Paholaisen satulassa - Ride with the Devil (1999)

Ohjaaja Ang Lee on tehnyt mm. Jäämyrskyn, joka sai erityisesti kriitikoiden keskuudessa suosiota. Leen uusin elokuva Paholaisen satulassa (Ride with the Devil, 1999 USA) perustuu kirjailija Daniel Woodrellin romaaniin Woe to Live On, joka kertoo Yhdysvaltojen sisällisodasta. Leen uusin leffa ei ole kovin onnistunut työ, sillä homma ei ala toimimaan nuorilla näyttelijöillä ja rikkonaisella juonella. Paholaisen satulassa tuntuu kummalliselta harhailulta ohjaajan uralla, sillä se on kovin amatöörimäinen.

Jacob "Jake" Roedel (Tobey Maguire, Oman elämänsä sankari) ja tämän ystävä Jack Bull Chilles (Skeet Ulrich, Scream) ovat sisällissodan alkuvuosina sotimassa isiensä puolesta, mutta ei armeijassa. Juuri ja juuri aikuiset kaverukset toimivat aikansa sisseinä etelän rämeillä ja metsissä. Kumpainenkin on puolustamassa kotiaan.

Elokuvan jakautuessa kolmeen harmittavan irrallisiin osiin; liikutaan Jaken ja Jackin sissivuosien ajoissa. Myöhemmin miehet pakenevat federalisteja metsään kuin Robin Hood Sherwoodin metsään Nottinghamin sheriffiä. Siellä miesten välillä astuu kaunis neitonen Sue Lee (Jewel Kilcher), jolla on annettavanaan kumpaisellekin miehelle omistaan. Osa sissiaikojen kollegoista on vielä metsäsessiossa mukana, kuten esimerkiksi Jeffrey Wrightin esittämä neekeri. Wrightin rooli tuntuu ärsyttävän turhalta, niin kuin Jake olisi jotenkin uusmielinen.

Paholaisen satulassa muistuttaa viimeisen puolentunnin aikana suunnattomasti Intohimon tuulet elokuvaa, kun juoni eksyy rakkaustarinan perään ja unohtaa aikaisemmat sissiajat. Tällöin sisällissota on jo loppunut. Ang Lee ei ole todellakaan onnistunut kuvaamaan Jaken ja Jackin elämää sisseinä koko sodan ajan, vaan on joutunut pilkkomaan elokuvan karkeasti kolmeen osaan.

Pääosissa esiintyvät Maguire ja Ulrich eivät luo hahmoistaan kovin mielenkiintoisia. Ulrich pahimmissa kohtauksissa muistuttaa Screamin psykokilleriä. Eikä Maguire ole lähelläkään Lasse Hallströmin Oman elämänsä sankari elokuvassa esitettyä tasoa. Kokonaisuutena Paholaisen satulassa on siis hajanainen ja klisheinen kuvaus sisällisodasta, jossa vastustaja kuvataan aina ammuttaviksi pahvitauluiksi ja rakkautta harrastetaan juuri ennen sotaan lähtöä.