Elokuvalistojen parhaat puolet

(2005)

Silloin tällöin kuulee melkein vihaisella tai painostavalla äänensävyllä kysyttävän: “Miksi Citizen Kane on maailman paras elokuva?”

julkaistu 2005-03-06 / päivitetty 20.06. klo 20:08

Silloin tällöin kuulee melkein vihaisella tai painostavalla äänensävyllä kysyttävän: “Miksi Citizen Kane on maailman paras elokuva?” Tuohon kysymykseen ei ole helppo vastata, varsinkaan jos sinut on yllätetty tai sinun oletetaan tietävän, koska tiedät enemmänkin elokuvista. Miksi se sitten on paras? Se on hyvä kysymys ja voisinpa sanoa sen laatua tai merkitystä elokuvan historialle väheksymättä, että kovinkaan moni ei taida itsekkään tietää.

Kyseessähän on kieltämättä yksi kaikkien aikojen parhaita elokuvia – allekirjoittanutkin myöntää sen – mutta nykyään ei listaäänestyksissä tapahdu oikein muutosta suuntaan tai toiseen. Kriitikot eivät oikein periaatteestakaan voisi äänestää toisin: Citizen Kane paras, Pelin Säännöt (Renoir) toinen ja kolmantena Panssarilaiva Potemkin (Eisenstein). Eikö erilaisten listojen tulisi kuitenkin heijastaa omaa aikaansa eikä menneitä mieltymyksiä ja eivätkö ennätykset ole tehty rikottaviksi? Vuosi toisensa jälkeen kriitikot äänestävät nämä kolme kärkeen (poikkeuksiakin on), mutta harvoin Citizen Kane on ohjaajien ja kriitikkojen henkilökohtaisilla listoilla ensimmäisenä.

“Jokaisen itseään kunnioittavan kriitikon kolmen kärki on Kane, Pelin säännöt ja Potemkin.”

Eräs opettajani sanoi kerran hieman hymyillen, että kukaan itseään kunnioittava kriitikko ei voisi laittaa kolmen kärkeen muita elokuvia kuin Kane, Pelin säännöt ja Potemkin. Niin se kyllä tuntuu olevan. Henkilökohtaiset listat ovat subjektiivisia, mutta kun valitaan kaikkien aikojen parhaita, niin kaikilla tuntuu olevan mielessä ne tietyt standardielokuvat, jotka sinne kymmenen kärkeen kuuluvat. Ne tietyt elokuvat, jotka määrittelevät tason tai jotka ovat elokuvan täydellinen idea. Tästä voi syntyä elokuvantekijöille eksistentialistinen ahdistus: miksi tehdä elokuvia, kun mikään uusi elokuva ei voi olla elokuvan täydellistä ideaa parempi. Ahdistus on turhaa, koska ei Citizen Kanekaan pottia heti räjäyttänyt.

Nykyään ei ehkä uskalleta äänestää toisin, mutta kun tarkastellaan miten äänestettiin Citizen Kanen aikaan, kannattaa vilkaista Sight and Sound -lehden vuonna 1952 alkaneet kymmenen vuoden välein järjestettävät gallupit. Vuonna 1952 Citizen Kanea (1941) ei nimittäin ole koko listassa, kun taas vuodesta 1962 eteenpäin se on ensimmäisenä. Miksi maailman parhaan elokuvan suuruutta ei tajuttu heti tai edes kymmenen vuotta ilmestymisen jälkeen? Miksi Orson Wellesin debyytin suuruus ei räjäyttänyt kaikkien aikalaistensa tajuntaa jo heti ensimmäisessä näytöksessä? Kyse on Kanen aseman muuttumisesta. Enää ei ole kyse Kanen sijoituksesta listoilla tai paremmuudesta elokuvana, vaan siitä mitä se paikallansa edustaa.

Nykyään kyse on perinteistä. Listojen muuttumattomilla suosikeilla halutaan vaalia mestariteoksia, joiden arvostus pienenee sukupolvien saatossa yhä enemmän. Koska näiden elokuvien historiallinen konteksti käy koko ajan kaukaisemmaksi, näistä listoista on tullut keino pitää merkkiteoksien merkitystä elossa. Tähän tarkoitukseen se saattaa olla osuvaa, mutta tulevaisuudessa listojen kannalta on parempi, jos unohtaisimme sukupolvien väliset kuilut, kiistat ja erimielisyydet, lukuun ottamatta rakentavaa keskustelua. Listoja tarkastellessa olisi myös hyvä, jos kaikki pystyisivät ohittamaan henkilökohtaiset mielipiteensä ja tunnustaisivat listojen subjektiivisuuden. Sillä listojen pääasiallinen tarkoitus ei ole äänestää vanhoja klassikoita kärkeen ja haistattaa pitkät uusille, vaan silloin tällöin juhlistaa elokuvan pitkää historiaa ja sen merkkipaaluja. Listojen tarkoitus ei ole ärsyttää nuoria elokuvafaneja laittamalla Citizen Kane aina paalupaikalle, ja sen ymmärtäminen olisi varmasti terveellistä monelle ihmiselle. Saatteeksi listojen olemassaolon pohdintaan ja niiden hyvien puolien muistamiseen, olen laatinut seuraavan osion:

Miksi on listoja? – Top 5 syytä

1. Viihdearvo

Itse olen varsin mieltynyt listojen tekoon. Minulle listojen tekeminen on viihdettä ja huvia. Minulla on taipumuksena tarkastella mieltymyksiäni, muuttuvia mielipiteitäni ja viihdyttää itseäni erilaisia listoja tekemällä. Listat saattavat liittyä elokuviin, ohjaajiin, albumeihin tai joihinkin muihin harrastuksiini. Harrastelijakriitikolle listoilla on myös kouluttavaa vaikutusta. Sillä niiden teon ohella, tulee usein mietittyä valintojaan, joka taas selkeyttää omaa elokuvamakua. Lisäksi listoja lukiessa ehkä tärkeintä on huumorintaju sekä kyky ymmärtää, että listat ovat eräänlaista opettavaista leikkiä.

2. Nostalgia

Englantilainen Empire-lehti julkaisi vuoden 1996 heinäkuussa listan elokuvahistorian parhaista kohtauksista, juhlistaakseen elokuvan 100-vuotisjuhlavuotta. Tämän listan tarkoituksena oli historiallisen katsauksen ohella nostalgia. Lista painottaa elokuvien hyviä puolia, tiettyjen voimakkaita tunteita herättäneiden kohtauksien kautta. Kaikkina näinä vuosina en ole ikinä katsellut listaa varsinaisena kilpailuna, vaan pikemminkin kokoelmana mahtavia kohtauksia. En ole ikinä ollut vihainen voittajalle (Jurassic Parkin kohtaus, jossa Sam Neil ja poika ovat sateessa vastakkain tyrannosaurus rexin kanssa), sillä listan funktio on muistuttaa meitä elokuvahistorian mahtavimmista kohtauksista, joiden ansiosta ihmiset palaavat vuodesta toiseen näiden elokuvien pariin.

3. Informaatio ja historia

Listojen ehkä merkittävin hyöty on niiden informatiivisuus. They Shoot Pictures Don’t They -sivuston tuhannen elokuvan lista ei enää pysty olemaan vain elokuvien välistä “kilpailua”, vaan pikemminkin se hahmottaa kokonaisvaltaista merkkielokuvien listaa, johon mahtuvat mukaan niin klassikot kuin ensimmäiset juonelliset pornoelokuvatkin. Listoja voi käyttää erinomaisina elokuvaoppaina. Niistä voi katsoa miten tietty elokuva on pärjännyt tai jos kyseinen elokuva on päässyt vaikka kyseisen 1000 elokuvan joukkoon, on sillä varmasti jonkinasteista historiallista arvoa ja näin ollen elokuva saattaa olla katsomisen arvoinen.

4. Keskustelun herättäjiä

Elokuvassa High Fidelity John Cusack ja Jack Black laativat jatkuvasti erilaisia musiikkiin liittyviä top5 -listoja, jotka toimivat keskustelun herättäjiä ja eräänlaisen sosiaalisen kanssakäymisen muotona. Koska kyseessä ovat saman alueen asiantuntijat, niin on loogista että he kommunikoivat aivan omalla kielellään ja aivan omassa maailmassaan. Harvat onnekkaat saavat koskaan maistaa kunnolla tämän kaltaista keskustelua, jota on nykyään löydettävissä vain harvoista kaveripiireistä tai nettipalstoilta. Listat toimivat nimenomaan mainiona virikkeenä tämän kaltaiseen keskusteluun.

5. Kilpailuhenki?

Listojen tarkoitus nähdään valitettavan usein pelkästään kilpailujen tai menestyksen mittareina. Haluttaessa kilpailuttaa oikein kunnolla elokuvia keskenään, niin erilaisten mittareiden määrä tulisi olla suuri. Äänestyksessä tulisi ottaa huomioon mm. valmistusvuosi, genre, alan tunnustukset, aihepiiri, eri aikoina tehdyt kyselyt jne. Syitä ja kriteerejä voisi keksiä vaikka kuinka paljon, mutta pääasia on se että tietyt elokuvat saattavat pärjätä omassa lajissaan, mutta isolla kaavalla menestys saattaa olla vähäistä. Stanley Kubrickin Hohdon (1980) on tutkittu olevan kaikkien aikojen paras kauhuelokuva, mutta verrattaessa muihin Kubrickin elokuviin, samalla vuosikymmenellä tehtyihin tai samana vuonna valmistuneeseen Imperiumin vastaiskuun, se kokisi tappion. Suositun Internet Movie Databasen top 250 on kuitenkin lista, jossa on hyödynnetty monenlaisia tekijöitä. Listassa ei kuitenkaan ole pystytty estämään tietynlaisten trendielokuvien nopeaa nousua listalle. IMDB:n listoissa onkin positiivista se, että ne antavat kuvan ajastaan. Jos taas haluaa parempaa hajontaa voi tuloksia vertailla vuosikymmenittäin tai genreittäin laadittuihin listoihin. Top 250 -listalla – toisin kuin muilla listoilla – jäsenillä on kuitenkin mahdollisuus äänestämällä laittaa vanhojen elokuvien vallalle hanttiin.

Elokuvien listaaminen pelkän kilpailuvietin kannalta on typerää. Mielestäni erilaiset listat ovat positiivinen asia, joita meidän mahdollisimman monipuolisesti hyödyntää. Olisi se sitten tiedonhankintaa, keskustelunherättämistä, ajanviettoa tai vanhaa kunnon kilpailua, sillä ei ole väliä, sillä joka tapauksessa siitä voi olla hyötyä.

teksti: © 2005 Otto Kylmälä

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

LUETUIMMAT – 6KK

ENSI-ILTA

BLU-RAY & STREAM

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202