Suosituksia DocPoint-festivaalille

(2013)

| FESTIVAALI

Toimituksen vinkkejä 22.–27. tammikuuta järjestettävälle dokumenttielokuvan festivaalille.

julkaistu 2013-01-16 / päivitetty 10.06. klo 18:06

KUVA 4

Wrong time, wrong place Kuva: Cobos Films
Wrong time, wrong place Kuva: Cobos Films 

KUVA 3

Fuck for Forest. Kuva: Pokromski Studio
Fuck for Forest. Kuva: Pokromski Studio 

KUVA 2

The Gatekeepers. Kuva: Cinephil ja Les Films Du Poisson
The Gatekeepers. Kuva: Cinephil ja Les Films Du Poisson 

KUVA 1

The House I Live In. Kuva: Derek Hallquist
The House I Live In. Kuva: Derek Hallquist 

Helsingin DocPoint-festivaalilla nähtiin vuonna 2013 puolensataa dokumenttielokuvaa.

Suosituksiimme ohjelmistosta lukeutuvat Yhdysvaltain huumeidenvastaisen sodan ankarasti tuomitseva The House I Live In, ruotsinsuomalaisten kokemuksia kauniisti kuvaava Laulu koti-ikävästä, Israelin tiedustelupalvelu Shin Betin historiaa hämmästyttävästi avaava The Gatekeepers sekä elämää, sattumaa ja Utøyan joukkosurmaa ihmettelevä Wrong Time, Wrong Place.

DocPoint.info

Suosittelemme

Fuck for Forest

Fuck For Forest, luonnonsuojelun ja eroottisen vapaamielisyyden puolesta puhuva organisaatio on yhdistelmä 60-luvun hippiliikkeen vapaan rakkauden idealismia ja modernin teknologian kutistaman maailman tarjoamia mahdollisuuksia uudenlaiseen poliittiseen aktivismiin. Järjestön nimeä kantavassa puolalaisen Michal Marczakin ohjaamassa dokumentissa kuvataan usean kuukauden ajanjaksolla järjestön toimintaa, joka painottuu seksuaalisen materiaalin tuottamiseen ja myymiseen sademetsien pelastamiseksi.

Fuck for Forest. Kuva: Pokromski Studio

Dokumentin henkilöiden alastomuus on kuitenkin ennen kaikkea henkistä. Sen takaavat kuvauksen kohteiden – erityisesti norjalaisen, keskiluokkaisuutta pakenevan Dannyn – vimmainen halu olla erilaisia ja avata itsensä maailmalle, ohjaajan ystävystyminen heidän kanssaan sekä erinäiset mielen ja aineiden tuottamat, sovinnaisuuden rajoja rikkovat yhdisteet.

Kuvatessaan nykyaikaisen, eksyneitä sieluja yhdistävän yhteisön seksuaalisia akteja, dokumentti herättelee katsojan mielessä kysymyksiä pornon, seksin ja rakastelun eroista. Fuck For Forestin tarkoitus on shokeerata, mutta tämä ei liene ohjaaja Marczakin perimmäinen agenda.

Ajoittaisella rauhallisella kerronnalla ja intiimeissä hetkissä hiljaa läsnä olevalla kameralla on päästy ihon alle: sinne, missä itsevarmuutta uhkuvat ja tankeroenglannillaan ideologiaansa julistavat aktivistit ovatkin pieniä lapsia, jotka etsivät rakkautta ja hyväksyntää. Teatraalisen uhkaavalla musiikilla säestetty saapuminen lopulta sademetsän heimon luokse, sitten ayahuascan, hurmoksen ja päämäärän suloisen läheisyyden kautta pettymykseen luo elokuvalle ajatuksia herättävän loppukaaren.
★★★★ – Marjo Naumi

The Gatekeepers

Dror Morehin ohjaama Oscar-ehdokas sisältää kertakaikkisen hämmästyttäviä haastatteluja ja lausuntoja Israelin armeijan keskustelutiedustelupalvelu Shin Betin entisiltä johtajilta. Eriskummallista Israelin palaestiinalaispartisaaneja tai -terroristeja – näkökulmasta riippuen – vastaan vuosikymmeniä toimineiden älykkäiden, laskelmoivien ja tunnekylmien ammattilaisten haastatteluissa on niiden suorapuheinen kriittisyys maan hallituksien toimia kohtaan.

Analyysi on selvä: Israelin valtiolla ei ole strategiaa tai todellista pyrkimystä väkivallan kierteen katkaisemiseksi. Johto ei ymmärrä mitä tekee. Siksi terrorisminvastainen toiminta on tuottanut vain lisää kärsimystä niin israelilais- kuin palestiinalaisväestöllekin.

Tuotantoarvoiltaan korkea dokumentti vakuuttelee kiinnostavien puhuvien päiden lisäksi valokuviin pohjautuvilla kolmiulotteisilla rekonstruktioilla ja sotapelimäiselllä teknografiikoilla. Elokuva on jaksoteltu ja otsikoitu Shin Bet -haastattelujen iskevimpien lausuntojen mukaan.

The Gatekeepers. Kuva: Cinephil ja Les Films Du Poisson

Vakuuttavan Portinvartijoista tekee, ettei Shin Betin johdon lausuntoja tarvi niellä sellaisenaan. Osa lausunnoista menee keskenään ja jopa puhujan omien lausuntojen kanssa ristiin. Mutta jos tässä asemassa olevat ovat valmiita tuomitsemaan Israelin Palestiina-politiikan näin kärkevästi, ei entistä kovemman linjan puolustajille tahdo jäädä argumentatiivista elintilaa.
★★★★★ – Aleksi Salonen

The House I Live In

Yhdysvaltain “huumeidenvastainen sota” on epäonnistunut täydellisesti: Nixonin retorisesti käynnistämä, mutta Reaganin nykymuotoisena aloittama ohjelma ei ole vähentänytt huumeidenkäyttöä, mutta sen seurauksena maan vankiloissa istuu 2,5 miljoonaa ihmistä (25% maailman vangeista), joista noin puolet on mustia (osuus noin 13% väestöstä). Puoli miljoonaa vangeista ei ole syylistynyt väkivaltarikoksiin, mutta silti moni heistä istuu 20 tai 40 vuoden tuomiota, usein crack-kokaiinista.

Tai ehkä “sota” on sittenkin onnistunut täydellisesti: musta väestö on marginalisoitu, vankilateollisuudella menee paremmin kuin koskaan ja poliisilaitosten huumepidätysten määrät ovat huippulukemissa. Ohjaaja Eugene Jareckin omasta lähipiiristä systeemitasolle siirtyvä The House I Live In puhuu paljolti samoista yhteiskunnallisista muutosvoimista ja perversseistä kannustimista kuin televisiosarja Langalla.

Sarjan luoja David Simon on yksi dokumentin erinomaisesti valituista haastatelluista, jotka puhuvat analyyttisesti ja vakaumuksella. Simon kutsuu huumeidenvastaista sotaa Yhdysvaltain alaluokkaan kohdistetuksi “hitaaksi holokaustiksi”. Kontekstistaan irrotettuna väite kuulostaa kovalta, mutta dokumentin monirintamaisen vyörytyksen päätteeksi se vakuuttaa.

Suomesta on helppo päivitellä Amerikan hulluutta. Dokumentin analysoiman tuhovoiman siemenet ovat kuitenkin alati kylvöä odottamassa myös omassa rikospolitiikassamme, kun yhteiskunnan patologioihin ratkaisuiksi tarjotaan yksilön vastuuta ja kovempia rangaistuksia, toisin sanoen oireiden hoitoa. Siksi Tavallisista Asioistakin syntyi kiista, siinä tarjottiin väärää ratkaisua väärään ongelmaan.

Kerronnallisesti Why We Fight -dokumentistaan tunnetun Jareckin teos on hitusen ylidramatisoitu ja pompahteleva.
★★★★ – Aleksi Salonen

Laulu koti-ikävästä

Viime vuosina ruotsinsuomalaisten kokemukset 60- ja 70-lukujen Ruotsissa ovat kiinnostaneet fiktioelokuvantekijöitä. Nyt aiheeseen tarttui Mika Ronkainen, jonka elokuvassa sitä käsitellään nelikymppisen muusikon Kai Latvalehdon ja hänen isänsä Taunon tarinan kautta. Perhe muutti Göteborgiin Kain ollessa parivuotias ja takaisin Suomeen tämän teini-iässä. Jäljelle jäi loputon ulkopuolisuuden tunne.

Laulu koti-ikävästä. Kuva: Klaffi Productions

Elokuvassa Kai ja Tauno matkustavat Göteborgiin ja takaisin. Auton tuulilasin pintaan teipatun kameran kautta katsoja pääsee seuraamaan isän ja pojan intiimiä keskustelua. Hieman kierrellen paljastetaan salaisuus jos toinenkin, ollaan juroja mutta puhutaan silti tunteista ja lopulta liikututaan. Ruotsinsuomalaisten esittämät siirtolaislaulut asettavat henkilökohtaisen tarinan laajempaan kontekstiin.

Laulu koti-ikävästä on esteettisesti kaunis, tyylillisesti eheä ja kerronnallisesti kiinnostava dokumentti. Mukana elokuvanteossa on ollut myös dokumentaristin paras ystävä, sattuma. Tätä matkaa ei olisi voinut käsikirjoittaa.
★★★★ – Tuija Pyhäranta

Pervert’s Guide To Ideology

Pervert’s Guide To Cinema (2006) luotaa populaarielokuvaa lacanilaisen psykologian ja marxismin karismaattisen lähettilään, kulttuurifilosofi Slavoj Žižekin silmin. Eräänlainen jatko-osa, Ideology, on edeltäjäänsä keskitetympi sarja argumentteja ja väitteitä totaalisten ideologioiden (kapitalismi, kommunismi, fasismi) toimintamekanismeista. Jos siis odottaa lisää samaa, tulee pettymään.

Ilmiömäisen nykytaidedokumentin Over Your Cities Grass Will Grow (Docpointissa 2011) viimeksi ohjannut Sophie Fiennes suosii pitkiä staattisia otoksia, joissa Žižek pärskii intohimoisesti Taksikuskin ja muiden näyte-elokuvien lavastejälljennösten keskellä. Vaikutelma on luennoiva, mutta Slovenian karhun provosoivat lausunnot saavat samalla ilmaa kaapata tarkkaavaisen mielen huomion.

Mannermaiselle filosofialle ominaisesti Žižekin kokonaisargumentti on ryöppyävä ja liikaa todistava, mutta lukuisat pienemmät pistot uppoavat syvälle ideologisen vallan ihraan.
★★★★ – Aleksi Salonen

Wrong time, wrong place

John Appelin elokuva on oikeastaan elokuva sattumasta. Se saattaa kuitenkin unohtua, kun sattumaa käsitellään näin rankan linssin läpi, Utøyan joukkosurman ja Oslon pommi-iskun uhrien näkökulmasta.

Wrong time, wrong place Kuva: Cobos Films

Appelin haastateltavista toiset selviytyivät täpärästi, mutta toiset menettivät läheisensä. Haastateltavat tulevat eri puolilta maailmaa, erilaisista kulttuureista ja kaikilla heistä on erityinen tapansa käsitellä ja tulkita kuolemaa ja selviytymistä. Norjalainen poika puhuu sattumasta, ugandalainen nainen kohtalosta. Tyttärensä menettäneet äiti ja isä tulkitsevat menetystä lähes riitaisasti, kun toinen näkee maailman yhteen kutoutuvina tarinoina ja ennustuksina, toinen katsoo sitä rationaalisesti uskoen vain siihen, minkä näkee.

Wrong time, wrong place on kiehtova katsaus erilaisiin tapoihin tulkita maailmaa. Se ei tirkistele tai etsi melodraamaa, pikemminkin huumoria. Elokuvassa esiintyvä norjalainen poika kuvailee tilannetta, jossa muutama saarella ollut nuori oli paennut ampujaa vessaan ja yhdelle tuli vessahätä. Mitä sitten tapahtui, se on kertojan mielestä, näin jälkikäteen ajatellen, oikeastaan aika hauskaa.
★★★★ – Tuija Pyhäranta

Katsomisen arvoisia

Men at Lunch

Tiedät varmaan sen valokuvan. Sen, jossa 11 miestä istuu korkeuksissa, näennäisen rentoina, allaan vain kapea rautapalkki sekä 250 metriä ilmaa ja käsissään eväslaatikot. Sen, jota myydään jokaisen tavaratalon sisustusosastolla, jonka on nähnyt lukemattomia kertoja, mutta jota katsoessa alkaa silti huimata ja jalkapohjia kipristää.

Seán Ó Cualáin elokuvassa tutustutaan tarkemmin paitsi itse kuvaan, myös siinä esiintyviin miehiin ja siirtolaisten arkeen lamasta toipuvassa 1930-luvun New Yorkissa. Ääneen pääsevät akateemikot, kuva-arkistoijat, kuvan miesten sukulaiset ja nykyterästyöläiset. Kerronnallisesti kiinnostava, mutta estetiikaltaan paremmin televisioon kuin valkokankaalle sopiva dokumentti tekee kuluneesta kuvasta entistä vangitsevamman.
★★★ – Tuija Pyhäranta

Roman Polanski: a Film Memoir

Vuonna 2009 Roman Polanski vieraili Sveitsissä ja tuli pidätetyksi lähes puoli vuosisataa vanhasta rikoksesta. Ohjaaja vietti vuoden kotiarestissa, kunnes Sveitsi päätti olla luovuttamatta Polanskia Yhdysvaltoihin. Ikävä tapaus Polanskin kannalta, mutta ainakin tuotteliaalla ohjaajalla oli aikaa antaa haastatteluja ystävälleen ja entiselle tuottajalleen Andrew Braunsbergille, jota kiehtoi Polanskin vaiherikas elämäntarina.

Dokumentissa Polanskin henkilöhistoriaa käsitellään limittäin hänen elokuviensa kanssa. Se kuljettaa katsojan Polanskin matkassa Toisen maailmansodan aikaisesta Varsovasta Hollywoodiin ja vaimon traagisen kuoleman ja alaikäisen raiskausepäilyn kautta maanpakoon takaisin Eurooppaan. Todellisia tapahtumia kuvitetaan kohtauksilla Polanskin elokuvista, ja niin katsoja pääsee osalliseksi siitä prosessista, jossa Polanskin henkilökohtaiset kokemukset ovat muuttuneet elokuvien materiaaliksi.

A Film Memoir kertaa ohjaajan elämän tärkeimmät tapahtumat ja antaa uutta syvyyttä hänen elokuviinsa, mutta arkistomateriaalista ja sveitsiläisessä mökissä tehdyistä haastatteluista koostuva Polanski-elokuva sopisi paremmin televisiosta kuin valkokankaalta katsottavaksi.
★★★ – Tuija Pyhäranta

Paremman puutteessa

The Last Frontier

Mongoliassa käydään taistelua ihmisten sieluista. Maailman harvimmin asutusta valtiosta on 1990-luvun kuluessa muodostunut uusi työmaa erilaisista kristillisistä tunnustuskunnista tuleville lähetystyöntekijöille.

Ohjaaja Floris Jan van Luynin näyttää, että lähetystyötä on montaa sorttia. Fundamentalistiseksi baptistiksi itsensä esittelevä lähetti ajattelee mongolialaisen kulttuuriperinnön koostuvan ”vodkasta, vodkasta ja vodkasta”, tietää muiden uskontojen tarjoavan vain heikkoja ”ehkä”-ratkaisuja, ja pilailee buddhalaisten rituaalien kustannuksella. Muut läheteistä ovat kuitenkin antautuneet kysymään oikeutusta työlleen ja pohtivat, mitkä ovat eettisesti kestäviä keinoja toteuttaa lähetyskäskyä.

Elokuvan päähenkilöksi nousee 15 vuotta Mongoliassa asunut kongolainen Gaby Bamana. Bamana on nähnyt, mitä kolonialistinen lähetystyö on saanut aikaan Kongossa, ja ehkä sen sekä pitkän kokemuksensa ansiosta myös Bamanan pohdinnat työn etiikasta ovat pisimmällä.

Työn oikeutuksen pohdinta ja lähetystyön moninaisuuden näyttäminen ovatkin The Last Frontierin parasta antia, mutta itse Mongolia jää sivuosaan. Tasavertaisia kohtaamisia lähettien ja buddhalaisten tai uskonnottomien mongolien välillä nähdään turhan vähän.
★★ – Tuija Pyhäranta

Jason Becker: Not Dead Yet

Kun Jason Becker oli lapsi, halusi hän oppia soittamaan kitaraa kuten isänsä. Jo muutaman oppitunnin jälkeen roolit kääntyivät päälaelleen. Parikymppisenä nousevan uran keskeytti kuitenkin rankka diagnoosi. Beckerillä todettiin liikehermostoa rapauttava ALS-tauti, ja lääkärit lupasivat vain muutaman vuoden elinaikaa.

Not dead yet, kertoo Becker-elokuvan nimi, mutta vaikea sitä olisi ollut ainakaan ensimmäisen tunnin aikana päätellä. Elokuvan alkuosa koostuu kotivideoista ja Beckerin läheisten haastattelusta, ja niinpä edelleen silmillään säveltävästä muusikosta itsestään tulee dokumentin todellinen päähenkilö vasta elokuvan lopussa. Silloin katsoja on jo menetetty.
★★ – Tuija Pyhäranta

Katso myös muut festivaaliraporttimme.

Seuraa meitä

PINNALLA

Lily Franky ja Kairi Jyo

Shoplifters - perhesalaisuuksia

| 27.12.

Varasteleva perhe pysyy yhdessä – japanilainen löytöperhedraama rikoksesta ja rakkaudesta kukoistaa kutsuvassa kurjuudessa.

Lue lisää »
Matthias Schoenaerts ja Léa Seydoux

Kursk

| 14.12.

Sukellusveneonnettomuuden uhreja ja omaisia muistavassa tuomionluvussa syytettyinä seisovat sydämettömät sedät.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Dakota Johnson, Anne-Lise Brevers, Mia Goth ja Majon Van der Schot

Suspiria

| 20.11.

Giallon mestariteoksen kuulaaksi kuviteltu oopiumuni pitelee rikkinäistä peiliä menneisyyttään työstävän kansan kasvojen edessä.

Lue lisää »
Matthias Schoenaerts ja Léa Seydoux

Kursk

| 14.12.

Sukellusveneonnettomuuden uhreja ja omaisia muistavassa tuomionluvussa syytettyinä seisovat sydämettömät sedät.

Lue lisää »
Michael B. Jordan ja Sylvester Stallone

Creed II

| 28.11.

Läski tummuu ja sydän turpoaa uuden sukupolven Rocky/Drago-revanssissa isien korkeammaksi kunniaksi.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

Saksanhirvet

Kosketuksissa

| DVD | 08.12.

Metafyysinen rakkaustarina teurastamossa ja unissa toisiaan etsivistä sieluista dominoi Berliinin elokuvajuhlia vuonna 2017.

Lue lisää »
Kurt Russell

The Christmas Chronicles

| Netflix | 10.12.

Ho ho ho ja hehkuviiniä pullo! Kurt Russellin valkoparta cowboy-ukki palauttaa uskon jouluun hyperglykeemisessä sesonkiseikkailussa.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202