DVD

Vahakabinetti - Das Wachsfigurenkabinett (1924)

Ekspressionistisena pilapiirtäjänä, maalarina sekä elokuvalavastajana toiminut Paul Leni nousi nopeasti saksalaisten suurohjaajien joukkoon visuaalisesti tyylikkäillä elokuvillaan. Vuonna 1924 hän ohjasi teoksen, jonka katsotaan sekä päättäneen että kruunanneen saksalaisen elokuvan viisi vuotta kestäneen suuruudenajan. Vahakabinetti (Das Wachsfigurenkabinett, 1924 Saksa) oli suurmenestys ympäri maailmaa ja sitä pidettiin tasapäisenä jopa F. W. Murnaun sekä Fritz Langin hienoimpien elokuvien kanssa.

Loppujen lopuksi kolmesta episodista koostuva elokuva (neljäs jäi tekemättä rahoituksen loputtua) on kertomus köyhästä runoilijasta, joka pestautuu huvipuistossa toimivaan vahakabinettiin kirjoittamaan meneviä tarinoita vahanukeista. Tarinoiden päähenkilöt ovat tuttuja historian lehdiltä: Bagdadin kalifi Harun Al-Raschid, Venäjän tsaari Iivana Julma sekä kuuluisa sarjamurhaaja Viiltäjä-Jack.

Muiden Lenin elokuvien tapaan myös Vahakabinetti on erittäin näyttävä. Sen tyylitellyt, paikoittain jopa mielipuolisenkin oloiset studiolavasteet henkivät Tri Caligarin kabinetin perintöä. Leni, joka huolehti itse ohjaamisen lisäksi myös tästä puolesta, kertoi halunneensa luoda elokuvaansa varten maailman, joka ei muistuttaisi minkäänlaista todellisuutta. Tässä suhteessa Bagdadin jakso onkin mitä mielikuvituksellisinta fantasiaa.

Leni sai elokuvaansa varten melkoisen näyttelijätähdistön käytettäväkseen (Emil Jannings, Conrad Veidt sekä Werner Krauss) ja käsikirjoittajaksi Wegenerin Der Golemin sekä Murnaun Nosferatun parissa työskennelleen Henrik Galeenin. Elokuva ei ensiluokkaisesta ryhmästä huolimatta ole tekijöidensä summa, ei lähellekään, sillä hyvästä ideasta ei saada paljoa irti ja lopputulos on yllättävän mitäänsanomaton. Galeenin lähtökohdat tyrannien asettamisesta naurunalaiseksi jäävät toteutukseltaan puolitiehen ja samalla hahmot jäävät ontoiksi. Pahiten tästä kärsii Janningsin (Viimeinen mies) esittämä kalifi, josta tarina ei saa hyvää alkua lukuun ottamatta juuri mitään irti. Myöskään Lenille tyypillinen huumori ei saa tuulta siipiensä alle, vaan pikemminkin latistaa elokuvan tunnelmaa.

Elokuva paranee loppua kohden, mutta kolmesta tarinasta ainoastaan yksi onnistuu olemaan mielenkiintoinen ja antoisa, sekin teknisen toteutuksensa ansiosta. Alle viisiminuuttinen Viiltäjä-Jack -episodi, harhanäky, jossa sarjamurhaaja ajaa takaa runoilijaa ja tämän tyttöystävää huvipuistossa, on taidokkaimpia hetkiä koko saksalaisen mykkäelokuvan historiassa. Vahakabinetti oli ilmestyttyään Yhdysvalloissa 1926 vuoden menestyneimmistä elokuvista, eikä aikaakaan kun myös Leni työskenteli Hollywoodissa.

Jostain käsittämättömästä syystä Vahakabinetti on vuosikymmenten ajan luokiteltu kauhuelokuvaksi, mutta genren ystävien kannattaa olla varuillaan. Kauhua elokuvassa ei Viiltäjää lukuun ottamatta ole nimeksikään, pikemminkin elokuva on sekoitus fantasiaa, draamaa sekä kevyttä rakkaustarinaa huumorilla höystettynä. Tämä saattaa aiheuttaa pettymyksen monelle elokuvan ystävälle.

Kino Internationalin R0-versio on restauroitu 35 mm:n negatiivista ja restauroinnin takana on ollut Cineteca del Comune di Bologna. Restauroinnissa on käytetty niin englantilaista kuin ranskalaisestakin alkuperäismateriaalia. Välitekstit ovat englantilaisesta versiosta vuodelta 1924. Kuva on laadultaan hyvätasoinen. Se on pääosin terävä ja vakaa, ainoastaan Iivana Julma -jaksossa esiintyy lyhyen aikaa lievää huojumista. Puuttuvia ruutuja on paikoittain, roskaisuutta ja naarmuja tyypillisen mykkäelokuvan verran. Kuva on värisävytetty (sininen, punainen, violetti, keltainen sekä vihreä). Ääniraidan on tehnyt Jon C. Mirsalis. Taustasäestys on yksinkertaista, eikä mistään suurista tulkinnoista ole kyse. Ääniraita ei liene alkuperäinen.

Kinon saksalaisklassikoille hieman epätyypilliseen tapaan ovat ekstrat jääneet tällä kertaa vähäisiksi. Niitä on levyllä ainoastaan kaksi. Alkuvalikosta löytyy lyhyt selitys neljännelle vahafiguurille sekä sille, miksi se jäi filmaamatta. Mukana on Lenin ideoima lyhytelokuva, jossa ratkotaan sanaristikkoa filminpätkien avulla sekä lyhyt vertailujakso Douglas Fairbanksin Bagdadin varkaaseen, jonka sanotaan saaneen innoituksensa Lenin elokuvasta.