Lilja
4-ever (2002)
Ruotsalaisen uudemman polven ohjaaja Lukas Moodyssonin kolme viimeisintä
elokuvaa ovat olleet hyvä osoitus miehen taidoista esittää elokuvakankaalla
väkevää draamaa. Vuonna 1998 valmistunut nuorisoelokuva Fucking
Åmål kertoi kahden murrosikäisen tytön rimpuilusta aikuisten
määräämässä maailmassa. Elokuvan kantavaksi voimaksi nousi tyttöjen
seksuaalisen minän etsiminen ja tiedostaminen. Arka aihe käsiteltiin
kankaalla kuitenkin loistavasti juuri nuoria katsojia ajatellen.
Moodyssonin uusin Lilja 4-ever (2002 Ruotsi, Tanska) on selvästi
askel arempaan aiheeseen. Silti hän on pystynyt pitämään tarinankerronnan
lähellä myös nuoria päähenkilön ikäisiä katsojia.
Lilja (Oksana Akinshina) on 16-vuotias venäläisen kaupungin isätön
ja lähes rahaton nuori. Harmaa, kuoleman kalpea lähiöympäristö ei
tarjoa virikkeitä saatikka mahdollisuuksia toteuttaa unelmia elämässä.
Mahdollisuus elää kuin Britney Spears tulee eteen, kun Liljan äiti
paljastaa suunnitelmansa muuttaa uuden miehensä kanssa Yhdysvaltoihin.
Unelmat revitään kuitenkin, kun äiti hylkää ja karkaa jättäen tyttönsä
yksin likaiseen kotimaahansa. Aivan kuin Liljan elämä ei olisi vielä
tarpeeksi surkeassa tilanteessa valumaan liiman haistelun myötä
betonilattialle, vaan hän joutuu muuttamaan ensin kotoaan sähköttömään
asuntoon, kuulemaan ystävien pilkkaa, lopettamaan koulunsa ja myöhemmin
muuttamaan huijattuna Ruotsiin lapsiprostituoiduksi.
Moodyssonin elokuva käsittelee lapsuuden menettänyttä hyväksikäytettyä
lapsiuhria, jonka kohtalo herättää varmasti tunteet pintaan monella.
Lilja on vielä mieleltään lapsi, ja rakentaa ystävänsä kanssa majoja
tai ahmii McDonaldsista ostettuja hampurilaisia kuin karkkipussin
saanut vekara. Samalla häneltä vaaditaan aikuisen naisen himoa ja
ulkonäköä ollakseen jyystettävä panolelu maksaville miehille. Elokuvan
lopun tapahtumapaikkana Ruotsi voisi yhtä hyvin olla Suomi. Katsoja
ei voi sulkea silmiään tältä, vaikka viranomaiset elokuvassa tämän
tekevätkin. Mieleenpainuva kohtaus on, kun Lilja Ruotsissa pakenee
parittajansa "häkistä" ja kohtaa ohimennen kaksi ruotsalaista naispoliisia.
Kaksi täysin eri ihmisarvoa kohtaavat eivätkä poliisit puutu asiaan
mitenkään. Poliisien hahmossa yhteiskunta sulkee siis vain silmänsä
todelliselta ongelmalta.
Dokumentaarinen kerronta on edelleen Moodyssonin valtti. Tapahtumapaikkana
on todellinen venäläinen kaupunki ja lapsinäyttelijät ovat venäläisiä
ensikertalaisia. Ote on kurinalainen eikä ohjaaja ole erehtynyt
"hyväsydämiseksi isäksi" ja ohjannut epäsovinnaisen valoisia ja
pehmeitä kohtauksia kaunistellakseen loppua. Lilja 4-everin sanoma
ei ole: unelmat toteutuvat kun niihin vain jaksaa uskoa. Tarkoitus
on ollut kertoa mahdollisimman todentuntuinen kuva lapsiprostituoitujen
kohtalosta.
Kuten Fucking Åmålin voisi Lilja 4-everin tuoda koululaisille oppitunneille.
Arka ja tuntematon aihe on käsitelty sopivan ymmärrettävästi myös
nuorille katsojille. Kun elokuva ei saarnaa tai opeta, vaan on dokumentaarinen
teos aiheestaan sopisi se hyvin keskustelun lähtökohdaksi.
Liljan rooli elokuvassa on passiivinen ja paikoin sulkeutunut.
Tämän takia rooli ei tarjoa aivan häikäisevän roolityöskentelyn
mahdollisuuksia Oksana Akinshinalle. Samoin on myös Liljan ystävän
Volodjan esittäjän Artyom Bogucharskyn kohdalla. Akinshinan esiintymistä
ei voi silti tyrmätä, kun kankaalla kuitenkin tapahtuu näinkin aran
aiheen käsittelyä tällä taidolla. Lapsinäyttelijöiden esiintymisestä
saa myös kiittää Moodyssonia. Kotimaisista ohjaaja Matti Ijäs on
myös valiolapsiohjaaja.
Lilja 4-ever sortuu vain hetkittäin kuvauksessa tavanomaisuuteen.
Musiikissa tyydytään yksinkertaisuuteen, kun monipuolisuudella tarinan
yksittäisiä kohtauksia olisi elävöitetty huomattavasti. Muuten elokuva
on aiheestaan ehdottomasti loistavimpia teoksia. Oma ristiriitansa
on etten haluaisi välttämättä nähdä elokuvaa uudelleen ainakaan
aivan pian. Käsitelty aihe on kankaalla murskaavan masentava, surullinen
ja ajatuksiaherättävä, joten uusinta on parempi jättää kuukausien
päähän. Silti elokuvan kuvittamaa todellista tilannetta ei sovi
unohtaa.
"Elokuva on omistettu
miljoonille seksikaupan lapsiuhreille."
teksti: ©
2003 Raimo Miettinen

|