Löydä jotain uutta

Heinäkuussa menehtynyt modernin kauhu-elokuvan pioneeri hyödynsi aivokuolleita zombeja hienovaraisessa yhteiskuntakritiikissään.

Ruben Östlundin yhteiskunnallinen satiiri voitti Cannes’n pääpalkinnon vuonna 2017.

Ihana Juliette Binoche loistaa Claire Denis’n hienovireisessä romanttisten tunteiden ja tuntemusten draamakomediassa.

Rakkautta ja Anarkiaa täytti 30 vuotta. Festivaali keräsi tänä vuonna elokuvakankaiden äärelle 60 000 katsojaa.

Kohteelleen turhankin perinteinen elämäkerta oivaltaa taiteilijakuvauksena ja luo muistettavia paikkoja.

King Kongin tarpeeton uudelleenkäynnistys on kerronnallisesti sieluton, mutta visuaalisesti vertaansa vailla.

Paterson on haiku paitsi runoudelle, myös yksinkertaiselle elämälle ja tarkkaavaisuudelle.

Eros ja thanatos tanssivat veitsenterällä japanilaisen ohjaajamestarin ikonoklastisessa draamassa.

Viiltävä jännityselokuva sekoittaa taitavasti yläluokkaista vieraantumista, rujoa väkivaltakokemusta ja kahdenlaista fiktiota.

Ylikierroksilla käyvän animaation perhekeskeinen tilannekomedia viihdyttää, muttei vilauta riittävästi Grun kunnianhimoista virnettä.

Wolverinen joutsenlaulu on paitsi paras X-Men-elokuva, myös Marvel-filmatisointi.

Kivuliasta runollisuutta sykkivä periodidraama isien synneistä herkistää niin korvat kuin silmät.

Tiivistunnelmainen takaa-ajo Texasin takamailla on samalla pahoinvoivan Amerikan terävä muotokuva.

Parhaan elokuvan Oscarin voittanut draama käsittelee oivaltavasti mustaa maskuliinisuutta ja homoseksuaalisuutta.

Martin Scorsesen lempilapsi ottaa enemmän kuin antaa – hyvällä tavalla.

Aurinkoa, hiekkaa ja paljasta pintaa tarjoileva kesäfloppi olisi saanut jäädä uimakoppiin.

Lastenkirjan hirviöstä kasvaa kaikennielevän surun musta symboli 2000-luvun kylmäävimmässä kauhuelokuvassa.

Tiukan isänvallan tukahduttama leffasarja kaipaa kipeästi pelastajaa, mutta avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi.

La La Land ei lopulta voittanut parhaan ohjaajan Oscaria, vaikka olisi sen ansainnut.

Chris Prattin ja Jennifer Lawrencen tähdittämä scifiromanssi muistuttaa yksinäisyyden tuhoavasta voimasta.

Teatraalinen trilleri leikittelee Sadella, Freudilla ja Dickenssillä.

Sotaisa ja aikuisempi Star Wars -esiosa väsyttää katsojan tempoilevine käänteineen.

Isäni Toni Erdmann viihtyy loistavasti draaman ja komedian kirpeässä yhteisilmatilassa.

Humaani ja romanttinen avaruusolentoscifi paljastaa jotain järkälemäisen suurta ihmisenä olemisen kokemuksesta.

Malickin on sanottu menettäneen otteensa, mutta oikeastaan Song to Song on aivan kelvollinen huitaisu.

Vähälle huomiolle jäänyt uusi-seelantilaishelmi on yksi viime vuoden parhaista elokuvista.

Ajankohtainen draama nuoren sukupuoli-identiteetin hapuilusta on sympaattinen ja kaunis, katkera ja kivulias – ihan niin kuin elämä.

Ben Affleck on superautisti, joka hoitaa rikollisten kirjanpidon, kunnes liittovaltion tutkinta ajaa laillisuuksien ja todellisten ongelmien pari…

Marvel-soppa on liian sakeaa uusille mausteille. Doctor Stange on parhaimmillaan, kun se pyrkii omilleen.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä Matthew McConaugheyn tähdittämässä draamakomediassa yritteliäästä kullankaivajasta.

Kaunis ylistyslaulu kolmelle afrikkalais-amerikkalaiselle naiselle, joiden nerokkuus auttoi Yhdysvaltoja pääsemään avaruuteen.

Oscar-gaalan hämmentävä lopputwisti vei hetkeksi huomion ansaituilta voittajilta. La La Landin ja Moonlightin kaksintaistelua jännitettiin kirjai…

Moderni lännensankari Jack Reacher oppii perhearvoja nokkelassa jatko-osassa.

Oscarit jaetaan maanantain vastaisena yönä Suomen aikaa Hollywoodissa. Filmgoerin toimitus katsoo kristallipalloon ja veikkaa voittajat.

Love and Friendship -elokuva esittelee monelle tuntemattoman, piikikkään ja lähes anarkistisen Austenin.

Tämän päivän Woody Allen saa melkein unohtamaan, että Woody Allen oli aikanaan veitsenterävä kynämies.

Ensi-illloissa elokuvat homoseksuuaalisuuden lähimenneisyydestä ja nykyisyydestä sekä Eurooppaan pakenevien ahdinko Kaurismäen silmin.

La La Land sivusi ennätystä, Mad Mel sai anteeksi ja vähemmistöehdokkaat palasivat Akatemian suosioon.

Vuoden alun teatteritarjonta tarjoaa runollista elämää, räjähtävää iloa ja kuristavaa korruptiota.

Listasimme mielestämme vuoden 2016 parhaat elokuvat, katso kuvat!

Ilmastonmuutosdokumentti on tutkimusmatka niin ympäristökriisin karuun todellisuuteen, kuin ihmiskunnan täydelliseen idiotismiin.

Uusi uhka, vanhat temput: Independence Day 2 on 90-lukulaista toimintakomediaa omimmillaan.

Matti Rätön kengännauhabudjetilla valmistunut tyyli-iloittelu lunastaa omakustanne-elokuvantekemisen lupauksia.

Mutanttien paluu mainion Days of Future Pastin vanavedessä on karvas pettymys.

Äijämäinen toimintakomedia yllättää suurella sydämellä ja pääparin kemialla.

Rooman alamaailma kohtaa kromatun keskinkertaisuuden.

Elokuvasyksyn kymmenen parasta päivää keräsivät 57 tuhatta kävijää noin 500 elokuvanäytökseen.

Michael Moore pihistää hyviä ideoita Euroopasta: 8 viikkoa palkallista lomaa, lyhyt koulupäivä ja turvavankila, jossa vangeilla on avaimet sellii…

Naisten äänioikeustaistelua kuvataan yksilön näkökulmasta. “Yksityinen on poliittista” voi tarkoittaa muutakin, kuin modernia identiteetipolitiik…

Draamakomedia Isäni Toni Erdmann avaa ja satiirinen Love and Friendship päättää elokuvajuhlat.

Haahuilua haahuilun tähden.

Kumpi ja kampi tappeli, kaikki hävis.

Onko vika maailmassa vai minussa, kysyy Anomalisa.

Sodankylän elokuvajuhlat jäivät vain hitusen alle viime vuoden kävijäennätyksestä. Dokumentit loistivat, Abba raikasi, eivätkä sen enempää sääske…

Todd Haynesin elokuvassa tapa koskettaa olkapäätä tiivistää sukupuolten ja seksuaalisuuksien oikeuksien erot.

Kaasukammioiden joukkomurhiin on sittenkin vielä uusia, avartavia näkökulmia.

Macbethissa visuaalisesti lumoavat kuvat kohtaavat ihmisen mustan sielun.

Hauska, mutta vain hauska yritys selittää tuoreimman laman synty selkokielellä.

Kunnon dinosaurus on Pixar-animaatioksi mammuttimainen pettymys.

Alejandro González Iñárritun majesteettinen Western-eepos on mestarillinen osoitus lännenelokuvan ravisuttavasta voimasta.

Jos jossain voi nähdä rasismia, onko sillä mitään väliä.

Elinvoimainen melodraama nauraa hetken huumassa – tai huumalle.

Tarantinon komea länkkärinäytelmä on kaatua liialliseen tarantinomaisuuteen.

Arman Alizadin uusi sarja on rohkeaa, tunteita herättävää journalismia, jota soisi näkevän enemmän Suomessa.

Steven Spielbergin kylmä sota -jännäri on viihdyttävä ja ajankohtainen puheenvuoro turvallisuuspolitiikasta.

Jälleen jankkaamiseksi menevän, pakolaisia käsittelevän ajankohtaisohjelman sijaan kannattaa katsoa tämä elokuva.

Scott Cooper ohjasi jälleen draaman, josta olisi toivonut saavan vielä enemmän irti.

Juliette Binoche on vanheneva näyttelijätähti, jota karaistaan kuoleman ja epävarmuuden alasimella.

Mel Gibson palaa ohjaajan tuoliin kymmenen vuoden tauon jälkeen.

Rossellinin, Godardin, Rolling Stonesin ja sukupolvien kohtaamisen inspiroima psykoseksuaalinen draama herättelee nostalgiannälkää.

Nyt kun tammi- ja helmikuu ovat paketissa, on hyvä aika tarkastella mitä elokuvavuosi 2016 tuo tullessaan.

Pika-arviossa Son Of Saul, Anomalisa, Suburra ja Suffragette.

Tom McCarthyn journalismikuvaus Spotlight vei Oscareiden pääpalkinnon, mutta Mad Max: Fury Road ja The Revenant olivat illan suurimmat voittajat.

Filmgoerin toimitus ennustaa vuoden 2016 Oscar-voittajat. The Revenant ja Mad Max: Fury Road ovat kisassa vahvoilla.

Yksityiskohtien tiukkaa linjaa noudattava Highsmith -sovitus uhmaa täydellisyyden rajoja.

Meksikon rajaseudulta puhaltaa hyytävä tuuli.

Listasimme elokuvavuoden parhaita. Kärjessä mm. Inside Out, It Follows, Mad Max: Fury Road ja The Revenant.

Ridley Scottin huono avaruuskomedia ylistää tiedettä ja idiotismia käsikirjoittamisessa.

Finnkinon Mystery-näytösten elokuvavalinta herätti katsojissa voimakkaita tunteita.

Requiem for the American Dream ja A German Youth ovat dokumenttielokuvia rakenteellisten ongelmien synnystä ja seurauksista.

Sonita ja Under the Sun kurkistavat dokumentin lavasteisiin.

Patriootit kokevat tekevänsä työtä, joka perustuslain mukaan kuuluu valtiolle.

Eniten Oscar-ehdokkuuksia saivat The Revenant ja Mad Max: Fury Road. Suomi jäi tällä kertaa mittelöiden ulkopuolelle.

Häiriötekijä on suomalaisen mustan komedian niljakkaankiiltävä helmi.

Mikään genrekliseiden täystyrmäys perinteinen urheiluelokuva ei ole, mutta Jake Gyllenhaal loistaa yhdessä uransa parhaista roolitöistä.

John Williamsin taianomainen sävellys tuo lapsuuden muistot takaisin ja palauttaa hukassa olleen joulumielen.

Leonardo DiCaprio sai uransa viidennen Oscar-ehdokkuuden.

Väite suositun vaihtoehtosankarin profiilista.

Thomas Vinterbergin klassikkofilmatisointi tarjoilee kauniita näkyjä ja kepeää romantiikkaa.

Mielekäs kasvukertomus vie Pixarin uudelle tasolle lasten ymmärtäjänä ja opettajana.

Huumaavan kesähitin jatko-osa on innoton toisinto – näyttävistä tanssinumeroistaan huolimatta.

Nälkäpeli-trilogian päätösosa jättää jälkeensä miellyttävän epävarman olon.

Mitä tapahtuu kun onnellinen ihminen alkaa vimmatusti etsiä onnen avaimia ammattilaisten opastuksella? Katsojaa se tuskin yllättää.

En ole vakuuttunut, että It Follows olisi erityisen älykäs kauhuelokuva, mutta ainakin se on helvetin pelottava.

Takuutasainen perustyö ei ole kliimaksinsa veroinen kokonaisuus.

Eli Rothin kieroutunut kauhutulkinta on rehellisen itsetietoista B-elokuvaa.

Perhe vastaan hirviö, jonka nimi kirjoitetaan korruptio, ahneus, epätoivo, alkoholismi.

Avengers-buffettiin lisätään nyt omat kaukalot emo-teinitytöille ja remontoiville perheenisille.

R&A keräsi tänä vuonna 61 tuhatta katsojaa. 190 elokuvasta tässä arvioituna joitakin.

Miroslav Slaboshpytskiyn ensimmäinen kokopitkä on uljas todistus elokuvataiteen jatkuvasta kehityksestä.

Ilkikurinen taideohjaaja Greenaway, elokuvaleikkauksen suurmestari Eisenstein ja uusi suomalaistähti Elmer Bäck; maukas soppa!

Amy Schumer on loistava muutoin turhan imeläksi jäävässä Apatow-komediassa.

Televisio eli 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä pitkien draamojen kukoistuskautta. Onko nyt alkanut minisarjan valtakausi?

Puolan pitkiä elokuvallisia ja uskonnollisia perinteitä kunnioittava Ida on lumoavan minimalistinen, paljon puhutteleva mestariteos.

Espoo Ciné -katsaus on tänä vuonna hiukan niukanlainen.

Big Game on paitsi suomalaisen elokuvan merkkitapaus myös napakka ja hauska B-seikkailu.

Reese Witherspoon kantaa tosipohjaista vaelluselokuvaa harteillaan.

Michael Mannin hakkeritrilleri on elokuvien palvelinestohyökkäys, laiska ja karkea tekele.

EL Jamesin suositun sadomasoharlekiinin filmatisointi on karsittu, kylmä ja kiiltävä.

Sodankylän elokuvajuhlat eli Midnight Sun Film Festival vietti juhlavuottaan osin haikessa merkeissä, Peter von Baghia muistellen.

Valloittava Benedict Cumberbatch sähköistää hienon sotasankarihenkilökuvan.

Unkarin ääritilanteen allegorialla on sydän kohdillaan, ehkä hieman ylilaajentunut.

Näytelmän kulisseihin sijoittuva musta komedia on alati liikkeessä, kierroksen arvoinen vuoristorata.

Miehen roolimalli jää lumivyöryn alle Ruben Östlundin piinallisen hauskassa lomadraamassa.

Tulevaisuususkoa valava lasten pamflettielokuva kiepsahtaa positiivisuuden diktatuuriin.

Timothy Spall loistaa herkkäotteisessa elämäkertaelokuvassa taidemaalari Joseph Turneristä.

Solidaarisuus on työn takana, sanotaan Dardennen veljesten humaanissa draamassa.

Kirjan loppulukuja pitkitetään suurella taistelulla ja väkinäisellä melodraamalla eli tie vain jatkuu jatkumistaan.

Netflixin aikuisille suunnattu uutuussarja on parasta Marvelia miesmuistiin.

Villin lännen raaka tylsyys tekee nuoret naiset hulluiksi. Sairaskuskin taakan ottaa käytännöllinen “vanhapiika”.

Kaunis tulkinta japanilaisesta kansantarusta jäi Ghibli-veteraani Isao Takahatan viimeiseksi elokuvaksi.

Yhdysvaltain median representaatiot Venäjän johtajasta ovat muuttuneet kymmenessä vuodessa.

Pynchon-filmatisointi leijuu paksuna, huumaavana savuna 70-luvun kyynistyneen Los Angelesin yllä.

Christopher Nolanin kosminen kärsimysnäytelmä on täynnä ankaria valintoja ja henkeäsalpaaviä näkyjä.

Julianne Mooren Oscar-palkittu esitys muistinsa menettävänä Alicena on kaikessa traagisuudessaankin ilo nähdä.

Aavikkoelokuvassa soisi tuntevan hiekan silmissään ja lantiolla hiertävän vyön.

Anna Odellin esikoisohjaus on notkea metaelokuva paljonpuhutusta aiheesta: koulukiusaamisesta.

Videotaitelijapariskunta Iain Forsyth – Jane Pollard teki jännittävän, puolidokumentaarisen kollaasin vaihtoehtorokkari Nick Cavesta.

Laura Poitrasin dokumenttielokuva NSA-vuotajasta on puutteistaan huolimatta ainutlaatuinen ikkuna tärkeään nykyhistorian hetkeen.

Raikkaasti kuvattu tyttödraama päästää iholle ja sen alle.

Gillian Flynnin menestysromaanin filmatisointi on yllätyksettömän laadukasta Fincheriä.

Vuoden 2015 Oscar-gaalan suurin voittaja oli Alejandro González Iñárritun Birdman.

Kuka voittaa Oscareissa? Kenen tulisi voittaa?

Markku Heikkisen uutuusdokumentti kuvaa kohukaivoksen vaiheita työntekijöiden näkökulmasta.

Muutama neuvo niille jotka aikovat katsoa Oscar-gaalan suorana ensi kertaa.

Mykistävän kaunis Boyhood lukeutuu 2000-luvun upeimpiin elokuvasaavutuksiin.

Oscareita lukuunottamatta elokuva-alan tärkeimmät palkinnot on nyt jaettu, loppusuora häämöttää.

Valtavirtaisen huolitellusti kerrotussa rakkaustarinassa on Stephen Hawking, jota Eddie Redmayne roolittaa moitteettomasti.

Britannian BAFTA-elokuvapalkinnot jaetaan tulevana sunnuntaina. Saarivaltakunnan omat pojat ovat kisassa vahvoilla.

Menneen viikonlopun palkintogaalat olivat Birdmanin juhlaa.

Elokuva-alan jakamat palkinnot ennakoivat Oscareiden valintoja

Valloittavan äänimaailmansa vuoksi Whiplash on unohtumaton teatterikokemus.

Vuoden 2015 Oscar-ehdokkaat julkistettiin torstaina 15.1. Mukana oli niin ennakkosuosikkeja kuin yllätysnimiäkin.

Pikkunäppärä romanttinen romanttinen komedia ei yllä Woody Allenin klassikkotuotannon tasolle.

Oscar-ehdokkaat julkistetaan torstaina 15.1. Keitä onni suosii tänä vuonna?

Musiikki, komedia ja draama yhdistyvät miellyttävästi omintakeisessa genrehybridissä.

Elokuvan vuosikela on tehnyt täyden kierroksen. On hetki nostaa esiin teokset, jotka jäävät mielen kirjahyllyn hyville paikoille.

Golden Globe -gaala pidetään tulevana sunnuntaina, Oscar-ehdokkuudet julkistetaan ensi viikolla.

Palkintokausi osoittaa joulunpyhien jälkeen taas elonmerkkejä, samalla kun Oscar-äänestyksen takaraja lähestyy.

Yhdeksän elokuvaa havittelee Ulkomaisen elokuvan Oscaria, kisa pääsystä kärkiviisikkoon käy kuumana.

Kulinarismin ja sosiaalisen median yhdistäminen on oikean kokin käsissä yllättävän toimiva resepti.

Myös elokuvakriitikot nimeävät palkintokaudella suosikkinsa.

Teinikilpikonnat houkutellaan huonojen ideoiden viemäristä osaksi ilottomia digitienajaisia.

Pitkässä tuotantolimbossa roikkunut jatko-osa on parhaimmillaan, kun se ei kierrätä edeltäjänsä parhaita paloja.

Palkintokausi jatkuu, Golden Globe- ja Screen Actors Guild -palkintoehdokkuudet julkistettiin kuluvalla viikolla.

Zach Braffin yleisörahoituksella tuotettu indie on hajanaisten tapahtumien ja genrekliseiden kohtaamispaikka.

The Congress on nähtävä itse, se on jotain täysin ainutlaatuista.

Ainutlaatuisen juurevuuden tärkeyttä korostavan musiikkielokuvan ei ehkä kannattaisi muistuttaa hyväntuulen mainoskollaasia.

Oscarit jaetaan 22. helmikuuta, mutta kamppailu palkinnoista käy jo kuumana.

Guy Pearce loistaa kaiken menettäneen miehen roolissa.

Hayao Miyazakin kypsä myöhäistyö nousee pitkän animaation vuorenhuipulle.

Luontodokumentaristi ei löydä kerronnan lumoa viidakosta koko perheen puheettomassa eläinseikkailussa.

Huippusuositun nuorten romaanin filmatisointi on parasta teinielokuvaa pitkään aikaan.

“Onko tässä nyt mitään järkeä?”

Ryhmä X palaa valkokankaille jo seitsemättä kertaa elokuvassa, joka saattaa olla sarjan tähänastinen huippu.

Homelandin neljännen tuotantokauden avausjaksot aiheuttivat vähintäänkin kyseenalaisia reaktioita sarjan katsojissa.

Ulvilan murhamysteeri on ohjaajansa paras; provokatiivinen, pelottava ja ällistyttävä elokuva.

Zhang-ke Jian terävä yhteiskunnallinen rikosdraama on kiinalaisen nykyelokuvan merkkiteos.

Historioitsijana, kirjailijana, kriitikkona ja ohjaajana valtiotieteen tohtoriksikin väitellyt Peter von Bagh teki vertaansa vailla olevan uran s…

Luokkayhteiskunnan paluu ja vallankumous ovat Joon-ho Bongin B-dystopian polttoainetta.

Legendaarinen hirmulisko tekee mahtavan paluun Gareth Edwardsin 3D-spektaakkelissa.

Vuoden suurin elokuvatapahtuma sai jälleen hienon elokuvakattauksen ja ennätysmäärän kansainvälisiä vieraita.

Klaustrofobinen kauhujännäri johdattelee syvälle Pariisin sisuksissa kummitteleviin katakombeihin.

Kyynelkanavia rasittava fantasiadraama jatkaa poikkeuksellisen vahvaa teinielokuvien putkea.

Pysähtyneen porvarismiehen elämään sujuttautuu nainen, jonka pakkomielteisyys saa jotain liikkeelle.

Espoon elokuvajuhlat keräsivät 26 tuhatta kävijää. Festivaaliraportissa arvostellaan joitakin niiden parhaista elokuvista.

Volker Schlöndorffin teatterillinen sotadraama on vanhojen herrojen juhlaa.

Hupaisa teatterielokuva on suunnattu Ranskan sisämarkkinoille.

Tosipohjainen Saving Mr. Banks on realistinen kurkistus Maija Poppasen kulisseihin, jos Disneyn taikaan riittävästi uskoo.

Miehen ja tietokoneen välinen romanssi on raikas tuulahdus romanttisen draaman genreen.

David O. Russellin levoton Oscar-täky jäi ansiosta vaille merkittäviä palkintoja.

Taidehistoriaa banaalisti katsova veijariseikkailu on George Clooneyn heikoin ohjaustyö.

Neljännen Transformers-elokuvan kokonaisuus on laahaava ja osat hätäisiä.

Katkeransuloinen 500 Days of Summer lukeutuu 2000-luvun parhaimpiin romanttisiin komedioihin. Tässä syyt miksi.

Dostojevskin “kafkamainen” kaksoisolentoromaani saa Richard Ayoaden kekseliäissä käsissä psykopatologisen tulkinnan.

Matthew McConaughey ja Jared Leto terästävät perinteistä yllättävän sankarin tarinaa AIDSin ensi päiviltä.

Persoonallisesta tyylistään tunnetun Wes Andersonin uutuus on kuin monikerroksinen hääkakku.

Tom Clancyn legendaarinen romaanihahmo tekee paluun Chris Pinen tähdittämänä sarjan uudelleenkäynnistyksessä.

Pölkkypäiden rahoilla ostetun Lamborghinin tuhoaminen Quaalude-höyryissä ei ole koskaan ollut näin hauskaa.

Julman viileä orjuuskuvaus pöyhii helposti unohtuneen lähihistorian pimeitä pohjakerroksia.

Oudossa, mustan komediallisessa psykologisessa kauhuelokuvassa seurataan epäinhimillisen pahuuden leviämistä.

Seth MacFarlanen villi länsi -aiheinen uutuuskomedia ei pääse yllätyshitti Tedin tasolle.

Antifasistinen fantasia Days of Future Past vapauttaa Ryhmä X:n identiteettipolitiikan getosta.

Suurten vastausten sijaan matkataan hämmentävien kysymysten äärelle. Ihmettelyn tulkkeina Coenit ovat mestareita.

Scott Cooperin toinen ohjaustyö on säälimätön potretti miehestä joka menetti kaiken.

Loppuratkaisun avausosassa kerrotaan, mistä lentokonekaappauselokuvissa on kyse.

Valloittavan Shailene Woodleyn tähdittämä menestyskirjasarjaan perustuva tieteisdystopia on elähtänyttä peruspoljentaa.

Jackson palaa vahvuuksilleen digianimaation suurhassuttelijana. Suuri käärme on odotuksen arvoinen.

Arkaaisesta tekstistään tunnettu Cormac McCarthy on käsikirjoittanut puheliaan rajaseutumoraliteetin.

Uusperhe törmää miehen uusnatsiyhteisöön Dome Karukosken kristillisessä rasismikuvassa.

Kiivasta keskustelua herättänyt “propaganda-draama” kaupittelee uusiutuvien energialähteiden haittapuolia.

Jykevän shakespeareaanisen sarjakuvafilmatisoinnin jatko-osa häivyttää heikkoutensa hihitykseen.

Alfonso Cuarónin voimakas scifi-spektaakkeli koettelee modernin elokuvan visuaalisia rajoja.

Jos jätät levyhyllystä vain yhden kotimaisen elokuvan väliin, ota järki käteen ja valitse Mieletön elokuu.

Alexander Paynen neljäs Nebraska-kuvaus on legendaarisen Bruce Dernin haikea paluu parrasvaloihin.

Palkintokausi kulminoituu 2. maaliskuuta järjestettäviin Oscareihin. Toimituksen jäsenet tekivät veikkauksensa voittajista.

Vaivattoman kevytliikkeinen indie-draamakomedia Frances Ha on vuoden piristävimpiä elokuvia.

Maailman suurin lelubrändi teki 60 miljoonan mainoksen – ja myi liput sen näytöksiin.

Idolisoidun vallankumousjohtajan vaiheista on viljelty kuivakkaa, moraalisesti köyhää infoviihdettä.

Pablo Bergerin sovitus löytää tuoreen tulokulman tuttuun satuun sukupolvikateudesta.

On aika laittaa kulunut vuosi elokuvien parissa purkkiin. Kirjoittajamme listasivat lempielokuvansa vuodelta 2013.

Halvan ja huolimattoman oloinen tv-sarja hukkaa potentiaalinsa.

Lääkkeillä on kohtalokkaat sivuvaikutukset viileän tyylikkäässä draamajännärissä.

Helsingin dokumenttielokuvafestivaalin elokuvapäiväkirjassa julkaistaan arvioita 28.1.-2.2. järjestettävältä festarilta.

Onko helmikuussa ensi-iltansa saava Her Spike Jonzen anteeksipyyntö Sofia Coppolalle?

Periamerikkalainen poikain kasvukuvaus Mississippin uomilta liitää laajakuvien ja hienojen pääosien siivin.

Näin lähelle rattikuoleman uhmaamisen kiihkoa ei luulisi pääsevän ruudun takaa.

Käsikirjoituksellisesti draamakomedia on tuoreinta Allenia vuosiin. Kriittinen henkilö- ja ajankuva haparoi latteahkossa kerronnassa.

Michael Douglasin roolityö säihkyvänä viihdepianistina on elämää suurempi.

Guillermo del Toron tuottama kauhufantasia on epätasainen mutta kiehtova tarina äidin rakkaudesta.

Vuoden 2014 Golden Globe -ehdokkaat julkistettiin joulukuussa. Valinnat enteilevät myös Oscareita.

Cannes-voittonsa jälkeen monenlaista huomiota saanut romanssi loistaa aivan ilmiömäisillä pääosasuorituksilla.

Sharlto Copleyllä on maailman rumin aksentti tyhmyyden syöksykierteeseen ajautuvassa scifi-dystopiassa.

Zombiesäikyttelyä ja katastrofielokuvaa sekoittavan elokuvan toiminta on rasittavasti ohjattua.

Hollywood panostaa japanilaiseen pop-kulttuuriin Guillermo del Toron ryskyvässä robospektaakkelissa.

Viehättävän klassinen, arvoituksellinen intohimodraama kalastelee samoilla vesillä kuin Abbas Kiarostamin Copie Conformé.

Iranin Oscar-ehdokkaaksi valittu Menneisyys on tyylipuhdas draama rikkonaisesta uusperheestä.

Kelpo jännäreitä ohjannut James Mangold ja hyvä käsikirjoitus antavat kaivattua inhimillisyyttä kertaalleen möhlitylle ahmamiehelle.

Joseph Gordon-Levittin esikoinen ohjaajana on puhdas kuvaus riskillisestä aiheesta, joka ei ole ollenkaan huono asia.

“Tosipohjainen” satiiri kuvaa epävarmasti sitä litteää hengarihmisyyttä, joka syntyy kun 99-prosenttiset oppivat emuloimaan luksusta.

Pohjoismaisen neuvoston elokuvapalkinnosta kisaava tositarina jää toiseksi mielikuvitukselle.

Zack Snyder, joka osaa vain tuhota asioita, oli kehno valinta ohjaamaan elokuvaa, jota kukaan ei kaivannut.

Boris Vianin surrealistisen rakkausromaanin filmatisointi on Michel Gondryn paras ohjaustyö.

Kauhea Kankkunen -antitrilogian päätösosasta on eeppisyys kaukana.

Norjalainen lauttaseikkalu Kon-Tiki on taidokas mukaelma klassisesta Hollywood-eskapismistä.

Almodóvarin kevyt seksuaalikomedia tekee sivumennen pilaa myös Espanjan nykytilasta.

Refnin kylmä kostotarina on muodollisesti lyömätön painajaisuni Thaimaan alamaailmassa.

New York on kaupunki täynnä tarinoita, sekä oikeita että kuvitteellisia.

Wong Kar-Wain kädenjälki on yhä vahva yhdessä persoonallisimmista kungfu-spektaakkeleista.

Boardwalk Empiren kolmas tuotantokausi on kliseistä rikostarinaa parhaimmillaan.

Kultahatun luhrmannisointi on jokseenkin viihdyttävä ja täysin tyhjänpäiväinen.

Louhimies kritisoi suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa tyylikkään dekkaritarinan rajulla kuvastolla.

Postmoderni konseptielokuva naureskelee postmodernin konseptille.

Leo Tolstoin järkälemäinen romaani saa hulppean pintakorean käsittelyn Joe Wrightin ohjauksessa.

Thomas Vinterbergin draama kertoo yhteisöllisyyden valuvirheistä ja passiivisuuden vaaroista väkevällä tavalla.

Katso suosituksemme täyteen vuoden kärkielokuvia pakatulta Rakkautta ja Anarkiaa 2013 -festivaalilta.

Ohjaajaa vaihtanut Iron Man -sarja lentää edelleen supersankarielokuvien keskitason yläpuolella.

Suurella rahalla tehty maailmanlopun maisemakuva on näyttävä, mutta hengetön hurjastelu.

Rufus Norris avaa elokuvaohjaajan uransa mestarillisella pienen tytön kasvukertomuksella.

Väärinpäin käännetyt t-paidat saattavat olla kesällä taas muodissa tämän elokuvan vuoksi.

Espoo Ciné toi Suomeen aimo annoksen karismaattista elokuvaa.

Sacha Baron Cohenin luottokirjoittajan esikoisohjaus on todellinen Stephen Merchant -show.

Yhden tähden isänmaallisten jenkkifloppien välillä on yllättävän isoja eroja.

Aleksi Mäkelä aikuistuu ohjaustyö kerrallaan.

Arvaatko miten käy Tykwerin ja Wachowskien monitasoiselle, mammuttimaiselle scifi-soufflélle?

House of Cards ja Newsroom eivät ole samaa mieltä tasa-arvosta.

Teoriassa kiinnostava aikalaiskuva, käytännössä lässähtänyt romanttinen kauhukomedia.

Geneeristä tusinatoimintaa tutulla päähenkilöllä ja horrokseen vaipuneella kerronnalla.

Pieniä ongelmia, helppoja ratkaisuja, osuvaa huumoria ja asenteellisuutta eli sanalla sanoen laatuviihdettä.

Kahden epävakaan ihmisen kohtaamisesta kertova henkinen kasvutarina huokuu hyvää mieltä.

Denzel Washingtonin oiva roolisuoritus ei pelasta laahaavaa draamaa.

Vallankumouksen vesiraja laskee, mutta liike jatkuu Olivier Assayasin kirkkaassa ja mukaansatempaavassa nuoruuskuvauksessa.

Yksi aikamme kovimmista toimintatähdistä palaa valkokankaille yhdessä aikamme huonoimmista toimintaelokuvista.

Otto Kylmälä raportoi Sodankylän yöttömästä yöstä ja elämää suuremmista unista.

Epätasainen uskontunnustus on temaattisesti ja moraalisesti mielenkiintoinen, mutta ajoittain tympeän lattea.

Huippuvetävä tiedusteluproseduraali bin Ladenin salamurhasta haluaa olla sekä fiktiota että historiankirjoitusta.

Television yllätysmenestyjä on paitsi varman tasokasta brittilaatua, myös saippuamaisen koukuttavaa viihdettä.

Gangsterisota on ala-arvoisesti kirjoitettu klisee, joka ei huvita edes vahingossa.

In the Name of the Father, Bloody Sunday ja Shadow Dancer ovat raju johdatus IRA:n julistuksista riisuttuun veriseen arkeen.

Haneken lähestyttävimpiin lukeutuva draama kertoo rakkaudesta ja kuolemasta.

Benh Zeitlinin omalakinen esikoisohjaus sekoittaa maagista ja sosiaalista realismia.

Enterprisen poimuajo nykii. Jatko-osassa vain Benedict Cumberbatchin baritoni hyväilee.

Lincoln on parasta Spielbergiä sitten Schindlerin listan ja Daniel Day-Lewisin pääosasuoritus vuoden muistettavimpia.

Cronenbergin 30 vuoden takainen kulttiklassikko on kirjaimellinen sovitus Marshall McLuhanin profeetallisista visioista.

Loistavien näyttelijöiden ansiosta Django Unchained nousee Quentin Tarantinon parhaimmistoon.

Paul Thomas Andersonin myyttisen, raudanlujan ohjaustyön voi uskoa kestävän aikaa kuin pyhä kirja.

Jack Reacher on outo yhdistelmä naurettavaa etsiväjännäriä ja väkivaltaista kostoiskua.

Halpa tieteiselokuva käsittelee tuttua, mutta lähtökohtaisesti mielenkiintoista tarinaansa mielikuvituksettomasti.

Palkintoja kahmineen tv-sarjan kädenlämpöinen ensimmäinen tuotantokausi pitää yllä pelon ilmapiiriä.

Sopivan kokoinen ranskalaisdraama nivoo sairaskuvausta ja tavallisten ihmisten velkakriisiä.

Helsingin afrikkalaisen elokuvan festivaali polkaistiin käyntiin 8. toukokuuta parinkymmenen teoksen voimin.

Uuden Malick-ensi-illan kunniaksi on ajankohtaista juhlistaa mestariohjaajan uraa, ja katsastaa mitä tuleman pitää.

Terrence Malickin kultivoiman tyylin eräs lakipiste on vuoden rakkauselokuva.

Ang Lee on tavoilleen uskollisesti tehnyt erinomaisen filmatisoinnin Yann Martellin eksoottisesta uskon allegoriasta.

Sympaattinen ja näyttävä dokumentti selvittää mehiläisten massatuhoja, korostaen lajin tärkeyttä ekosysteemille.

Unohdettava Broken City on hengetön sekamelska Ison Omenan poliittisesta korruptiosta.

Kahden vuosikymmenen jälkeen tuntuu sopivalta tehdä nostalgiatrippi voileipäsukupolven elämyksiin.

Delpyn kepeä kulttuuritörmäytin etsii transatlanttisen elon alkeishiukkasia.

Ruotsalainen esikoisohjaus näyttää tietä uuden vuosituhannen yleisinhimilliselle elokuvalle.

Kaunis ja puhutteleva luostaridraama sivaltaa fundamentalismia.

Hektinen jännäri tarjoaa komean New York -kaupunkikierroksen polkupyörän selästä käsin.

Lee Danielsin julkeassa trillerissä rivoileva Nicole Kidman tekee elokuvassa yhden parhaista roolitöistänsä.

Bilbon vanutettu alkutaival taittuu niin kaavamaisella poljennolla, että välillä lähestytään parodiaa.

Pinnallisuudesta huolimatta Eirik Svenssonin esikoispitkässä on jotain hellyyttävää ja todentuntuista.

Naiselokuvafestivaalin manttelin heittänyt Season Film Festival toi Helsingin kankaille kevään kiinnostavimpia ensi-iltoja.

Parhaan elokuvan Oscarin voittanut Argo on hyvänmielen propagandaa.

90-luvun latteassa tv-elokuvassa kukaan ei pääse loistamaan.

François Ozonin ulkopuolisuuskuvaus kääntyy sukkelasti itsetietoiseksi fiktioksi.

Maailmankuulun terroristin vaimon tarina inhimillistää pirun kätyrin.

Ryhtiliikettä kaipaava kieltolakielokuva sylkee liittovaltion kasvoille.

Fritz Langin ajattomasta sci-fi-klassikosta on julkaistu toistaiseksi täydellisin versio.

Menestyksen hintaan kuuluu, ettei reiluun peliin ole varaa, sanoo Arto Halosen dokumentti doping-hiihdosta.

Teknisesti onnistunut aikamatkailu-scifi ei saa ihmeitä irti kahden minän kohtaamisesta.

Tarkkanäköinen kolmiodraama kulkee urilleen asettuneen elämän emotionaalisesti vaarallisilla sivupoluilla.

Skyfall lisää uudelleenherätettyyn Bond-sarjaan leikin riemua ja psykologista painoa.

Berlinale-raportissa festivaalin odotetut, yllätykset ja näyttävät mahalaskut.

Akatemia palkitsee vuoden parhaiten markkinoidut elokuvat 85. kerran.

Tehokas draamatrilleri repii auki Yhdysvaltalaisen ihanneperheen.

Kutkuttavan osuva Keinottelua nostaa Richard Geren viime aikojen keskinkertaisuudesta taas jaloilleen.

Toimitus listasi suosikkinsa elokuvavuodelta 2012 ja teki veikkauksia 24.2. järjestettäviin Oscareihin.

Antti J. Jokisen Puhdistus ei pahasti kalpene alkuperäisteoksen rinnalla.

Café de Flore on poikkeuksellisen kaunis elokuva, mutta käsikirjoitus olisi kaivannut hiomista.

Uuden vuosituhannen Dredd kumartaa lähdesarjakuvalle eli on synkkä ja helvetillinen verilöyly.

Taken 2 jää kauas ensimmäisen osan toiminnasta ja jännityksestä.

Syvälle maailman menoon porautuva yhden miehen odysseia ihmisyyteen.

Mestariohjaaja Steven Spielbergin klassikko pitää edelleen pintansa.

DocPoint-festivaalin kiintotähdeksi nousi tänä vuonna Petri Luukkaisen Tavarataivas.

Suurieleinen etsivätarina naapurimaasta ei mesmerisoi, koska käsikirjoitus on tylsä.

Ilmestyessään “maailman parhaalla elokuvalla” oli voimakas vihollinen: päähenkilön esikuva, William Randolph Hearst.

Bigelow ja Boal sanovat tehneensä epäpoliittisen elokuvan kidutuksesta. Voiko poliittisuudesta irtisanoutua pelkällä ilmoituksella?

Toimituksen vinkkejä 22.–27. tammikuuta järjestettävälle dokumenttielokuvan festivaalille.

Teemu Nikin veijarikomedia saattaa olla vuoden 2012 paras kotimainen.

Pehmolelu kiroilee ja halaa vesipiippua parhaan kaverinsa kanssa. Katsoja joko nauraa tai kärsii tarinan konventioista.

Varovainen jatko-osa kalpenee edeltäjiensä käsittelyssä.

Dokumentaristi James Marsh ohjasi pienellä budjetilla järkevän jännärin Ml5:n tiedonantajaksi ryhtyvästä lRA:n jäsenestä.

Disneyn ja Pixarin paluu alkuperäisen tarinan pariin ei ole yhtä onnistunut kuin viime vuosina tehtailemansa jatko-osat.

Susanne Bierin uusin on vuoden paras romanttinen komedia.

Kaikki To Rome with Lovessa on kuin jonkin kelvollisen Allen-komedian hylättyjen ideoiden pinosta.

Vanhojen värivalokuvien sävyissä hehkuva Moonrise Kingdom taitaa olla Wes Andersonin paras elokuva.

Apatow Productionsin tuorein taidonnäyte poikkeaa edeltäjistään ihastuttavalla tavalla.

”Yön ritarin paluu” on huono nimi. ”Bane on kujalla” on parempi.

Synkkä kanadalaistrilleri on eri alalajien sekamelska.

Dreamworksin uusi animaatio on nätti mutta sekava satukirjasekoilu keskittymishäiriöisille.

Neljäs Ice Age nostaa sarjan jälleen lähes ensimmäisen elokuvan tasolle.

Animaatio maustaa vanhoja joulutarinoita scifillä, konservatiiviset joulunostalgikot älkööt vaivautuko.

Cameron Crowen tosipohjainen kertomus yksinhuoltajaisän elämänmuutoksesta on yllättävän mutkaton.

Venäjän suurimman nykyohjaajan Faust-tulkinta on levoton uni, josta ei tahtoisi herätä.

Varhainen The Ricky Gervais Show on Ricky Gervaisin, Stephen Merchantin ja Karl Pilkingtonin taiteellinen lakipiste.

Aivoja ei kannata jättää narikkaan, mutta Batmanin solmuisan päätöstarinan merkitystä purkaessa voi tulla hiki.

Se kerta, kun kävin etsimässä lehdenkeräyspisteestä vanhoja sanomalehtiä talvitakin sisään lämmikkeeksi.

Mikael Marcimain trilleri lähestyy Ruotsia 1970-luvulla vavisuttanutta poliittista skandaalia yksilön näkökulmasta.

Nadine Labakin hieno libanonilaisen kulttuurin kuvaus toimii draamana, muttei komediana.

Dokumentin arvoinen jalkapalloilija ei saa arvoistaan dokumenttia.

Presidenttiys on kirvestä käyttelevälle vampyyrintappaja-Lincolnille vain päivätyö.

Jacques Audiardin väkevä draama kertoo nyrkkisankarin ja kohtalon murjoman valaankouluttajan romanssin.

Ilman spandex-pukuista vigilanttia paluu lähtöruutuun voisi olla nautittavaa kesäeskapismia.

Obaman uudelleenvalinnan kunniaksi palaamme Bushin aikakaudelle, jolloin rasismia ei vielä oltu kukistettu.

Artturi Joulu on sympaattinen, hauska ja taidokkaasti tehty animaatio Joulupukin perheestä.

Filmgoerin ennakkokatsaus 13.-18.11. järjestettävän Helsingin lyhytelokuvafestivaalin tarjontaan.

Rankoilla ihmiskohtaloilla lannoitettu kertomus vallasta ja menneisyydestä kummittelee pitkään.

Perinteisen keittiön ja molekyylikeittiön sotaa katsoessa tulee nälkä.

Jesse Eisenberg hurmaa jälleen Zombieland-ohjaajan uudessa vauhtikomediassa.

Cronenbergin draama asettaa psykoanalyysin pioneerit Freudin ja Jungin inhimillisyyden suurennuslasin alle.

Uusin Helinä-keiju vie katsojan mukanaan satumaiseen Talvimetsään.

Tuttu tarina hyvän ja pahan taistelusta uudistuu ja yllättää iloisesti teoksessa, jossa visuaalisuus on dialogin herra.

Teppo Airaksisen ensimmäinen pitkä on liian helppoon huumoriin sortuva hölmöily.

Lempeästi kuvattu tunteiden ja yhteiskunta-arvojen tutkielma rauhoittaa kauneudellaan.

Kulttisarjan uusversiossa Channing Tatum ja Jonah Hill palaavat kouluun peitetehtävää suorittavina poliiseina.

Sopivasti omavarainen Alien-esiosa pitää otteessaan unohtamatta genrensä filosofisia juuria.

Legendaarisen regee-artistin elämän läpikäyvä dokumentti on tiukka tietopaketti ilman luonnetta.

Minuutin arvioissa Leprechaun, Eaten Alive ja The Lady.

Mark Wahlberg johtaa perinteisen machoa toimintapakkausta, jonka juuret ovat islantilaiselokuvassa Reykjavik Rotterdam.

Tarkkanäköinen? Ei. Älykäs? Tuskin. Mutta näin hyviä pissakakkavitsejä nähdään valkokankaalla harvoin.

Kulttileffan ainekset ovat kasassa, eivätkä Joss Whedonin dialogin parissa kasvaneet tule pettymään.

Bondin 50-vuotisen valkokangasuran kunniaksi on paikallaan kerrata hieman 007-knoppitietämystä.

Gorō Miyazakin nostalginen tarina 60-luvulta korostaa sukupolvien välisen jatkuvuuden tärkeyttä.

25-vuotisjuhlavuotta viettäneen R&A:n festivaalihuippuja voi bongata raportista.

Ukkoutunutta sosiaalidemokratiaa, sanoisi paholaisen asianajaja.

Meksikon huumesota siviilin silmin.

Capralainen Donnie Darko Forrest Gumpilla. Makiaa hattaraa.

Pommimies lentokoneessa. Ja luntakin sataa.

Rahalla Saa 2 palaa voimalla Tukholman alamaailman ruudinhajuiseen ja verenmakuiseen sykkeeseen.

Tim Burtonin retrokomedia pyörittelee ajankohtaista goottikuvastoa.

Hienoja makupaloja, hienoja sitaatteja. Brian De Palman Raising Cain on niin metaa, että se on yksi pitkä déjà vu -tila.

Extrasissa Gervais ja Merchant käsikirjoittivat sanat: vammaista näyttelemällä saa takuuvarmasti Oscarin.

Andrea Arnoldin sovitus Emily Brontën Humisevasta harjusta ei ole mikään perinteinen pukudraama.

Maailma on valmis kertoo tästä ajasta ja onnistuu sitä jopa erittelemään.

Those dudes were bright as Lacan.

Politiikan nappula on 2000-luvun paras televisiosarja heti Langallan jälkeen.

Oranssi tuoli katkaisi melkein kamelin selän, vaikka siinä on lannetuki.

Fanipoikain makeanhermoon iskevä Kostajat-filmatisointi saapuu ruudulle poikkeuksellisen markkinointikakun kirsikkana.

Magic Mike on taitavasti tehty viihde-elokuva.

Dead Setissa zombit hyökkäävät Big Brother -taloon. Televisiosarja on Charlie Brookerin kynästä.

Netin viidakkorumpu teki The Raid: Redemptionista yhden vuoden hypetetyimmista elokuvista. Tästä on kyse, kai.

Siegfried Kracauerin aikalaiskommentti Berliinin kaupunkisinfoniasta käy melkein sellaisenaan The Cabin in the Woodsiin.

Suuria teemoja hypistelevä Nälkäpeli on komea ja otteessaan pitävä selviytymistarina.

Hugo kierrättää vanhojen elokuvien taikaa, mutta luo itsekin taianomaisen tunnelman.

Tie kelvottoman elokuvan ensi-iltaan on kivetty hyvillä aikomuksilla.

Espoo Ciné 2012 päättyi, katso mitä jäi haaviin.

Kaikkien aikojen kallein suomalaistuotanto on joukkoistamisen taidonnäyte ja sympaattinen b-luokan elokuva.

Kasarisankarit vetävät verisesti turpaan, mutta riutuvat nykytoiminnan raameissa.

Icíar Bollaínin draama ylistää jaloa päähenkilöään turhan raskaskätisesti.

Perienglantilaisessa harmaudessa kylpevä elokuva koskettaa lähinnä vahvojen näyttelijöidensä ansiosta.

Antiikin tarujen laiskassa pop-päivityksessä taistellaan taas Titaaneja vastaan.

Chasing Ghosts: Beyond the Arcade ja The King of Kong: A Fistful of Quarters muodostavat nostalgisen kairauksen kolikkopelien maailmaan.

Satunnaisten vireyspiikkien siivittämä väsynyt ja merkityksetön vierailu Intiaan.

Sotainen tuulahdus menneisyydestä on petollinen dystopia.

Klassikkoromaanin rennon rappiollinen filmatisointi viettelee tien päälle.

Moderni ja kaunis neorealistinen draama osuu tarkasti Euroopan tiukan kansalaispolitiikan hermoon.

Ed Helms johtaa huippunäyttelijöiden kaartia vitsejä taukoamatta tulittavassa vakuutusmyyjäkomediassa.

Adam Sandlerin uusi komedia on kiinnostava elokuva, mutta ei sisältönsä, vaan taustojensa takia.

Viisinkertaisen Oscar-voittajan mykkäkerronta ja fotogeeniset tähdet Dujardin ja Bejo painuvat mieleen.

Monologeihin ja tuttuihin kasvoihin nojaava kriittinen finanssitrilleri viihdyttää.

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.

Jos The Greytä muistaa ajatella B-elokuvana, se on erinomainen.

Tom Hardyn ja Chris Pinen esittämät ClA-agentit huomaavat olevansa rakastuneita samaan naiseen. Mitäs nyt?

Vasemmistolaisen rehti avautuminen on perhedraamaksi naamioitu poliittinen julistus.

Massiivinen kauhukokoelma tarjoilee tuntikausien edestä verta ja suolenpätkiä, äänipiikein tehostettuja säikyttelyjä ja yliluonnollista kauhua.

Katja Gauriloffin ruokateollisuuden sumuverhon läpi työntyvä dokumentti on täysosuma.

Alkeellista, rakas Watson. Toinen toimintaelokuva mestarietsivästä on tympeää viiden pennin viihdettä.

Kuten voit huomata, Filmgoer on uudistunut.

Dollarit ja aatteet vääntävät kättä kliseiden ristitulessa. Suuret sivuosapersoonat pyyhkivät lattiaa pääosaparilla.

Herkkä elokuva kertoo Marthan kivuliaasta irrottautumisesta tiukasta yhteisöstä.

Kuumehoureisen mielen tuotos Soul-siskot lukeutuu viime vuosien oudoimpiin maahantuonteihin.

Supertähdet haaskaavat kykyjään Garry Marshallin väsähtäneessä romanttisessa komediassa.

Thacherille poliittinen ura oli aina ensi sijalla. Tästä näkökulmasta aihetta olisi toivonut myös lähestyttävän.

Spielbergin elokuva eläimen ja ihmisen välisestä ystävyydestä, sodan mielettömyydestä ja siitä selviytymisestä.

Milla Jovovich eksyy jälleen kliseiseen trilleriin, joka päätyy suoraan alelaariin.

John Le Carrén vakoilutrillerin filmatisoinnin keskiössä ovat suurvaltapelin nappulat.

Werner Herzogin karavaani pysähtyi viimeksi Teksasiin dokumentilla Into the Abyss.

Vereslihainen kuvaus seksiriippuvuudesta sementoi Steve McQueenin aseman yhtenä sukupolvensa kiinnostavimmista ohjaajista.

Tavallista jäykemmän Tom Cruisen tähtäimissä on myös Samuli Edelman, Suomi.

Oscar-ehdokkuuksia saaneen ja koskettavan tarinan pääosassa nähdään charmikas George Clooney.

Mustiin pukeutuneet agentit K ja J palaavat valkokankaalle kymmenen vuoden tauon jälkeen, ohjaajana jälleen Barry Sonnenfeld.

Elokuva on ylipitkä, paikoin ärsyttävän osoitteleva, mutta tunnetasolla vetoava – ja ah, niin ihanan ranskalainen!

Amerikkalaisen klassikkoromaanin filmatisointi on tarina kostosta ja pakkomielteestä.

Moneyballin vahvuus on näyttelijöissä ja tarkassa käsikirjoituksessa ja heikkous itse aiheessa, baseballissa.

Willem Dafoe esittää metsästäjää, joka palkataan jäljittämään jo sukupuuttoon kuollutta eläintä.

J. Edgar kuvaa taitavasti etenkin vuoro-vaikutusta, joka pitkäaikaisen tiedustelujohtajan yksityiselämän ja uran välillä vallitsi.

David Cronenberg (syntynyt 15.3.1943) on kanadalainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, joka etenkin uransa alkupäässä ajautui törmäyskurssille…

George Clooneyn jännäri on ajankohtainen obamanjälkeisen uuskyynistymisen kuvana.

Kaunis tarina saa katsojan ensin liikuttumaan ja tekee lopulta hyväntuuliseksi.

Fincherin tulkinta menestysdekkarista on vähäeleinen, tiukasti hallittu ja hitaasti palkitseva.

Kulttiklassikon turha esiosa on mitäänsanomatonta tusinakauhua.

Suuren katastrofin aineksiin on panostettu, mutta se ei yksin riitä kantamaan elokuvaa.

Uusin näkemys Charlotte Brontën klassikkoromaanista lyö aikaisemmat yritelmät laudalta.

Jos Poikani Kevinin purkaa pulttien ja muttereiden tasolle, mitä saadaan?

Ruudinkatkuinen järjestelmän sairaskertomus on favelojen rankkaan arkeen sijoittuva älykäs toimintaelokuva.

HBO:n laatutuotos sukeltaa kulissien taakse Amerikan ensimmäisen tosi-tv-perheen arkeen.

Poikkeuksellinen 3D-taide-elokuva löytää esikuvansa tavoin uusia käyttötapoja välineelleen.

Kauhuelokuva tutkailee vanhemman vastuuta lapsen pahuudesta äidin näkökentästä.

Ajoittain kliffasti mustaa huumoria viljelevä nyyhkyelokuva epäonnistuu synnyttämään tunnereaktioita.

Monitoimikone Steven Soderberghin toimintatrilleri näyttää miten toimintaelokuva rytmitetään, kuvataan ja leikataan.

Monet kevään odotetuimmista elokuvista ennakkoon näyttänyt nelipäiväinen tapahtuma lähes kaksinkertaisti kävijämääränsä.

Viikon 15/2012 lyhyissä DVD- ja Blu-ray-arvioissa kauhua avaruudessa (Apollo 18) ja merellä (Lonkerot, Valkoinen tappaja) sekä draamaa Ranskassa…

Stephen Daldryn terapeuttinen draama kertoo ehdottomasta rakkaudesta.

Seikkailu on visuaalisesti herkullinen, muttei aiheistoltaan lukeudu sarjakuvamaestron kiinnostavimpiin.

Bram Stokerin goottiromaani Dracula (1897) on innoittanut monia tulkintoja, joista osa on suoraa trashia ja osa elokuvahistorian avainteoksia.

Harmaan Vilnan “Elokuvakevät” -festivaalilla nähtiin Polanskin, Cronenbergin ja Herzogin uusia elokuvia, mutta “isojen” välistä mahtui mukaan muu…

Nyrkkeilyelokuvaan syntyy usein dramatiikkaa tutuin iskusarjoin, mutta scifi-versio Real Steel on genren kehäraakki.

Kehno yhden vitsin kehonvaihtokomedia ei jaksa naurattaa ääneen.

Leppoisa seurantadokumentti katsoo diplomatian kömpelöä luonnetta vierestä.

Kätkijät on lähellä perustajakaksikon huippuja, mutta jostain sekaan on livahtanut annos äkläkkää Disney-siirappia.

Suurisydämisen elokuvan keskiössä on paranemisen voiman löytyminen musiikin kautta.

Sentimentaalinen perhekronikka on kuin Viscontin Tiikerikissan vaatimaton pikkuveli.

Jonathan Levinen draamakomediassa on komediaa ja draamaa oikeassa suhteessa.

Klassikon uusintaversio ei vakuuta hengettömällä kopioimisellaan, mutta tekee Kate Bosworthista tähden.

Sanotaan se suoraan: Footloosen uusintaversio on parhaimmillaankin keskinkertainen.

Hypervisualisti Tarsemin sotafantasian ihmiskohtalot ovat etäisiä kuin sen loputtomat kivilinnat.

Gene Wilderin esikoisohjaus on perusparodiaa riittoisampi tapaus. Sherlock Holmesin maailma ja viktoriaaninen Englanti antavat alustan, mutta elo…

Ruotsalaisen realistin Björn Rungen uusin ohjaus on elämänmakuinen kuvaus hajalla olevista yksilöistä.

Attack the Blockia on kutsuttu Arkajalkojen ja Vihan genreversioksi. Etniset jännitteet kuvataan lopulta kompromissia hakien.

Andrew Niccolin tieteisdystopiassa on vahva idea, joka ei kestä turhauttavan kömpelöä toteutusta.

Kohta 18 koostuu viidestä köykäisestä lyhytelokuvasta, jotka kuvaavat nuoruutta aikuisen näkökulmasta.

Elokuva-alalta vetäytymistä pohtiva Soderbergh on huippuiskussa tiukassa virusspektaakkelissa.

Henkilökohtaisimpana työnään Orson Welles piti hänen Eurooppa-kautensa Kafka-filmatisointia Oikeusjuttu, joka on yhtä Pimentoon Jäävien Tahojen v…

Humaani elokuva kertoo, miten opiskelijasta tuli terroristi 1960-luvun Länsi-Saksassa.

Steve Carell johtaa vaikuttavaa tähtikaartia nokkelassa romanttisessa draamakomediassa.

Rowan Atkinson tekee haalean paluun kahdeksan vuotta vanhaan rooliinsa tumpeloivana agenttina.

Elokuva välttelee hiuksen hienosti genrelleen tyypillisimmät kliseet ja erottuu siten joukosta.

Menestysromaaniin pohjaava koskettava tarina kertoo kolmen naisen rajoja rikkovasta ystävyydestä.

Terrence Malickin Tree of Life kasvoi jo aikaa sitten yhdeksi viime vuoden odotetuimmista elokuvista, Nicholas Winding Refnin Drive sen sijaan ku…

Pedro Almodóvarin Iho jossa elän on tyylikäs ja omaperäinen trilleri, jonka jännittävää tarinaa sävyttää bioeettinen tematiikka.

Joona Tenan ohjaama psykologinen trilleri on audiovisuaalisesti tyylikäs kokonaisuus tarinan jäädessä fantasian varjoon.

Koskettava ja lämminhenkinen elokuva arjen ongelmista, ulkopuolisuudesta, ystävyydestä – ja painista.

Hyperesteettinen genre-elokuva näyttää sametilta ja viiltää kuin partaveitsi.

Roman Polanskin asetelmallisen olohuonedraaman intensiivinen sanailu viehättää. Ensi-ilta 10.2.

Tarkka historian kuvaus kertoo salaliitosta presidentti Lincolnin murhan takana.

Kuluneelta tuntuva nuorisokuvaus hyötyy sivuosanäyttelijöistä ja komeasta New York –kuvastosta.

Aku Louhimiehen uusi elokuva jatkaa Irtiottojen ja Pahan maan kiitetyllä ja palkitulla linjalla. Ensi-ilta 3.2.

DocPoint-festivaali (24.-29.1.2012) toi tänäkin vuonna Helsingin elokuvateattereihin vuoden parhaita kotimaisia ja ulkomaisia dokumenttielokuvia.

Etelä-Amerikasta Afrikkaan kulkeutuva Cobra Verde, balladi rosvosta, josta tulee orjakuriiri, oli ohjaaja Werner Herzogin ja näyttelijä Klaus Kin…

Villi Länsi ja avaruusoliot vääntävät kättä kullan, ihmisrodun ja maailman kohtalosta. Pyssysankareina Craig ja Ford.

Nopeatempoinen ja teknisesti moitteeton toimintaelokuva naisesta, joka on pyhittänyt elämänsä kostolle.

Pussikaljaelokuva on rosoinen, herkkä ja humoristinen kertomus kolmen ystävyksen yhteisestä päivästä Kalliossa.

Elämä ennen kaikkea on koskettava kuvaus kylästä, jossa Aidsista ei puhuta ääneen.

Kieltolain kuivuttamaan Yhdysvaltoihin sijoittuva vaikuttava kuvaus Itä-rannikon rikollisuudesta ja poliittisesta korruptiosta.

Kömpelö juonikuvio ei pistä tikkua ristiin auttaakseen karismaköyhää duunarikolmikkoa.

Hanna on koukuttavin ja tyylikkäin toimintatrilleri vuosiin. Saoirse Ronan tekee ilmiömäisen roolityön.

Jim Carreyn tähdittämä viaton ja rutiinomainen Hollywood-työ on suunnattu lapsille.

Werner Herzogin 150-minuuttinen mammutti on kaksitasoinen esitys suuruudenhulluudesta.

Topher Grace ja Anna Faris bilettävät kasaritunnelmissa coming of age -komediassa.

Arto Salmisen kehutun lamasatiirin filmatisointi on vuoden parhaita kotimaisia. Ensi-ilta 30.12.

Campähtävän ja satiirisen scifi-klassikon uusversiossa apinat ovat alistettuja ja ihmiset sortajia.

Pan Visionin julkaisu Chaplinin Revyy sisältää kaksi levyä Charles Chaplinin lyhytelokuvia hänen mykkäkaudeltaan.

Charles Chaplin on toiseksi viimeisessä kokopitkässään astetta vihaisempi, mutta kannanottona se on samankaltainen selluloidiluoti kuin jokin hun…

Alaskan hurjapäät on matalaotsaista junttihuumoria, jonka vitsit ovat tätä luokkaa: John Wayne lyö turpaan ja nauraa.

Chaplin osti Orson Wellesiltä oikeudet ja loi mestarillisen mutta valitettavan väärinymmärretyn mustan komedian klassikon naistenmurhaaja Henry V…

Super 8 on tarina omaa elokuvaa tekevistä varhaisteineistä ja eräästä junaonnettomuudesta.

Tanskan Oscar-ehdokas pitää tanskalaisuutta normina, jota vasten kaikki muut maailmankuvat ovat naurettavia. Ensi-ilta 16.12.

Melancholian elämäkerrallisessa luennassa Trier kykenee jälleen kertomaan satuja meille lapsille.

Richard Ayoaden esikoisohjaus, auteur-laaki, jää hengittämään eurooppalaista filmihulluutta.

Robert E. Howardin sarjakuvaan pohjautuva Conan tekee paluun valkokankaalle lähes kolmen vuosikymmenen jälkeen.

Erilainen parisuhdedraama on näyttelijänä paremmin tunnetun Philip Seymour Hoffmanin debyyttiohjaus.

Woodyversen päähenkilöt heräävät henkiin leikkisässä tuhkimotarinassa.

Ilman tähtivoimaansa Larry Crowne ei olisi päässyt studiopampun roskakoria pidemmälle.

Raja Gosnell smurffaa 1980-luvulta tutut kolmen omenan kokoiset hahmot New Yorkiin.

Jacques-Yves Cousteaulta, merentuntijalta ja -kävijältä, dokumentaristilta ja Ranskan kansallisaarteelta, on julkaistu kaksi dokumenttia kolmen d…

Olivierin lähes 150-minuuttinen peto ei pyri kaiken kattavuuteen, se pyrkii täydellisyyteen.

Cage ja Kidman näyttelevät Joel Schumacherin panttivankipornossa saman kohtauksen lukemattomia kertoja. Ensi-ilta 9.12.

Epätasaisesti naurattava ja koskettava draamakomedia etsii itseään.

Robert Powell lävistää sinisillä silmillään miehenä, josta tuli maailmanhistorian tunnetuin puuseppä.

Krapulaseikkailun jatko-osa tuskin naurattaisi, vaikka katsomossa tarjoiltaisiin teräviä.

Sieltä täältä lainailevassa eteläkorealaisessa trillerissä kosto on läikkyvää happoa.

Sylvain Chomet sovitti Jacques Tatin vanhan käsikirjoituksen tyylikkääksi piirroselokuvaksi.

Taidokas sovitus ei aivan pärjää ennakko-oletusten ja elokuvakielen kovassa ristipaineessa.

Danny McBriden tähdittämä fantasiakomedia on hutera, mutta hetkittäin hauska.

Tanskan Curb Your Enthusiasm naurattaisi enemmän, ellei se pyrkisi jumalten joukkoon.

John Carpenterin ensimmäinen ohjaustyö kymmeneen vuoteen on jo liian valmista kauraa.

Autot-elokuvan sympaattiset kaarat palaavat kehnossa jatko-osassa.

Tower Heist toimii korkeintaan ajankohtaisena kertakäyttöviihteenä. Ensi-ilta 25.11.

Morsiusneidot on poikkeuksellisen hauska naisten vastaveto 2000-luvun äijäkomedioille.

Malickin vilpitön mestariteos ei edelleen lakkaa hämmästyttämästä hetken tajullaan.

Viikon lyhyissä arvioissa paketillinen Woody Allenia: kuva julkkiskulttuurista Celebrity, vain tyydyttävä rikoskomedia Jadeskorpionin kirous ja H…

Tran Anh Hung sovittaa Haruki Murakamin huippusuositun romaanin valkokankaalle.

Viikon lyhyissä arvioissa kekseliäs veripalttu Hobo with a Shotgun, vinksahtanut draamakomedia It’s Kind of a Funny Story ja anti-Disney-animaati…

Woyzeckissa ohjaaja Werner Herzog ja näyttelijä Klaus Kinski ovat maailman huipulla.

Bad Teacher nauraa koulumaailman konservatiivisille arvoille.

Nosferatu on Herzogin ensimmäinen yritys tehdä genre-elokuvaa, ja suosionosoitus Murnaun alkuperäiselle Dracula-elokuvalle.

Veljekset Helanderin humoristinen painajainen rikkoo surutta leppoisan Coca-cola-joulupukin imagoa.

Simon Peggin ja Nick Frostin komedia kahdesta avaruusolioon törmäävästä keski-ikäisestä nörtistä.

Banksyn dokumentti on karnevalistinen, kantaaottava ja jännittävä, aivan kuten ohjaajansakin.

Coming of age -tarina seuraa lahjakkaan mutta levottoman skottiteinin suhdetta väkivaltaan. Ensi-ilta 4.11.

Coenin veljesten The Big Lebowski on kerrassaan täydellinen, uskomaton ja vaikeasti selitettävissä oleva komedia.

Steven Spielberg filmasi vuonna 1993 Michael Crichtonin romaanin pohjalta elokuvan Jurassic Park, joka sai kaksi jatko-osaakin.

Unknown koukuttaa katsojansa pitämällä tätä yhtä pimennossa kuin elokuvan päähenkilöäkin.

Aivovaimo esittelee kauniita vaatteita ja jyrkkiä aatteita 1970-luvun Ranskassa.

Stroszek on Werner Herzogin elokuvista suurimpia: ajaton, autenttinen, maaginen, mystinen. Se on elokuvataiteen tuntemattoman sotilaan, Bruno Sch…

Suomi-dekkarin uusi tuleminen valkokankaalla jää Vares-sarjan toisen myötä turhaksi toiveeksi.

Ryhmä X:n esiosa alkaa liukkaasti, mutta tyyliä puhkivenytetään lopputeksteihin asti.

Woody Allenin teatterimaailmaan sijoittuva kepeä komedia rakkauden umpisolmuista.

Charlie Chaplinin omaelämäkerrallinen, jo mennyttä maailmaa kuvaava ”altavastaajan nousu” on kumarrus music hallille ja varieteelle – perinteelle…

Aleksi Mäkelän ohjaama draamatrilleri kuvaa taantuman vaikutusta yksittäisen ihmisen unelmiin.
Ensi-ilta 21.10.

François Truffautin toinen elokuva Ampukaa pianistia vertautuu Jean-Luc Godardin esikoiseen, joka kuvaavasti pohjautuu Truffautin tarinaan: itset…

Ylipitkä vuoristorata-ajelu nykii niin, että kyydissä saa esteettisen piiskaniskuvamman.

Ruotsalaiselokuvan uusintaversio on taitavine lapsinäyttelijöineen yllättävän onnistunut kokonaisuus.

Aikuisten satu opettaa, että pettäminen on oikein ja ystävyys arvotonta.

Abbas Kiarostamin runollinen mietelmä naisen ja miehen suhteesta, taiteen ja todellisuuden rajasta.

François Truffautin myöhäisen kauden elokuva Viimeinen metro alkaa toista maailmansotaa eli elokuvan pariisilaista perustilannetta avaavalla info…

Ranskalaiskomediassa epätodennäköiset ystävykset löytävät yhteisen rakkauden kirjallisuudesta.

Catfish on hyväsydäminen paljastusdokumentti, jonka juonenkäänteet noudattelevat trillerin kaavaa.

Elokuva on Werner Herzogia omimmillaan. Se sijoittuu 1900-luvun ulkopuolelle; sen tutkimuksellinen kohde on ihmisyyden yksinkertaisia lokerointej…

Bobby ja Peter Farrelly palaavat juurilleen härskissä, mutta myös hetkittäin hauskassa komediassa.

Miralista huokuu tekijöidensä vilpitön usko rauhaan Lähi-idässä.

Takeshi Kitano palaa yakuzatarinallaan 90-luvulle, mutta jää kauas uransa huippuhetkistä.

Monitahoinen, älykäs ja kantaaottava draama kuvaa vertauksin uusliberalistien toimia Etelä-Amerikassa. Ensi-ilta 30.9.

Klaus Kinski, rakas viholliseni (1999) kertoo ohjaaja Werner Herzogin suhteesta kahdeksan vuotta aiemmin kuolleeseen näyttelijä Klaus Kinskiin.

Jälleen yleisöennätykseen yltäneillä Rakkautta & Anarkiaa -elokuvajuhlilla esitettiin yhteensa 145 pitkää elokuvaa.

Jo Nesbøn romaaniin perustuva Headhunters on jännittävä mutta pinnallinen rikoselokuva. Ensi-ilta 30.9.

Menevä lastenelokuva olisi kaivannut räväkämpää asennetta vakuuttaakseen aikuiskatsojan.

Duncan “Moon” Jonesin toisessa pitkässä Kaappaus raiteilla ja Päiväni murmelina astuvat scifi-liittoon.

Brian De Palman, Oliver Stonen ja Al Pacinon gansterimelodraama on saavuttanut kulttisuosion, joka kertoo myös antisankaritarinan heikkouksista.

Puotila ja Vatanen tekevät viimeisteltyä työtä, mutta lupaavan komedian turmelee Koskimiehen heppoinen tarina. Ensi-ilta 23.9.

Ohjaaja Carlos Saldanha ja Blue Sky Studios ovat tehneet jälleen kerran hyvää työtä.

Kun elokuvasta riisuu pois perieurooppalaiset elementit, jää jäljelle tavanomainen romanttinen komedia.

Shakepeare-ohjaaja Kenneth Branagh tavoittaa lähdemateriaalin eeppisen melodraaman.

Julia Bertucellin ansiokas draama sijoittuu Australian upeisiin maisemiin.

Werner Herzogin toinen kokopitkä elokuva on historian omalaatuisimpia teoksia.

Kaurismäen elegantti ja ajankohtainen satu antaa kasvot köyhyydestä Eurooppaan pyrkiville. Ensi-ilta 9.9.

Sinkkuelämän säännöt sekoittaa gonzojournalismin hengessä faktaa ja fiktiota.

Punahilkka-satu saa uuden ilmeen Catherine Hardwicken teiniangstiin erikoistuneessa käsittelyssä.

Wes Cravenin uusimmassa Screamissa tehdään sarjan edellisten osien tapaan metaelokuvaa.

Väkevä draama muistuttaa kouluammuskelujen huomiotta jääneistä uhreista, ampujan vanhemmista.

Cannesin 2010 tuomaristopalkinnon saanut draama seuraa trappistimunkki-yhdyskuntaa Algeriassa.

Hölmö sotapropagandaelokuva hakee jenkkiarmeijalle vastustajat ulkoavaruudesta.

Kymmenpäiväiseksi venynyt Espoo Ciné jäi kahdesta edellisvuodesta katsojaluvuin mitattuna, mutta valikoimaltaan festivaali oli tavallista kiinnos…

Luchino Viscontin ohjaama romaanifilmatisointi Tiikerissa on hieman kuin Italian Täällä Pohjantähden alla.

Voimafantasiassa älyhuume tekee nuhjuisesta kirjailijasta liikeneron ja naistenkaatajan.

Robert Pattinssonin, Reese Witherspoonin ja Christoph Waltzin tähdittämä tarina vie mukanaan 30-luvun sirkukseen.

Elokuvan toimintakenttä 1930-luvun edinburghilainen tyttökoulu. Sillä päästään käsittelemään ajankohdan henkistä ilmastoa.

Tim Rothin esikoisohjaus on puolifreudilainen juttu insestistä ja tabujen rikkomisesta.

Marvel-kesän päättävän toimintaseikkailun mukaan pienestäkin miehestä voi tulla suuri sankari. Ensi-ilta 19.8.

Elämä on ihanaa -ohjaajan huippukallis romanttinen komedia ei aivan täytä ennakko-odotuksia.

De Palman sotaelokuva on “fiktiodokumentti”, “mediakollaasi”, joka käsittelee siviilien joukkomurhaa.

Epäkuollut kyttä haastaa New Yorkin. Miehitykseltään b-elokuvan dream team ei aivan onnistu.

Graham Greenen romaanin sovitus on sijoitettu 60-luvun Brightoniin. Naiivi rakastaa tappajaa.

Darkmanin jatko-osat ovat pitkälti televisioon tehtyä täytettä ja nimellä ratsastamista.

Atlantic Filmin kokoelmat Werner Herzogin teoksia painottuvat 70-luvulle ja töihin Kinskin kanssa.

Muumiolta näyttävä tiedemies jahtaa ihomaskeissa rivikonnia ja isoa kihoa. 100% Sam Raimia.

Zack Snyderin pervo toimintafantasia on viihdettä aivokuolleille.

Rainer Werner Fassbinder -sarja päättyy. Näyttävä Effi Briest on melko kirjaimellinen, paikoin vieraannuttava sovitus saksalaisesta klassikkoroma…

Näytelmäkirjailijan elämää lähes 30 vuotta seuraava draama on kataloginomainen, mutta näyttävä.

Vaihtoehtoinen “teinielokuva” on konventionaalinen, American Pie miksattuna Donnie Darkoon.

Green Lantern on megabudjetilla tehty kalkkunatason rymistely. Ensi-ilta 5.8.

Rainer Werner Fassbinder -sarja jatkuu. Arjen psykoanalyyttisena päänavauksena Kiinalainen ruletti on hirvittävä kauhuelokuva.

Vahvatunnelmainen kauhuelokuva on yllättäen parhaimmillaan hiljaisissa suvantokohdissa.

Francis Ford Coppolan tiheä Vietnam-elokuva on Charles Mansonia, Joseph Conradia, Dante Alighieria, The Doorsia, Wagneria, dominoteoriaa, vastak…

Roskisprinssi on häkellyttävän amatöörimäinen teos. Suurin heikkous on hutiloiden kerrottu tarina. Ensi-ilta 29.7.

Rainer Werner Fassbinder -sarja jatkuu. Omakohtaisessa elokuvassa rakkaus tuntuu eristävän ja tuhoavan kuin Gaspar Noella aika.

Herzog ja Lynch kohtaavat ensimmäistä mutta toivottavasti eivät viimeistä kertaa murhadraamassa.

Finanssikriisin sliipattu ja yleistajuinen kokonaisanalyysi palkittiin parhaan dokumentin Oscarilla.

Palkintoansa on rikosdraama maailmojen yhteentörmäyksestä ja siirtymäriitistä teinistä aikuiseksi.

Vapaa tahto on vain illuusiota dickiläisessä huumekuvitelmien ja jumalharhojen kudelmassa.

Rainer Werner Fassbinder -sarja jatkuu. Myöhäiskauden avioliittoelokuva alkaa ja päättyy räjähdykseen.

John Sturges ohjasi reilut neljäkymmentä elokuvaa neljällä vuosikymmenellä. Kotka on laskeutunut on muun tuotannon kanssa johdonmukainen kooda.

Kulttiohjaaja Álex de la Iglesian mustaa huumoria viljelevä genrejen sekametelisoppa.

Kahdeksan levyn laitos Rainer Werner Fassbinderin elokuvia on vuoden kulttuuritekoja.

Lasisydän on enemmän teos tavasta tehdä elokuvaa. Näyttelijät olivat kuvausten ajan hypnoosissa.

Viime jouluna vankilasta vapautuneen lobbari Abramoffin rötössarja on muuttunut huonoksi viihteeksi.

Pedro Almodóvarin ohjaama ja käsikirjoittama romanttisen perinnön melodraama Matador (1986) liikkuu kuoleman ja seksin kentällä.

Rakastavaisten suhde muuttuu ajan myötä kylmäksi ja väkivaltaiseksi. Tositarinan spekuloiva sovitus.

Norman Mailerin tosipohjaisen romaanin koruton sovitus. Pääosassa Tommy Lee Jones.

Kasvutarinan monissa hetkissä on henkilökohtaista, eteeristä hehkua.Ensi-ilta 8.7.

Kauhutarinassa ihmismuodon ottanut Paholainen kurittaa hissiin jumiin jäänyttä ihmisjoukkoa.

Black Swan on jokaisen pöytälaatikkopsykologin märkä uni. Portman ansaitsi roolistaan Oscar-palkinnon.

Herkkä parisuhdedraama alkuhuumasta hajoavaan avioliittoon. Pääosissa Michelle Williams ja Ryan Gosling.

Audrey Tautoun harteillaan kantama pikkunäppärä romanttinen komedia huvittaa kepeästi.

Adam Sandlerin uusi komedia on vanhan klassikon melko hupaisa uudelleenlämmitys. Sandlerin parina Jennifer Aniston.

Danny Boyle ohjaa vetävästi ja James Franco on loistava tosipohjaisessa selviytymistarinassa.

Seth Rogenin ja Evan Goldbergin supersankarilämmittely jatkaa kaksikon tavaramerkkihuumorilla.

Rainer Werner Fassbinder -sarja jatkuu. Kansainvälinen läpimurto edustaa hahmotukseltaan sosiaalista realismia, yhteiskuntasatiiriakin; epätavall…

Vuonna 1951 valmistunut Afrikan kuningatar on loistavilla näytelijöillä varustettu aikuisten seikkailuelokuva, jota kelpaa katsella useammankin k…

Nuoren kanadalaisen Xavier Dolanin ohjaus on melkein pelkkää pintaa. Se kantaa yllättävän hyvin.

Rainer Werner Fassbinder -sarja jatkuu. Ohjaajansa ensimmäinen avioliittoelokuva lähtee tuhoamaan porvarillista instituutiota ajan hengen radikaa…

Aistien epätasapainosta kauhunsa hakeva espanjalainen Julian silmät on sen pääosan Belén Ruedan elokuva.

Winter’s Bone kuvaa sosiaalipotiikan hautausmaata, poikkeuksellisesti naisnäkökulmasta.

Will Gluck on ohjannut tulevan teinikomediaklassikon, jonka pääosassa nähdään Emma Stone.

Rainer Werner Fassbinder -sarja jatkuu. Lyhytelokuvassa “pientä kaaosta” aiheuttavat kolme nuorta aikuista.

Adrien Brodyn esittämä kyttä jahtaa sarjamurhaajaa Dario Argenton kehnossa “giallossa”.

Todd Haynesin glamrock-kuvauksen pääosissa nähdään Jonathan Rhys Meyers ja Ewan McGregor.

Rainer Werner Fassbinder -sarja alkaa. Yksitoistaminuuttinen pseudopastissi ja pseudomykkäelokuva kietoutuu Charles Chaplinin luoman Kulkuri-hahm…

Reijo Mäen Vares-kirjasarjan kolmanteen filmatisointiin on hankittu uusi ohjaaja ja pääosa.

Frearsin köykäisessä draamakomediassa kieriskellään maalaisidyllin ihmisuhdesotkuissa. Ensi-ilta 27.5.

Ron Howardin hämmentävässä komediassa pääosia esittävät Vince Vaughn ja Kevin James.

Rahakkaan Focker-komediasarjan kolmas installaatio on vuosituhannen surullisimpia elokuvia.

Pysäyttävän Alvaro Brechnerin esikoiselokuvan pääosassa nähdään suomalainen Jouko Ahola.

Romanttisessa komediassa rakkaustarinaa kiinnostavammiksi kohoavat Viagra, Prozac ja Parkinsonin tauti.

Kun muu elokuvamaailma liputti jo äänielokuvan puolesta, loi Charles Chaplin taidettaan edelleen mykkänä. Tuloksena oli Kaupungin valot.

Sarjakuvaan pohjautuva tv-sarja on hieno selviytymistarina ihmisistä äärimmäisessä tilanteessa.

Howl on “dokudraama” Allen Ginsbergin elämästä, hänen Huuto-runostaan ja siitä käydystä oikeustaistelusta.

“Kulttuurintutkimuksen Elviksen“, paradokseja viljelevän provokaattorin ja lacanilaisen psykoanalyyttisen elokuvaluennan popularisoineen Slavoj Ž…

Suurien tunteiden draamassa Charles Darwin kamppailee uskonnon, syyllisyyden ja avioliiton kanssa.

Pesunkestävä rikosfarssi irlantilaisittain: gangstereita, läpänheittoa, väkivaltaa ja snookeria.

Kaavoihin kangistunut romanttinen komedia ei tavanomaisuudestaan huolimatta ole aivan kelvoton.

Charles Chaplinin vähimmälle huomiolle jäänyt mykkäkomedia on todennäköisesti Sirkus, vauhdikas melodraama.

Robert Downey Jr. Ja Zach Galifianakis joutuvat tien päälle Todd Phillipsin elokuvassa.

Dome Karukoski tarkastelee suomalaisen miehen sielunmaisemaa. Miljöö on talvinen lappi, aikajänne yö.

“Tosielämän” Spinal Tap, Anvil, on pääosassa viime vuosien hienoimmassa dokumentissa.

Josh Radnor tähdittää persoonallista draamakomediaa, jonka on myös itse kirjoittanut ja ohjannut.

Federico Fellini -sarja päättyy. Fellinin ensimmäinen värielokuva on suuri psykoanalyyttinen istunto, vapaata assosiaatiota, patoutumien purkua j…

Efektiveljesten Strause ohjauksessa scifijännärin draaman taju on kaapattu jo ennen alkutekstejä.

Werner Herzogin (s. 5.9.1942) ura on hämmentävä cocktail humanismia ja suuruudenhulluutta. Anekdootteja on kuin vitsejä politbyroon jäsenistöstä.…

Englantilainen Joe Wright (s. 1972) on noussut klassisen tyylikkäillä, mutta tunnetason käsittelyssään “moderneilla” historiallisilla filmatisoin…