta”, ja tuloksena oli ”kinetoskooppi”. Kinteskooppia varten Edisonin kehittämä filmi reunareikineen oli tavallaan filmin määrittelevä keksintö ja jo niin moderni, että kinetoskoopin filmiä pystyy käyttämään vielä moderneissakin elokuvaprojektoreissa! Toinen merkittävä laite, jonka Max ja Emil Skladanowsky kehittivät 1890-luvulla oli ”bioskooppi”, jonka avulla he pitivät ensimmäisen elokuvanäytöksen lokakuun 1. päivä vuonna 1895, eli jo ennen Lumiere-veljeksiä.

Varsinaisen elokuvan synty

1890-luvulla siis kaikki tekniset edellytykset elokuvan luomiselle oli jo keksitty. Tässä vaiheessa kuvaan astuivat veljekset Lumiere, Louis ja Auguste. He käyttivät nerokkaasti hyväkseen kaikkia aiempia teknologisia innovaatioita ja loivat ensimmäisinä elokuvaprojektointilaitteen, joka käytännöllisyydessään ja halpuudessaan teki mahdolliseksi elokuvien tekemisen ja esittämisen suurelle yleisölle.

Lumiere-veljesten perhe oli jo valmiiksi valokuva-alalla, sillä heidän perheensä oli Euroopan suurin valokuvalevyjen valmistaja. Kaikki sai alkunsa, kun eräs ranskalainen ”kinetoskoop-yrittäjä” pyysi veljeksiä valmistamaan hänelle halvempia ”elokuvia” kuin mitä hän sai Edisonilta. Tästä syntyi ”Cinématogrpahe”, pieni valokuvauskamera, joka käytti 35 mm. filmiä, toimi kuvien painajana ja myös osittain elokuvaprojektorina. Merkittävää Lumiere-veljesten kehittämässä kamerassa oli myös se, että se kuvasi elokuvat käyttäen 16 kuvaa sekunnissa, perinteisen 46 kuvan sijasta. Tästä 16 sekuntikuvan vauhdista tuli kansainvälinen standardi noin 25 vuodeksi.

Ensimmäinen elokuva, joka tällä kameralla kuvattiin ja esitettiin oli yksinkertainen elokuva nimeltään “Työläiset lähtevät tehtaasta”. Tämä kuvattiin marraskuussa 1895 Lumieren omalla tehtaalla, ja se esitettiin yleisölle jo saman kuun aikana. Tätä pidetään yleisesti ottaen ensimmäisenä elokuvanäytöksenä maailmassa.

Elokuvahistorian kannalta merkittävämpi näytös järjestettiin kuitenkin vasta joulukuussa, 28. joulukuuta 1895, eräässä pariisilaisessa kahvilassa. Silloin kahvilassa järjestettiin maksullinen elokuvanäytös, jossa Lumiere-veljekset näyttivät 10 kappaletta noin minuutin mittaista elokuvaa, mukana oli sellaiset klassikot (todelliset klassikot!) kuin edellä mainittu Työläiset lähtevät tehtaasta ja huumorpätkä Arroseur arrosé, jossa poika kujeilee puutarhurin ja hänen vesiletkunsa kanssa. Samassa näytöksessä näytettiin myös elokuva, jossa juna saapuu asemalle ja filmi, jossa Auguste Lumiere syöttää pientä lastansa vaimonsa kanssa.

Nykypäivänä Lumiere-veljesten ensimmäiset elokuvat ovat kaikkien nähtävillä ja onkin sanoinkuvaamattoman hienoa huomata, että maailman ensimmäisistä elokuvista on säilynyt hyviä kopioita (Suomessahan suurin osa varhaisista elokuvista on kadonnut jo monia vuosikymmeniä sitten). Itse asiassa nykypäivän kopiot vanhoista elokuvista, esim. tuosta ensimmäisestä elokuvasta, eli Työläiset lähtevät tehtaasta, näyttävät erittäin hyviltä. Melkeinpä samanlaiselta elokuvat näyttivät vielä 15-20 vuotta myöhemminkin. Ja on hauskaa huomata, että ohjaajilla on ollut jo 1890-luvulla tuo nykypäivän elokuvantekijöillekin tuttu ongelma: suoraan kameraan virnuilevat ihmiset! Ensimmäisten elokuvien viehätystä lisää entisestään se tosiasia, että ne ovat oikeastaan dokumenttielokuvia – lukuun ottamatta mm. Arroseur arroséa, joka oli käsikirjoitettu, jos sellaista termiä voi näin yksinkertaisesta ja lyhyestä elokuvasta käyttää.

Lumiere-veljesten ensimmäinen elokuvanäytös olikin huikea menestys, ja pian veljekset järjestivätkin näytöksiä jo päivittäin – ja monia esityksiä päivässä – jonojen kasvaessa päivä päivältä. Jo tässä vaiheessa veljekset ymmärsivät, että heillä oli käsissään varsinainen kultakimpale, ja he lähettivät edustajiaan ja yhteistyökumppaneitaan kaikkialle maailmaan tekemään ja näyttämään elokuviaan – ja tekemään rahaa.

Vielä tässä vaiheessa elokuvaa ei voida nähdä varsinaisesti taidemuotona, vaan enemmänkin hämmästystä herättävänä teknisenä ”vempaimena”. Elokuvien herättämästä ihmetyksestä kertoo paljon se, että kun ihmiset ensimmäisen kerran näkivät Lumiere-veljesten näytöksessä elokuvan Juna saapuu asemalle, he säikähtivät perin pohjin luullessaan, että juna syöksyy valkokankaalta katsomoon.

Kehitys Englannissa ja Yhdysvalloissa

Samaan aikaan, kun Lumiere-veljekset työskentelivät omien elokuviensa kanssa Ranskassa, myös Englannissa työskenneltiin elokuvien parissa. Edisonin kehittämä jo mainittu kinetoskooppi oli aloittanut menestystarinansa Englannissa vuonna 1894. Englannissa elokuvan kehityksestä vastasi pitkälti R.W. Paul ja Birt Acres, jotka kehittivät oman kameransa ja projektorinsa Edisonin mallin pohjalta (koska Edison ei ollut patentoinut keksintöään Yhdysvaltojen ulkopuolella, he saivat kopioida kinetoskooppia huoleti). Paul keskittyi itse kameran kehittämiseen, kun taas Acres keskittyi projektoriin. Tammikuussa 1896 Acres piti oman elokuvanäytöksensä Lontoossa. Yksi elokuvista oli lyhyt Rough Sea at Dover, jossa kuvattiin yksinkertaisesti merenkäyntiä Doverin rannalla. Yksinkertaisuudesta huolimatta elokuvasta tuli yksi aikakauden suosituimmista. Elokuvaa kehutaan eräässä tuon ajan arvostelussa: ”The most succesful effect – - – was a reproduction of a number of breaking waves, which may be seen to roll in from the sea, curl over against a jetty, and break into clouds of snowy spray that seemed to start from the screen.”.

Pian elokuvia näytettiin Englannissa tasaiseen tahtiin. Elokuvien esityksistä olivat vastuussa pääasiassa Acres, Paul, joka oli kehittänyt omaa kameraansa ja luonut myös oman projektorinsa, kuin myös Lumiere-veljesten edustajat, jotka olivat nopeasti laajentamassa toimintaansa Ranskan ulkopuolelle. Merkittävää Englannin elokuvan kehitykselle oli ennen kaikkea se, että Paul myi omaa kameraansa ja projektoriansa muille elokuvan tekemisestä kiinnostuneille, jolloin Englannin elokuvantekijät pääsivät kehittämään omia elokuviaan.

Myös Yhdysvalloissa kehiteltiin elokuvakameraa ja elokuvaprojektoria, aivan samoihin aikoihin kuin Euroopassakin. Yhdysvaltojen elokuvan kehityksessä keskeisiä nimiä on kolme: Woodville Latham (ja hänen poikansa Otway ja Gray), kaksikko C. Francis Jenkins ja Thomas Armat ja kaksikko Herman Casler ja W.K.L. Dicksinson.

Woodville Latham alkoi poikiensa kanssa työskennellä elokuvakameran ja projektorin kimpussa vuonna 1894, ja ensimmäiset näytöksensä he pitivät jo huhtikuussa 1895, eli puolisen vuotta Lumiere-veljeksiä aikaisemmin. Siitä lähtien Latham poikineen piti säännöllisiä elokuvaesityksiä vuosikaudet, mutta varsinaisia menestyksiä ne eivät koskaan olleet, sillä heidän kameransa tuotti melko himmeää kuvaa. Heidän kehittämä projektori oli sitä vastoin erinomainen, ja se levisi laajaan käyttöön.

Herman Casler kehitti vuonna 1894 ”mutoskoopin”, eräänlaisen kehittyneemmän version kinetospkoopista. Yhdessä Dicksonin (joka oli nyt jättänyt yhteistyön Edisonin kanssa) kanssa he perustivat American Mutoscope Companyn, joka alkoi vähitellen keskittyä elokuvien näyttämiseen peepshow-tyylisen elokuvanteon sijasta. Yhtiöstä oli vuoteen 1897 mennessä tullut Yhdysvaltojen suurin elokuvayhtiö.

Jenkinsin ja Armatin yhteisprojekti, ns. ”phantoskooppi”, ei ollut järkälemäinen menestys, vaikka oman osansa hekin tekivät Yhdysvaltojen elokuvan kehityksen kannalta. Phantoskoopilla näytettiin kinetoskoopille tarkoitettuja filmejä. Koska alalla oli jo kilpailua (kinetoskooppi ja Lathamin elokuvaesitykset), ja koska phantoskoopin kuva ei ollut erityisen hyvä, siitä ei koskaan tullut suurta menestystä. Myöhemmin Armat jatkoi phantoskoopin kehittelyä ilman Jenkinsiä ja teki yhteistyötä Edisonin kanssa, jota kautta syntyi ”Vitaskooppi”.

Vitaskooppi, päinvastoin kuin phantoskooppi, oli suuri menestys ja sen myötä voidaan sanoa, että elokuvasta tuli Amerikassa elinvoimainen teollisuudenala.

Vuoteen 1897 mennessä elokuva oli siis syntynyt ja jo kehittynytkin niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Elokuvia näytettiin ihmisille kahdella eri tavalla: joko peepshow-tyylisesti jonkinlaiseen (riippuen laitteesta) laatikkoon katsoen, tai sitten niitä näytettiin suurelle yleisölle elokuvateatterissa. Tämä nuori keksintö oli aloittanut matkansa kohti menestystä, ja pian siitä tulisi yksi maailman suurimpia teollisuuden aloja.

Teksti: © 2009 Antti Honkala

Lähteet:
Hill. & Church Gibson: The Oxford Guide to Film Studies
Thompson & Bordwell: Film History – An Introduction
Thompson & Bordwell: Film Art – An Introduction
Peter von Bagh: Elokuvan historia

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202