Sean Penn ja Victor Garber.

Sean Penn ja Diego Luna.

Josh Brolin ja Sean Penn.

Alison Pill ja Emile Hirsch.

Milk on todellisiin tapahtumiin perustuva, Harvey Milk-nimisen miehen elämästä kertova draama. Harvey Milk oli ensimmäinen avoimesti homoseksuaali mies, joka valittiin USA:ssa kaupungin virkamieheksi. Tämä tapahtui vuonna 1977, jolloin hänet valittiin San Franciscon kaupunginvaltuutetuksi. Elokuva keskittyy kuvaamaan Milkin elämää vuodesta 1972, jolloin hän muutti San Franciscoon, vuoteen 1978, jolloin hänet murhattiin.

Vaikka elokuvan ohjaaja Gus Van Sant onkin omaperäisenä ja rohkeana tunnettu elokuvantekijä, Milk on silti elokuva, jota on vaikea nähdä minään muuna kuin laskelmoivana, kaavoihin kangistuneena ja Oscar-akatemialle suunnattuna tear-jerkerinä, eli nyyhky-elokuvana. Milk ei poikkea mitenkään lukemattomista muista elämänkerta-elokuvista ja marttyyrikertomuksista, joita Oscar-akatemia kieltämättä rakastaa ylitse kaiken. Suoraan sanottuna Milk on yksi Van Santin uran värittömimmistä elokuvista.

On silti sanottava, että ei Milk´iä voi haukkua täysin surkeaksi elokuvaksi. Teoriassa se on taitavasti rakennettu ja sujuvasti kerrottu, vaikka persoonallisuus onkin hukattu jossain Van Santin toimiston ja Focus Featuresin kokoushuoneiden välimaastossa. Milkin eduksi on myös sanottava, että se on temaattisesti melko tuore elokuva vaikka sijoittuukin 70-luvulle, sillä seksuaalivähemmistöjen oikeuksista on ollut viime vuosina jälleen tiukkaa kädenvääntöä niin Amerikassa kuin Euroopassakin. Lisäksi Milk kuvastaa 70-luvulla San Franciscossa ja koko Amerikassa käynnistynyttä sosiaalista ja poliittista muutosta. Tämä on teema, joka ymmärrettävistä syistä on monelle amerikkalaiselle tällä hetkellä ajankohtainen ja jota on myös viime aikoina käsitelty suoraan tai epäsuorasti monessa amerikkalaisessa elokuvassa.

Harvey Milkin rooli on kuin nakutettu Sean Pennille, ja hän hoitaakin osansa ammattitaidolla. Mutta kuten koko elokuva, myös Pennin roolisuoritus vaikuttaa laskelmoidulta, jopa hieman ulkokohtaiselta, vaikka siitä tuo Pennin himoitsema Oscar-ehdokkuus irtosikin. Tärkeissä sivurooleissa nähdään mm. James Franco, joka esittää Milkin ensimmäistä elämänkumppania Scott Smithiä ja Emile Hirsch, joka näyttelee Milkin eräänlaista kampanjapäällikköä, Cleve Jonesia. Parhaimman sivuroolin heittää Josh Brolin, joka esittää konservatiivista kaupunginvaltuutettua Dan Whitea. Kaikki elokuvan sivuhenkilöt ovat todellisia henkilöitä.

Milk (2008, Yhdysvallat) on siis sujuvasti kerrottu, Hollywood-perinteitä kunnioittava ja puhuttelevaksi tarkoitettu draama, joka kuitenkin kompastuu omaan värittömyyteensä puolen tunnin kohdalla. Virallisesti Milk´iä on kai kutsuttava ”laadukkaaksi” amerikkalaiseksi elokuvaksi, mutta totuus lienee, että tätä elokuvaa et tule löytämään klassikko-hyllystä parinkymmenen vuoden päästä.

Teksti © 2009 Antti Honkala