Stuck on You (2003)

Farrelly-veljekset jatkavat edelleen vanhalla, ilmeisen hyväksi todetulla kaavalla: molemmat kirjoittavat ja toimivat ohjaajina. Välillä krediitit vaihtelevat, mutta sillä ei oikeastaan ole mitään väliä, koska joka tapauksessa elokuvat ovat heidän kahden projekteja, alusta loppuun. Tässä mielessä he muistuttavat kovasti Coenin ja Wachowskin veljeksiä. Muuta yhteistä heidän elokuvillaan ei sitten taidakaan olla.

Uusin Farrelly-veljesten projekti, Stuck on You (2003 USA), on edelleen täysin samasta puusta veistetty kuin heidän aiemmatkin elokuvat aina Nuijasta ja tosinuijasta, Me, Myself & Ireneen. Vaikka Stuck on You:sta puuttuukin edeltäjiensä vahva alapäähuumorin leima, se on kuitenkin rakenteeltaan ja käsikirjoitukseltaan hämmästyttävän samanlainen. SoY on pohjimmiltaan aika hempeä ja hyväsydäminen elokuva, vaikka jälleen erilaisten invalidien esiinmarssittaminen saattaisi lupailla jotain muuta.

Bo (Matt Damon, Good Will Hunting, Meduusan verkko) ja Walter (Greg Kinnear, Elämä on ihanaa) ovat yhteenkasvaneet veljekset, jotka omistavat hampurilaisravintolan pienessä amerikkalaiskaupungissa. Bo on tyytyväinen rauhalliseen ja stressittömään elämäntyyliin, mutta Walter haaveilee jostain suuremmasta: näyttelijän urasta Hollywoodissa! Aluksi Bo ei oikein lämpene ideasta jättää tutut kotinurkat, mutta lopulta hänkin on valmis pakkaamaan laukkunsa ja suunnistamaan L.A:iin veljensä unelman perässä. Päätetään, että tullaan sitten takaisin jos ei homma ota tuulta purjeisiin.

Ja eihän se meinaa millään ottaa: elämä on rankkaa isossa kaupungissa. Eräänä päivänä veljekset kuitenkin törmäävät elokuvastudion parkkipaikalla Cheriin, joka tekee Walterille lupaavan ehdotuksen. Tästä vahingosta alkaa veljesten matka huipulle.

Lähtökohdat onnistuneeseen komediaan ovat tälläkin kertaa kohdallaan. Useimmiten Farrelly-veljekset ovat keksineet mehukkaita juttuja elokuviinsa, eikä Stuck on You ole siinä suhteessa mitenkään erilainen. Jälleen revitään huumoria joillekin ehkä hieman arastakin aiheesta, mutta nytkään ei naureta itse vammaisuudelle, vaan sen aiheuttamalle tilannekomiikalle. Ja kieltämättä se toimii jonkun aikaa hyvin, vaikka ei jaksakaan naurattaa ihan loppuhetkille asti. Onneksi mukana on runsaasti muutakin materiaalia, pääpiirteittäin toimivaa. Käsikirjoitus on tuttuun tapaan hieman hidas ja ylipitkä, mutta jos huumori uppoaa, niin rytmin olemattomuutta tuskin huomaa, eikä se tällaisessa elokuvassa suoraan sanoen tunnu kovin merkitykselliseltä. Elokuvan lopetus on myös perinteisen ällömakea, mutta sekin on jo näiden veljesten kohdalla niin tyypillistä, että sitä tuskin edes noteeraa.

Voisi siis sanoa, että ne jotka ovat viihtyneet aiempien Farrelly-veljesten elokuvien äärellä, tulevat todennäköisesti viihtymään tämän uusimmankin komedian parissa. Mitään suuria yllätyksiä ei ole luvassa, mutta toisaalta huumori toimii siinä missä ennenkin. Hieman lisää kiinnostavuutta elokuvaan tuovat useat cameo-roolit: ruudulla käyvät pyörähtämässä Cher, Jack Nicholson, Meryl Streep ja Jay Leno.