Olen pitänyt Arman Alizadista jo pitkään. Suomen valtamediassa esiintyy harva journalisti, joka oikeasti uskaltaa tarttua maailman epäkohtiin samalla rohkeudella, tunnollisuudella ja kunnianhimolla kuin Alizad. Arman ja viimeinen ristiretki sai katsojilta paljon positiivisemman vastaanoton kuin uutuus Arman Pohjantähden alla, joka vasta kolmen jakson jälkeen on saanut ihmisten sormet sauhuamaan sosiaalisessa mediassa ja valtamedian keskustelupalstoilla edeltävää sarjaa ahkerammin. Eikä ihme, sillä Suomea koskevat asiat ovat suomalaisille luonnollisesti arempia kuin ongelmat maailman toisella laidalla.

Suomen yhteiskuntaa käsittelevän sarjan viimeisin jakso tutkiskelee Cannonball MC -moottoripyöräkerhon arkea, josta suurin osa suomalaisista tietää hyvin vähän. Ihan syystäkin kerhon mainetta varjostaa rikollisuus, sillä useampi kerhon jäsenistä on syyllistynyt muun muassa väkivaltarikoksiin. Alizadin neutraalius ja jopa tietynlainen kunnioitus ryhmää ja sen jäseniä kohtaan ei ole ollut kaikkien silmissä paras mahdollinen tapa lähestyä aihetta. Alizadia on moitittu etenkin kritiikittömyydestä järjestöä kohtaan.

Journalistina Alizadin tarkoitus on kyseenalaistaa ja valottaa organisaation toimia, ei laatia valmiita vastauksia hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Katsoja saa itse tehdä omat johtopäätökset näkemänsä perusteella.

Vasta elokuvateattereihin ilmestynyt Where to Invade Next on erinomainen esimerkki siitä, kuinka tutkinnallista journalismia ei pitäisi toteuttaa. Niin paljon kuin pidän Michael Mooren dokumenteista ja Mooren esittämästä, aiheellisesta kritiikistä tärkeitä aiheita kohtaan, on kyseessä dokumentaristin omien ideologioiden päähän hakkaamista ja kovin yksipuolista argumentointia. Paras esimerkki lienee Yhdysvaltain terveydenhuoltoa käsittelevässä Sickossa, jossa Englannin terveydenhuoltoa kaunistellaan röyhkeän propagandamaisesti, samalla kun NHS:n epäkohdat sivuutetaan tyystiin.

Ehkäpä juuri neutraaliutensa vuoksi Cannonball-jakso herätti niin paljon negatiivisia tuntemuksia katsojissa. Jos Alizadin kritiikki Cannonball-ryhmää kohtaan olisi ollut kovempaa, olisivatko katsojat olleet vähemmän kriittisiä? Rohkenen väittää, että olisivat, joka samalla nostaa ilmoille pelottavan ajatuksen siitä, että yhteiskuntamme vaatii monien mielestä enemmän mediasensuuria ja puolueellista journalistiikkaa, ettei enemmistön mielet vain pahoittuisi. Ja sehän tästä sääntöjen ja kieltojen luvatusta maasta vielä puuttuisi.

Teksti: 2016 Jussi Toivola

Kuvat: Nelonen Media