Jedin paluu - Star Wars - Episode VI: Return of the Jedi (1983)

Itse en ole koskaan ollut sen suuruinen tähtien sota -fani, että olisin jonottanut lippuja teatterin edessä, en edes omista yhtään kyseisen scifiepisodisarjan elokuvaa. Tähtien sota -elokuvia on julkaistu pelkästään Suomessa ensimmäisen elokuvan jälkeen lähes 30 erilaista versiota, kun lasketaan neljän elokuvan vuokra- ja myyntivideot, DVD:t, 90-luvulla julkaistut special edition -versiot ja erinäiset muut vuosien mittaan julkaistut versiot yhteen. Tämä perustelee yhdeltä kantilta elokuvien ympärillä puhuttavasta rahastamisesta, jota harrastetaan (tai paremminkin tehdään ammatikseen) myös erilaisten muiden oheistuotteiden avulla. Tämä onkin jakanut elokuvasarjan ystäviä eri ryhmiin, joista toiset eivät hyväksy sarjan uusimpien neljännen ja viidennen elokuvan jälkeen kasvanutta materiahysteriaa, kun taas suurin osa uusista faneista on tutustunut elokuviin vasta 1999 ohjatun Pimeän uhkan myötä.

Tällä hetkellä kronologisesti viimeisimmäksi jäänyt Jedin paluu (Star Wars - Episode VI: Return of the Jedi, 1983 USA) ei ollut systeemiä pyörittäneen George Lucasin ohjaama vaan Richard Marquandin. Lucas kuitenkin löytyy krediiteistä tuottajana ja tarinan ideoitsijana ja on ollut koko Tähtien sota -elokuvien historian nokkamiehenä ja isänä. Jedin paluu ja aikaisempi episodi Imperiumin vastaisku eivät ole Lucasin ohjaamia, mutta valmistuva ja juuri valmistuneet elokuvat Lucas ohjasi itse. Jedin paluun ohjannut Marquand tunnettin ennen Tähtien sota -ohjaustaan vaatimattomista elokuvista Tappava testamentti (1979) ja Neulansilmä (1981), joten suurmenestyneiden Tähtien sodan - uuden toivon (1977) ja Imperiumin vastaiskun (1980) jälkeen ohjattavan Jedin paluun ohjaustarjous oli Marquandille elämänsä tilaisuus näyttää taitonsa.

Jedin paluussa jediritari Luke Skywalker (Mark Hamill) käy viimeiseen taistoon pimeyden ja pahuuden kasvaneen uhan alla. Jedi-koulutuksen viimeinen vaihe on enää edessä, kun hänen pitää tuhota Darth Vader, oma isänsä. Pahuutta vastaan taistelevan Luken mukana ovat huumorintajuinen sankari Han Solo (Harrison Ford) ja kuvankaunis prinsessa Leia (Carrie Fisher, Blues Brothers) sekä tutut metalliset ja karvaiset otukset R2-D2, C-3PO ja Chewbacca (äänissä Kenny Baker, Anthony Daniels ja Peter Mayhew). Valomiekat zirklaavat taas hyvän ja pahan välillä.

Jedin paluu kärsii nykyään suuresti aikansa hienoista nykyään kömpelöistä tehosteista, jotka auttamattomasti latistavat tunnelmaa kotiruuden äärellä. Tietenkään katsominen ei pidäkään tapahtua lähes 20 vuotta vanhan elokuvan suhteen samalla tavalla mitä nykypäivän spider manien kohdalla, mutta vaikutusta näillä kulahtaneilla tehosteilla on silti. Onneksi myös Jedin paluu omaa vankan tarinan, joka tekee elokuvasta varmasti monelle trilogian mahtavasti päättävän osan. Itse tarina ei muutu samalla nopeudella mitä tekninen tehostemagia, vaan Marquandin elokuva noudattelee kiltisti vanhaa ja hyvää tarinaa alusta loppuun asti. Kun Mark Hamillin esittämä Skywalker keskittyy universumin pelastamiseen ottaa renttusankari Han Solo tilanteen rauhallisemmin. Elokuvassa universuminpelastajat ja naistennaurattajat ovat kaikki loppujen lopuksi yhtä pökkelöitä kuin sotadroidit lähes paperinukkeja.

Trilogian päättävää elokuvaa ei voi suositella katsomaan yksittäisenä elokuvana. Itse katsoin Jedin paluun aika irrallisena, koska aikaisempien elokuvien edellisistä katsomisista oli kulunut jo vuosia. Tämä hieman väärä katsomistapa teki elokuvasta ärsyttävän sekavan ja huonosti rytmitetyn. Selvästi suureksi yhtenäiseksi tarinaksi kasattu trilogia jatkui kolmannessa elokuvassa ikävästi keskeltä tapahtumia.

Jedin paluu on kuitenkin arvostettu elokuva ja ansaitsee paikkansa scifiklassikoiden kirkkaimpien joukosta, vaikka ajanhammas onkin puraissut osan sen kiillosta.