powered by FreeFind

 

United 93 (2006)

Syyskuun 11. terrori-iskujen jälkeen maailma ei ole ollut entisensä. Suurilta osin tapaus vaikutti lentokenttien turvatarkastuksiin ja itse lentoturvallisuuteen. Sen vaikutukset ovat myös näkyneet maailmanpoliittisessa tilanteessa erilaisina "terrorisminvastaisina sotina". Valkokankaalla näiden vaikutusta on todistettu mm. Winterbottomin palkitussa elokuvassa Road to Guantanamo Bay.

Iskuissa kaapattiin neljä konetta, mutta yksi usein unohdetaan. Tämän lennon tunnus oli United 93. Se oli ainoa neljästä koneesta joka ei saavuttanut kohdettaan. Nimensä mukaisesti elokuva seuraa tämän lennon vaiheita, mutta kuljettaen alussa myös mukanaan eri lennonjohtojen reaktioita kaappauksiin. Elokuvassa on hienosti kuvattu ihmisten reaktiot tapaukseen ja melkein jopa kuolemaan. Tunnetilat ja reaktiot vaihtelevat epäuskosta ihmettelyyn, josta siirrytään loppua kohden epätoivoiseen suruun.

Näyttelijäjoukko koostuu kokonaan tuntemattomista näyttelijöistä joka tuo elokuvaan sen tarvittavaa realistisuutta. Henkilöt ovat kuin ketä tahansa meistä eikä samaistumiseen ole mitään estettä. Muutenkin kaikki elokuvassa on todella luonnollista ja totta. Kyseessä on melkein eräänlainen metadokumentti. Kyseessä ei ole dokumentti, puolidokumentti tai pelkästään tavallinen elokuva. United 93 ylittää ne rajat, jotka määrittelevät fiktion peruspiirteet ja luo itsensä uudelleen.

Elokuva on rekonstruoinut lennon tapahtumat ja suurin informaatio on todennäköisesti tullut mukana olleiden ihmisten soitoista läheisilleen. Kohtaukset ovat erittäin emotionaalisia, mutta myös intensiivisiä. Ja intensiivisyys jatkuu koko elokuvan ajan. Tämä on saavutettu rankan käsivarakuvauksen ja ohjauksen avulla. Ohjaaja Greengrass piti elokuvan näyttelijät erillä toisistaan vahvistaen porukan kahtiajakoa matkustajien ja kaappaajien välillä. Yksi vahvimmista yksittäisistä kohtauksia syntyy kaappaajien ja matkustajien kahtiajaosta. Molemmat puolet rukoilevat omaa Jumalaansa, pyytäen voimaa tuona epätoivon hetkenä. Tämä luo kaappaajistakin haavoittuvaisia, mutta myös samojen olosuhteiden uhreja.

Poliittisten ja maailmantilaa käsittelevien elokuvien lisääntyessä United 93 (aka Vol 93, 2006 Yhdysvallat, Ranska, Iso-Britania) on hieno lisä joukkoon. Sillä ei ole mitään tekemistä Bushin vastaisuudella tai puoluepolitiikalla toisin kuin esim. elokuvalla Fahrenheit 9/11. Lisäksi turha amerikkalainen patrioismi on täysin poissa elokuvasta, toisin kuin mitä Oliver Stonen tulevalta World Trade Centeriltä voi olettaa. United 93 vetoaa suoraan ihmiseen, huolimatta tämän yksittäisistä mielipiteistä. Se on inhimillinen elokuva ja rehellinen yritys kuvata miten asiat tapahtuivat. Suurimmat vaikutukset elokuvalla kuitenkin on lentopelkoisiin. Viimeaikaiset tapahtumat Heathrown lentokentällä yhdistettynä tähän elokuvaan, on täydellinen yhtälö karkoittamaan viimeisetkin lentopelkoiset. Samoin kuin vuosikymmeniä sitten Tappajahai pakotti kaikki pois vedestä United 93 pakottaa kaikki pois ilmasta – täydellinen trilleri.

Elokuva on muiltakin kanteilta täydellinen. Se vie katsojan sinne, missä sillä ei ole mahdollisuutta käydä. Se näyttää katsojalle toisen puolen elämästä. Se hämärtää fiktion ja faktan, fiktioelokuvan ja dokumentin rajan. Se on simulaatio, totaalinen illuusio ja äärimmäinen metatotuus.

teksti: © 2006 Otto Kylmälä

ohjaaja: Peter Greengrass
näyttelijät: Christian Clemenson, Trish Gates, Polly Adams, Cheyenne Jackson
genre: jännitys, draama, historia, terrorismi
net: http://akas.imdb.com
kuvat: © 2006 Sidney Kimmel Entertainment, Studio Canal, Universal Pictures ja Working Title Films.

© 1999-2007 Hosting: Futuron Internet | Sivuilla vieraillut elokuvan ystäviä Kävijälaskuri

MAINOS: