Leonardo DiCaprio ja Kate Winslet.

Leonardo DiCaprio ja Kate Winslet.

Michael Shannon.

Leonardo DiCaprio ja Kate Winslet.

Frank (Leonardo DiCaprio) ja April (Kate Winslet) ovat hieman yli 30-vuotiaita vanhempia, joiden elämä noudattelee suurin piirtein samaa kaavaa kuin muidenkin keskiluokkaisten amerikkalaisten 1950-luvulla. Frank tekee jotain ”ei kovin kiinnostavaa” työtä ja April hoitaa pieniä lapsia kotona. Arki koostuu rutiineista ja ennalta arvattavuudesta, jopa tylsyydestä, jota molemmat pakenevat omin tavoin. Frank ja April ovat vasta reilu kolmekymppisiä, mutta heidän suhteesta ei ole jäljellä enää juuri mitään. He ovat jo luopuneet nuoruuden unelmistaan. Itse asiassa he tuskin edes muistavat niitä, ennen kuin eräänä päivänä April käy läpi vanhoja valokuvia. Hän muistaa, kuinka villillä ja vapaalla Frankilla oli aikoinaan suunnitelmissa lähteä Ranskaan ja aloittaa uusi elämä siellä.

April tarttuu tähän toivon kipinään ja ehdottaa Frankille muuttamista Eurooppaan. Frank epäröi, mutta April saa vakuutettua hänet nopeasti. Kerran päätöksensä tehtyään pariskunnan elämä ja arki herää jälleen eloon. Heissä herää toivon kipinä: kaiken ei ehkä tarvitsekaan olla tylsää, ja ehkä elämällä on vieläkin jotain uutta ja innostavaa tarjottavana. Amerikkalaiseen keskiluokkaan jumittuneet naapurit ja ystävät eivät pysty, tai eivät halua ymmärtää pariskunnan radikaalia päätöstä elämänmuutoksesta. Se tuntuu hullulta, se ei sovi kaavaan. Frank ja April alkavat vähitellen näkemään, että he ovat eläneet valheessa jo liiankin pitkään.

- ”I´ve been in Paris and they don't have so much we don´t have here.”
- “It didn't have to be Paris...”
- “You just wanted out, huh?”
- “I wanted IN. I just wanted to live again.”

Revolutionary Roadin ohjannut brittiohjaaja Sam Mendes palaa tällä elokuvalla hänen suosikkiaiheeseensa, amerikkalaisessa yhteiskunnassa sisäänrakennettuun perheen ja keskiluokan pahoinvointiin. Viimeksi hän käsitteli tätä aihetta elokuvassaan American Beauty. Nyt silkkihanskat on tosin riisuttu. Mukana ei ole huumoria keventämässä tarinaa. Revolutionary Road (2008, Yhdysvallat, Iso-Britannia) on brutaali ja täysin armoton kuvaus ihmisistä, jotka ovat jumittuneet niin jämäkästi perinteiseen amerikkalaiseen arvomaailmaan, että se muodostaa vankilan. Katkeran tarinasta tekee se tosiasia, että pakoteitä on kyllä olemassa, niihin tarttuminen vain vaatisi suurta rohkeutta.

Elokuva on rakennettu kaikin puolin alleviivaamaan Frankin ja Aprilin toivottomuutta. Lavastus on niukkaa, väritöntä ja tylsää, mutta siistiä. Kuvat ovat vähäeleisiä, mutta kauniisti suunniteltuja. Henkilöhahmot laahautuvat kuviin ja niistä ulos, mutta mikään ei muutu. Kotitalon sijainti onkin paradoksaalinen, se on Revolutionary Roadilla (revolutionary = vallankumouksellinen, kapinallinen). Talo kuvataan aluksi värikkäänä paratiisina, myöhemmin harmaana vankilana vailla toivoa.

Vahvoissa päärooleissa loistavaa Titanic-elokuvasta tuttu Hollywoodin kiiltokuvakaksikko Leonardo DiCaprio ja Kate Winslet. Heidän näyttelemisensä on kiihkeää ja ammattitaitoista. On miellyttävää huomata kuinka valtavasti DiCaprio on kasvanut näyttelijänä. Elokuvan kolmas mainio näyttelijä on Michael Shannon. Hänen roolityönsä ”henkisesti epävakaana” John Givingsinä on yhtä tärkeä kuin kaksi pääosaa. Tällä roolihenkilöllä on tärkeä funktio: se muistuttaa siitä, kuinka helposti yhteiskunnan ulkopuolinen henkilö näkee ne epäkohdat, joita muut eivät halua nähdä. Hän sanoo ääneen sen, mitä muut eivät uskalla edes ajatella. Siksi hänet on leimattu hulluksi. Mutta John ei ole hullu, hän paloi loppuun, koska ei kyennyt sopeutumaan elämään ilman toivoa.

Teksti © 2009 Antti Honkala

Elokuvan traileri: