The Pledge - kunniasanalla - The Pledge (2001)

The Pledge - kunniasanalla (The Pledge, 2001 USA) tuli vuokrattua uudelleen, kun aikaisemmalla kerralla elokuva jäi kokonaan katsomatta. Tällaisia turhia vuokrauksia, jolloin elokuvaa jää katsomatta, tulee välistä ja vielä useammin elokuva jää kesken. Sinänsä harmi, jo ajatellen omaa taloudellista tilannettani, vaikka vuokraukset eivät täällä kauhean paljoa maksakaan. Lisäksi moni keskivertohyvä elokuva jää katsomatta, kun nukahdan television ääreen. Näin kävi myös The Pledgen kohdalla. Elokuva tuli kuitenkin katsottua aamukuudelta uudelleen, joten sen arvioiminenkin on nyt mahdollista.

Näyttelijänä paremmin tunnettu Sean Penn istuu vaihteeksi ohjaajanpallilla, vaikka The Pledgen jälkeen näyttelijä-ohjaaja tunnetaan edelleen paremmin kameran valoisammalta puolelta. Kunniasanalla on tunnelmaltaan kovin pennmäinen. Luonnollisesti vertailin elokuvaa hieman hänen aikaisempiin rooleihin (U-käännös helvettiin, Veteen piirretty viiva, The Game - Oletko valmis peliin?) ja näiden välillä on yhtenäistä ainakin hippusen. Sen enempää en kuitenkaan viitsinyt ja onnistunut vertailussa Pennin kohdalla, syynä elokuvan pääosanesittäjä Jack Nicholson. Arvokkaasti vanhentunut Nicholson nauttii pääosan valokeilassa siinä määrin, että kautta linjan sivuhenkilöistä tai ohjauksesta ei ole selättäjäksi. Näin itseltäni meinasikin unohtua, että elokuvan on esimerksiksi ohjannut eräs Sean Penn.

Jack Nicholson on useamman vanhemman ystäväni suosikkinäyttelijä. Itse en ole ainakaan innostunut näyttelijän viimeisimmistä töistä siinä määrin, että olisin odottamassa hänen uusia elokuvia. Yksi lensi yli käenpesää ei tietenkään sovi olla kehumatta, mutta Hohtoa näkemättä eivät näyttelijän roolit ole olleet kovin kummoisia. Joten The Pledgen Jerry Black on vähintään mielenkiintoinen hahmo. Nicholson eläkkeelle siirtyvänä murhatutkija Blackina on tyylikkäästi harmaantunut ja todentuntuinen hahmo. Elokuvan aikana Black muotoutuu, eikä ainakaan tällä osa-alueella ohjaaja Pennin työskentely ole kuin hyödyntämässä elokuvaa. Elokuvassa etsivä Black saa kuusi tuntia ennen virkauransa päättymistä sen tutun kuuluisan "viimeisen keikan" lumisateen keskeltä syrjäiseltä maaseudulta, josta on löytynyt raiskatun ja murhatun 8-vuotiaan tytön ruumis. Tämä käynnistää elokuvassa ensimmäisen vyöryn, joka kasvaa etsivä Blackin aloittaessa omat tutkimuksensa virkansa ulkopuolella, kun syylliseksi epäilty tappaa itsensä pidätettynä. Black lupaa kunniasanalla tytön vanhemmille todellisen murhaajan löytyvän.

Elokuva ei ole aivan tavallinen tusinatrilleri, vaan käsikirjoitus ohjaa sen enemmän psykologisen trillerin mitä tavallisen murhaajatrillerin suuntaan. Itse hämmennyin hieman elokuvan poikkeavasta suunnasta, vaikka ennakkoon lukemani arvostelut olivatkin tällaista luvanneet. Nicholsonin paneutuminen rooliinsa ja Pennin tarkka ohjaus tekevät tarinasta salakavalan, vaikka lopputulos ei olekaan sen kauempana mitä oma nenä. Poikkeuksena elokuva ei kuitenkaan ole yllättävä nokkelalla juonikuviolla tai "jalat alta vievällä" -käsikirjoituksella, näin elokuvasta jää parempi fiilis ja samalla Nicholson saa pistää parastaan pääosassa. Rauhallinen, mutta silti piinaavat lajityyppinsä piirteet sisältävä The Pledge oli mitä mainioin aamun tunneiksi katsova trilleri.

Trilleri on Nicholsonilta pitkään aikaan vakuuttavaa näyttelemistä, jota täydentää Sean Pennin vankka ohjaus (miesten aikaisempi yhteinen elokuva oli Emily on poissa). Elokuvassa on omat vikansa, jotka itse kasaisin mielelläni juuri sivuosanäyttelijöiden niskaan. Varsin nimekkäässä köörissä on pientä ja suurta lipsumista epäuskottavuuden puolelle juuri tunteita vaativissa kohtauksissa, joten kameran toivookin kohdistuvan juuri Nicholsoniin. Elokuva on tämänkin jälkeen silti ehdottomasti katsomisen arvoinen trilleri, vaikka sitten kukonlaulan aikaan aamukuudelta.