• Turin Horse
• Tree of Life
• Gamin au Vélo
• Attenberg
• Les Contes de la nuit

Espoo Ciné: Toivoa ja toivottomuutta

Espoo Cine 2011

Kymmenpäiväiseksi venynyt Espoo Ciné jäi kahdesta edellisvuodesta katsojaluvuin mitattuna  (n. 23 000), mutta valikoimaltaan festivaali oli tavallista kiinnostavampi. Esillä oli runsaasti muun muassa Cannesissa ja Berliinissä menestyneitä, korkealaatuisia teoksia. Ajatuksia niin ikään määrällisesti tavoitteesta jääneestä, mutta taiteellisesti erinomaisesta omasta festarikattauksestani, kiinnostavimmat edellä:

Béla Tarr: A Torinói ló - 5 tähteä. Friedrich Nietzsche koki tunnetusti lopullisen hermoromahduksen nähtyään ajurin piiskaavan hevostaan julmasti. Tarrin kaikkiaan 30:llä otoksella kertoma tragedia keskittyy hevoseen ja ajuriin sekä vanhan miehen tyttäreen, heidän alati kurjistuvaan olemassaoloonsa tuulen pieksämällä aroseudulla. Äärilleen pelkistetty kuvakieli ei totisesti säästelee katsojaa, mutta ankara tyyli loihtii hengissäpysymisen rajoilla häilyvien ihmisten elosta kamalalla tavalla mahtavan kuvan. Kertomus toimii allegoriana nihilistifilosofin mielen liekin sammumiselle ja nietzscheläisen maailmankuvan lihaksi tulemiselle.

Terrence Malick: The Tree of Life - 5 tähteä. Avajaiselokuvana nähty Tree of Life on oodi ihmettelevälle minälle. Ohjaajan vuosia valmisteleman suurtyön henkilökohtaisuus laajenee universaaliksi hengellisen tematiikan kautta. Leikkaukselta ja kuvaukseltaan elokuvahistorian kärkeen sijoittuvan työn ihmeellisin hedelmä on fragmentein kerrottu kasvu syntymästä kielen maailmaan. Siinä ilmenee tiivistetyimmin elokuvan filosofia olemisen luonteesta ja yksilön kokemuspiirin keskeisyydestä. Lue koko arvio >>

Jean-Pierre ja Luc Dardenne: Le gamin au vélo - 4 tähteä. Yksinkertaisuudessaan kaurismäkeläinen tarina isänsä hylkäämän nuoren pojan kamppailusta on runollista realismia parhaimmillaan. Vikkeläliikkeinen Cyril Catoul (Thomas Doret) on sinnikyyden perikuva, mutta maailma on silti pojalle yksin liian kova vastus. Yhteiskunnallisuus toimii yksilötason kautta, opetus on vastaansanomaton.  Vertauskuvallinen ja optimistinen loppu on erityisen kaunis.

Ulrich Köhler: Schlafkrankheit - 4 tähteä. Eräänlainen moderni konradilainen tarina; Saharan eteläpuolisen Afrikan ja entisten siirtomaaisäntien moniongelmaista suhdetta kahden limittyvän tarinan kautta luotaava draama on ovela ja liukkaasti kerrottu. Unitautiklinikkaa Kamerunissa pitävän valkoisen lääkärin ja WHO:n tarkastuskäyntiä tekemään saapuvan nuoren mustan ranskalaislääkärin hahmoissa on timanttista metonymisyyttä.

Athina Rachel Tsangari: Attenberg – 4 tähteä. Ihmisenä olemisen rajoja selvitellään luontodokumentin suurmestari David Attenborough’n inspiroimana. Haikean koominen ja raikas kertomus outolinnusta tyttärestä, tämän ystävästä ja syöpään kuolevasta isästä. Samassa sivutaan kreikkalaisen yhteiskunnan pysähtyneisyyttä.

Michel Ocelot: Les Contes de la nuit – 4 tähteä. Joukko niin kutsuttua primitiivistä logiikkaa seuraavia kansantarumukaelmia nähdään tunnelmallisena 3D-siluettianimaationa. Metatasolta lähtevät tarinat antavat moraliteeteille toisinaan modernin käänteen, mutta todistavat samalla mikä poikkeuksellinen voima myyttisillä perustarinoilla on. Toisteinen huumori on kuplivaa.

Florin Serban: If I Want to Whistle, I Whistle - 4 tähteä. Jacques Audiardin Profeetan jalanjäjissä seuraava vankilakuvaus ei ole yhtä suuri teos, mutta uuden romanialaiselokuvan karhean naturalistinen edustaja ottaa silti voimalla kantaa sijattomien nuorten miesten ongelmiin ja niiden ratkaisemiseen vapauden poistolla. Herkkä alkupuoli saa yllättävän, räjähtävän ja pessimistisen loppukäänteen.

Woody Allen: Midnight in Paris - 4 tähteä. Woodyverse herää kirjaimillistetussa allegoriassa henkiin, keskiyön jälkeen Owen Wilsonin kirjailija tapaa muun muassa Hemingwayn, Cole Porterin, Zelda Fitzgeraldin, Picasson ja Gertrude Steinin. Rahtusen omahyväinen ja itsevarma komedia kertoo yhä mielikuvituksen ja romantiikan pelastavasta voimasta. Nokkela ja hauska käsikirjoitus jatkaa itsetietoisuudessaan Cairon purppuraruusun ja Zeligin linjalla. Michael Sheenin pedantti besserwisser ja Kathy Batesin Gertrude Stein varastavat kohtauksensa. Lue koko arvio >>

Paula Markovich: El Premio - 3 tähteä. Pikkutytön on vaikea ymmärtää Argentiinan diktatuurin ajan epäoikeudenmukaisuuksia ja isän poissaoloa. Subjektivistinen draama kuvaa tarkasti pienen lapsen hämmennystä, pelkoa ja surua. Pääosan seitsenvuotias Paula Galinelli Hertzog on loputtoman herttainen. Elokuva lataa paljon Argentiinan historian painoon, vaikuttavuus tuntunee täydeltä vain aikaan siteen omaaville.

Bruno Dumont: Hors Satan - 3 tähteä. Kulttiseurannan saavuttaneen Dumontin satu aikuisille pitää katsojaa jatkuvasti varpaillaan. Festivaalilla näkemistäni oudoin elokuva seuraa myyttisen, moraalin ulkopuolella liikuvan olennon toimia maalaiskylässä. Dumont ei anna katsomisohjeita, asiat tapahtuvat ilman eksplisiittistä merkitystä. Mallikelpoista anti-Hollywood-elokuvaa.

Matt Reeves: Let Me in - 3 tähteä. Kehutun ruotsalaisen vampyyridraaman lähes kuvasta kuvaan etenevä uusintaversio on toimiva suspensen, verikekkereiden ja kiusattujen lasten elämän kuvauksen genresekoitus. Lopputvistissä on koskettavaa patetiaa.

Teksti: © 2011 Aleksi Salonen

Etsi CDONista