Perheen ja kodin rooli George A. Romeron klassikossa Elävien kuolleiden yö

Night of the Living Dead (1968)

Heinäkuussa menehtynyt modernin kauhu-elokuvan pioneeri hyödynsi aivokuolleita zombeja hienovaraisessa yhteiskuntakritiikissään.

julkaistu 2017-11-21 / päivitetty 12.12. klo 17:05

KUVA 3

George A. Romero
George A. Romero 

KUVA 2

Duane Jones esittää Benin roolin
Duane Jones esittää Benin roolin 

KUVA 1

Cooperin perhe: Harry, Helen ja Karen
Cooperin perhe: Harry, Helen ja Karen 

1960-luku oli merkittävä vuosikymmen kauhugenrelle. Alfred Hitchcockin Psykon ja Michael Powellin Pelon kasvojen myötä fobiat alkoivat kohdistua enemmän tavanomaisiin, arkisiin pelkoihin. Suuntaus 50-luvun yliluonnollisista ja usein Maan ulkopuolisista pelotteista muuttui psykologiseen, entistä lähestyttävämpään kauhuun. Yhä voimakkaammin yhteiskunnallisiin aiheisiin kantaa ottavat kauhuelokuvat vastustivat etenkin yhdenmukaisuutta, joka syntyi toisen maailmansodan jälkeisen poliittisen epävakauden seurauksena.

Nopean talous- ja väestönkasvun myötä yhä useamman keskiluokkaisen perheen liikehdintä esikaupunkeihin lisäsi paitsi sosiaalista eristäytyneisyyttä ja vieraantuneisuutta myös yleisiä käsityksiä yhteiskunnan normeista. Television yleistyminen talouksissa edesauttoi vahvistamaan kylmän sodan aikaista ideologiaa amerikkalaisesta perheidyllistä sekä ihanteellisista sukupuolirooleista. Vastarinnan vuosikymmeneksi kutsutulla 60-luvulla nuoret elokuvantekijät kuten George A. Romero pyrkivät irtautumaan normatiivisuuden kahleista haastamalla eritoten näkemystä patriarkaalisesta ydinperheestä.

Minibudjetilla toteutettu, rosoiselle 35mm mustavalkofilmille kuvattu Elävien kuolleiden yö peilaa 60-luvun muutoksen aiheuttamaa pelkotilaa, johon Romeron pessimistinen maailmankatsomus pohjautui. Ohjaajan allegorisesti tulkittava yhteiskuntasatiiri on osoitettu jokaista tarinassa esittävää, yhteiskunnan monimuotoisuutta ruumiillistavaa henkilöhahmoa kohtaan. Jokainen kahdeksasta (vanhemmat ja lapsi, nuoripari, sisarukset, afroamerikkalainen mies) hahmosta kokee yhtä lailla traagisen kohtalon, oli heidän toimensa sitten kuinka jalo tahansa.

Elokuvan lineaarinen juoni on yhtä laskeutumista. Kukkulan päällä olevalta hautausmaalta draaman kaari johdattaa henkilöhahmot aina laakson pohjalle sijaitsevaan maataloon ja sen alimpaan paikkaan, kellariin. Vertauskuvallinen syöksykierre helvettiin – tai Benin (Duane Jones) kuvailemaan “kuoleman loukkuun” – muuttuu pian yhteiskunnallisten murtumien kohtaamispaikaksi, jossa suurennuslasin alle asettuu etunenässä amerikkalaisen perheinstituution kriiisi.

Elävien kuolleiden yössä itse zombit eivät muodosta vastustamatonta uhkakuvaa. Hitaasti kangertelevat elävät kuolleet aiheuttavat vain presenssillään paniikin, jotta kiintopiste säilyy henkilöhahmoissa ja heidän keskinäisissä konflikteissa. Romeron päätös jättää verenhimoiset laahustajat miltei kokonaan taka-alalle on valinta, joka hämärtää rajanvedon fantasian ja realismin välillä. Katsojan on helppo liittää paitsi televisiossa pyörivät uutisraportit Vietnamin sotaan myös elokuvan muu representaatio laajempiin yhteiskunnallisiin kehiin.

Representaatiossaan kärjistettyjä sukupuolistereotyyppejä hyödyntävä Romero kohdistaa ankarimman kritiikkinsä perinteisiä sukupuolirooleja kohtaan. Alusta alkaen patriarkaalinen ylivalta passivoittaa tarinan naishahmot puolustuskyvyttömiksi sivusta seuraajiksi. Barbra (Judith O’Dea) ei veljensä Johnnyn (Russell Streiner) kuoleman jälkeen kykene puolustamaan itseään muuta kuin pakenemalla, kunnes Ben ottaa ohjat käsiinsä ja rakentaa maatalosta suojaisan tukikohdan.

Helen (Marilyn Eastman) ja Judy (Judith Ridley) niin ikään jäävät miesylivallan päätöksenteon ulkopuolelle, ja saavat tehtäväkseen hoitaa äityisvelvotteet huolehtimalla sairastuneesta Karenista (Kyra Schon). Maatalon – eli kodin – funktio joukon suojana ja turvapaikkana palauttaa mieleen tyypillisen keskiluokkaisen omakotitalon, joka kauniista ulkomuodostaan huolimatta toimi 50-60-luvulla usein myös vankilana kulttuurin normien mukaan eläville naisille.

Harryn (Karl Hardman) ja Benin välinen taistelu maatalon herruudesta kulminoituu kaksikosta vanhemman Harryn periksiantamattomuuteen. Harry ei suostu taipumaan ajatukselle kahdesta alfauroksesta samassa talossa, mikä lopulta koituu hänen kohtalokseen. Vahvat perhesiteet puolestaan ajavat niin Barbran kuin Helenin lähes katatoniseen tilaan kohdatessaan lähimmäisensä, sillä kumpikaan heistä ei kykene taistelemaan elävää kuollutta perheenjäsentään vastaan.

Vaikka Romero on kiistänyt Elävien kuolleiden yön loppukohtauksen – jossa Ben saa luodin päähän viranomaisen toimesta – ja Martin Luther Kingin salamurhan välisen korrelaation, on historia itse muovannut elokuvan lopullisen viestin. Benin roolihahmo alun perin kirjoitettiin valkoihoiselle näyttelijälle, mutta Duane Jonesin ollessa koe-esiintyjistä paras, ei Romero muuttanut hahmoa millään tavalla. Rohkea valinta kuin sattumalta punoo yhteen elokuvan jo valmiiksi synkän sanoman siitä, kuinka yhteiskunnassa kukaan ei ole enää pelastettavissa, sillä ihmiskunnan suurin vaara on ihmisluonto itse.

Teksti: 2017 Jussi Toivola

Trilogian päätösosa Elävien kuolleiden päivä esitetään Night Visions –festivaalilla 22.11.

Seuraa meitä

PINNALLA

Milly Shapiro ja Toni Collette

Hereditary - pahan perintö

Kreeta Korhola | 19.06.

Kuolemaa ja surutyötä kauhun keinoin kuvaava elokuva on pelottavin valkokangaskokemus miesmuistiin.

Lue lisää »
Harry Dean Stanton

Lucky

Samu Oksanen | 03.06.

Harry Dean Stantonin subliimissa joutsenlaulussa kärttyisä erakko ei astu yöhön sovinnolla.

Lue lisää »
Daisy Ridley

Star Wars: The Last Jedi

Aleksi Salonen | Blu-ray | 24.04.

Komiteakäsikirjoitukselta maistuva jediseikkailu taistelee löytääkseen jonkin syyn olemassaololleen.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Josh Brolin on Thanos

Avengers: Infinity War

Aleksi Salonen | 25.04.

Mahdottomassa montaasielokuvassa on panoksia, joita aiemmissa osissa ei voinut olla.

Lue lisää »
Ayame Misaki

Kohti valoa

Samu Oksanen | 06.05.

Rakkaus loistaa valoa pimeyteen Naomi Kawasen liikuttavassa näkemyksessä kuvien voimasta.

Lue lisää »
Minä, Simon

Minä, Simon

Kreeta Korhola | 02.05.

Tarkkanäköinen nuorisokuvaus koostaa ajantasaista kuvaa teini-iän ja erilaisuuden kurimuksesta vuonna 2018.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

Kenneth Branagh ja Daisy Ridley

Idän pikajunan arvoitus

Kreeta Korhola | Blu-ray | 22.05.

Mestarietsivä Hercule Poirot palaa valkokankaille hyppäämällä murhajunan kyytiin Agatha Christien klassikkokertomuksessa.

Lue lisää »
Daisy Ridley

Star Wars: The Last Jedi

Aleksi Salonen | Blu-ray | 24.04.

Komiteakäsikirjoitukselta maistuva jediseikkailu taistelee löytääkseen jonkin syyn olemassaololleen.

Lue lisää »
Luciano Acuna Jr., Hugh Jackman ja Keala Settle

The Greatest Showman

Samu Oksanen | Blu-ray | 22.05.

Elämää pienempi alkuperäismusikaali showbisneksen pioneerista silottaa kummajaisgallerian historialliset särmät.

Lue lisää »

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

Seuraa meitä

Seuraa Filmgoeria Facebookissa
Seuraa Filmgoeria Twitterissä
Tilaa Filmgoerin sisältö RSS-syötteenä
Tsekkaa myös toimituksen leikekirja
Filmgoer Youtubessa
TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2018
ISSN 1798-7202