Suomalaisella elokuvakentällä on tällä viikolla puhuttu Angry Birds -elokuvan mahdollisesta muukalaisvihamielisyydestä.

Angry Birdsin vastustamaton, ilmeisesti yhdysvaltalaisissa ajatushautomoissa juonittu valkokangasinvaasio toi mukanaan valitettavan lieveilmiön: Angry Criticsit.

Elokuvajournalistisessa lintukodossaan köllöttelevät Angry Criticsit halusivat vain puhua siitä, kuinka pahoja maahanmuuttokriitikot, Trumpin kannattajat, ksenofobit ja Soldiers of Odinit ovat ja huolestua lapsien puolesta – eikö kukaan ajattelisi lapsia? – ja ehkä kertoa minne he vievät omia lapsiaan – katsokaa nyt, he ainakin ajattelevat lapsia – mutta homman olivat jo napanneet kolumniensa juurella röhnöttävät Lazy Pigsit.

Angry Criticseille ei jäänyt vaihtoehtoa: klikkien huumavasta melusta piittaamatta “krittarit” kertoivat tärkeitä pelottavia kohutarinoita lastenelokuvasta ja paljastivat ylivertaisen allegorian tajunsa – tiesittekö että muslimeilla on parta ja possukuninkaalla on parta, mutta kuninkailla ei yleensä ole partaa (minä en) – ja ylivertaisen kykynsä olla seuraamatta allegorioita loppuun – possujen “invaasio” kun on Angry Birdsissä vain harhautus, joka on osa ryöstöretkeä.

Avainsanaksi pienen lammikon polskahdukselle valikoitui pian “tulkinta”, josta mieleeni pulpahti Riikka Slunga-Poutsalon lentävä – wink wink – lause “Näin nämä asiat koetaan.” Mitäs siitä, ettei “maahanmuuttokriittinen” luenta kestä tavallista possulinnaa enempää kriittisiä ritsaosumia. Nyt tulkitaan, tai ainakin jossain on tulkittu, krittarit totesivat, eikä väärin voi.

Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, opettaa sanonta. Siihen lisäisin, että jos tunkee suunsa pureskelematta täyteen maahmuuttokriittistä leipää ja alkaa laulaa kapinalauluja, ei ääni välttämättä kajahda niin ylevästi, kuin saattaisi toivoa.

Keskustelua aiheesta: Katsoja-blogi, Iltalehti, Ilta-Sanomat, YLE Kulttuuricocktail ja Kuvien takaa -blogi.

Teksti: 2016 Aleksi Salonen