DVD

The Wicker Man (2006)

Sheriffi Edward Malus (Nicolas Cage) saa odottamattoman kirjeen: Ex-vaimon tytär on kadonnut Summerislen saarella, jossa elää sulkeutunut ja varsin omaperäinen yhteisö. Edward lähtee etsintöihin ja huomaa pian, ettei saarella ole kaikki kohdallaan. Yhteisössä harjoitetaan outoja rituaaleja ja naiset ovat ottaneet vallan. Itsepintainen poliisi ei suostu antamaan tuumaakaan periksi, sillä hänellä on vahva tunne, että tyttö on vielä elossa. Kukaan saarella ei suostu yhteistyöhön, mutta Edward on päättänyt ratkaista mysteerin.

Amerikan filmiteollisuus on viime ajat tuupannut klassikkoelokuvien uusintafilmatisointeja isolla kädellä. The Wicker Man (2006 Yhdysvallat) on yksi niistä. Ohjaaja-käsikirjoittaja Neil LaButen johdolla lämmitellään nyt vuonna 1973 ensi-iltansa saanutta kauhusuosikkia. Tarinaa on myös hieman muutettu alkuperäisestä, kuten tapoihin kuuluu. Tällä kertaa tuhkana tuuleen kadonnutta tyttöä etsii Nicolas Cage, joka myös tuotti uusintaversion. Alkuun yritys vaikuttaa ihan mallikkaalta, mutta viimeinen silaus jää pahasti puuttumaan. LaBute, joka ei ole aivan omimmillaan kauhuelokuvien parissa, ei saa klaustrofobaalista tunnelmaa syntymään, ei sitten millään. Cagen hortoilu saarella on jo himpun verran huvittavaakin. Suuri yleisö oli samaa mieltä ja The Wicker Man päätyi ehdokkaaksi Razzie Awardsiin viidessä kategoriassa, mm. huonoimmasta pääosasta, mutta myös vuoden kehnoimmasta käsikirjoituksesta. Suurin ihmetyksen aihe taisi sittenkin olla Summerislen muuntaminen naisvaltaisaksi kommuuniksi. LaButen ja kumppaneiden helpotukseksi käsikirjoitus-Razzien pokkasi varsin kirkkaasti Basic Instinct 2, mutta tämä antoi varmasti LaButelle ajattelemisen aihetta käsikirjoituksen merkityksestä, varsinkin jos lähdetään muokkaamaan kiistatonta kulttielokuvaa.

Kaikesta huolimatta The Wicker Manin restaurointi ei ole täysin toivoton. Sivuosien naiskatras onnistuu kohtuullisesti, etunenässä luomoavat katseet omaavat Kate Beahan (mm. Flightplan) ja LeeLee Sobieski. Koko paletti toimii ylipäätään paremmin jos ei ole saanut kunniaa tutustua alkuperäiseen, Robin Hardyn ohjaamaan versioon. On vain kovin vaikeaa olla vertaamatta näitä kahta pikkutytön etsintäyritystä, mutta vieläkin vaikeampaa olla miettimättä miten hyvinkin pienillä muutoksilla LaButen ja Cagen projekti olisi voinut nousta omilleen: Aiemmin mainittujen pääosan ja käsikirjoituksen ohella hienosäätöä olisi tarvinnut myös Angelo Badalamentin ponneton musiikki, joka hieman mahtipontisempana soidessaan olisi voinut nostattaa ihokarvoja. Dvd:n extroista löytyy suurin plussa: Valittavana on sekä teatteri –että director’s cut versio.