Pirates of the Caribbean - kuolleen miehen kirstu - Pirates of the Caribbean: Dead Man's Chest (2006)

Näyttelijä Johnny Depp on tätä nykyään yksi Hollywoodin arvostetuimmista esiintyjistä. Miehen uran alkupuolelle mahtuu monia tunnettuja ja arvostettuja elokuvia. Deppin ensimmäinen hitti Saksikäsi Edward ja ruotsalaisen Lasse Hallströmin koskettava perhekuvaus Gilbert Grape osoittivat miehen näyttelijäntaidot heti kättelyssä. Depp muistetaan parhaiten kummallisten, ulkopuolisten ja haavoittuvaisten hahmojen rooleista. Yllättävää onkin, että hänen taidot huomioitiin elokuva-akatemian toimesta Oscar-ehdokkuudella vasta vuonna 2003 valmistuneen Pirates of the Caribbean – Mustan helmen kirous myötä.

Elokuva oli suurmenestys ja tänä kesänä pääsemme jälleen Deppin esittämän velmun kapteeni Jack Sparrow’n mukaan elokuvan ensimmäisessä jatko-osassa. Tarinan kolmas ja näillä näkymin se viimeinen osa filmattiin samaan aikaan kakkososan kanssa. Pirates of the Caribbean – Kuolleen miehen kirstussa (Pirates of the Caribbean – Dead Man’s Chest, 2006 Yhdysvallat) on siis kysymys Hollywoodin tämän kesän suuresta sijoituksesta jossa riskit on pyritty minimoimaan tarjoamalla katsojille ennen kaikkea viihdyttävän veijarimaisen merirosvoseikkailun sekä ehkä hieman romantiikkaa ja yliluonnollista kauhua. Deppin ohella elokuvassa nähdään edellisistä osista tutut naamat Keira Knightley, Orlando Bloom, Jake Davenport ja Geoffrey Rush. Sopivan piristeen tuovat britit MacKenzie Crook tomppelina merirosvona sekä Bill Nighy kammottavana kuolleena kapteeni Davy Jonesina.

Jo ensimmäisessä osassa esiintymislavan varastanut kapteeni Sparrow saa Kuolleen miehen kirstussa selvästi enemmän aikaa kankaalla kuin rakastavaiset Bloom ja Knightley. Tämä on ehdottomasti hyvä asia. Leffa pysyy pinnalla juuri Jack Sparrow’n hahmon ansiosta. Kuivakkaat pökkelöt Knightley ja Bloom kompuroivat omissa kohtauksissaan. Kaksikko tekee elokuvassa sen heikoimman esiintymisen, kun monet pienistä sivuhahmoista onnistuvat siinä missä kuuluukin.

Juoni on pahimman luokan sotku, jossa luovitaan ja jahdataan mitä erilaisempia mystisiä, kadonneita esineitä. Kapteeni Jack Sparrow’lla on omat syynsä. Hän yrittää löytää avainta ettei joutuisi hyvittämään tuonpuoleisessa seuraavat sata vuotta Davy Jones –nimiselle merirosvolle. Omat verkkonsa pataan heittävät Bloomin esittämä Will Turner, joka yrittää pelastaa taas rakkaimpansa nahkaa. Välillä elokuvassa etsitään kompassia, sitten avainta, sitten sitä kirstua ja tämän jälkeen kuolleen miehen sydäntä. Hämmentävän tyhmällä ja sekavalla, ja jopa toisella puoliskolla itseään toistavalla juonella pyritään huijaamaan katsoja erinäisten toimintakohtausten pauloihin.

Kyllä elokuva siinä onnistuukin varsin pitkälle. Upeat erikoistehosteet, huolelliset lavasteet sekä pikkunokkela hauskuuttelu saavat katsojan unohtamaan suuren osan elokuvan ongelmista. Ainakin siihen asti kun elokuva olisi hyvä päättää mieluummin kuin pitkittää tarinaa kolmannelle tunnille tarpeettomilla kohtauksilla ja sivujuonilla. Jossain vaiheessa elokuvan kesto taittuu hahmojensa päälle ja katsoja tuskastuu odottamaan loppukliimaksia. Käsikirjoitukseen on lipsahtanut myös yksi puolivakava juonenkehitys, joka on tyylillisesti ihmeellinen harhautuminen. Ikävää on myös ettei Pirates of the Caribbeanin tarina pääty tähän osaan, vaan tämän elokuvan päätös vain valmistelee paikat tulevaa kolmatta osaa varten.